Kummiutta ei voi vaihtaa eikä ottaa pois kastetilaisuuden jälkeen. Näin todetaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon kummiohjeessa.

Osa kummeista ja lapsen vanhemmista kuitenkin haluaisi mieluiten eroon kummisuhteesta, kävi ilmi, kun HS kysyi lukijoilta kokemuksia kummiudesta.

Suuri osa kyselyyn vastanneista kummeista tuntee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä siitä, että eivät ole omasta mielestään tarpeeksi tekemisissä kummilapsensa kanssa. 

Monen kummin mielestä kummilapsen vanhemmat vaativat liikaa. Osa kummeista tuntee itsensä vain lahja-automaatiksi.

”Kummilta odotetaan vain rahaa tai muuta lahjoitusta. Ei se tarkoita muuten mitään”, vastasi 67-vuotias nainen, jolla on viisi kummilasta.

Jotkut katuvat, että edes suostuivat kummiksi. 

Merkittävä osa vastaajista totesi olevansa huono kummi.

”Kummius on mielestäni aikansa elänyt perinne, josta voisi jo luopua. Mielestäni kummius toimii parhaiten sisarusten välillä (todennäköisempää että yhteydenpito säilyy, helpompi sopia asioista), mutta eikö tämäkin ole vähän turhaa kun muutenkin ollaan jo sukua”, kysyy 28-vuotias nainen, jolla on yksi kummilapsi.

Miten tässä näin kävi? Kummiudenhan pitäisi olla kunnia ja luottamustehtävä. 

Kyselyyn vastasi 235 kummia. Ylivoimainen enemmistö, 208 vastaajaa, oli naisia. Tässä jutussa on käytetty vain kommentteja, joiden kirjoittajan henkilöys on HS:n tiedossa.

Kummien vastauksista käy ilmi, että kummiuteen liittyy samoja kommunikaatio-ongelmia ja tunteita kuin muihinkin ihmissuhteisiin: pettymystä, syyllisyyttä, velvollisuudentunnetta, katkeruutta, kommunikaatio-ongelmia, mutta tietysti myös paljon iloa ja onnea. 

Siinä näyttäisi olevan kyse paitsi lapsen ja kummin, ehkä jopa enemmän vanhempien ja kummin välisistä suhteista. Ystävyydestä, sukulaisuudesta, välirikoista ja erilleen kasvamisesta.

”Olin yllättynyt kummipyynnöstä, en ollut ajatellut että olemme ystävän kanssa niin läheisiä. Ajattelen kummiuden sitovan pitkäksi aikaa, paitsi lapseen niin sitä kautta myös lapsen vanhempaan. Joskus ajatus on ahdistanut. En missään nimessä halua kummina hylätä lasta, joten olen sidottu ystäväänkin”, kertoo 36-vuotias nainen, jolla on kaksi kummilasta.

Pari- ja perhepsykoterapeutti Sini Puro huomauttaa, että kummisuhteeseen voi kohdistua erityisiä odotuksia, koska kummit ovat valittuja ihmisiä. Puro työskentelee Väestöliiton terapiapalveluissa.

”Jos ajatellaan, että ihminen ei voi valita vanhempiaan, mutta voi valita puolison, ystävät ja lapselleen kummivanhemmat, se saattaa vaikuttaa odotuksiin”, Puro sanoo.

”Vanhemmat valitsevat lapselleen koko hänen elämänsä kestävän ihmissuhteen.” 

Nykyisin kummiksi nimetään usein vanhempien hyvä ystävä. Aiemmin oli ehkä yleisempää nimetä sukulainen, hän arvelee.

Ystävistäkin tulee kummeina sukulaisen kaltaisia läheisiä ja valittuja ihmisiä. Siksi Puron mukaan voi olla niin iso asia, jos vanhempien ja kummin välit viilenevät ja sen seurauksena yhteys lapseenkin katoaa. 

”Erityisen hankalaksi menee, jos välit kummilapsen vanhempiin viilenevät syystä tai toisesta. Lapsen kanssa mieluusti olisi tekemisissä (kasvanut mainioksi nuoreksi!), mutta kun ei jaksaisi niitä vanhempia”, toteaa 41-vuotias nainen, jolla on neljä kummilasta.

Kummit ovat itsekin usein vanhempia. Jotkut kyselyyn vastanneet kummit myöntävät, että yhteydenpito kummilapseen on jäänyt vähemmälle sen jälkeen, kun he ovat itse saaneet lapsia.

Vanhempina monet ovat pettyneitä, jos kummit eivät pidä yhteyttä. Kummeina he kuitenkin toivoisivat lapsen vanhemmilta enemmän aktiivisuutta kummin suuntaan.

”Toisen kummilapsen vanhempi on myös oman lapseni kummi. Hän ei ole millään tavalla ollut kiinnostunut omasta kummilapsestaan, mutta syyllistää minua siitä, että näen hänen lastaan niin harvoin”, kertoo 44-vuotias nainen, jolla on viisi kummilasta.

Maantieteellinen etäisyys on monelle vastaajalle syy pitää harvoin yhteyttä kummilapseen. Toisten mukaan etäinen suhde lapseen johtuu siitä, että lapsen vanhemmat olivat alun perinkin etäisiä.

Myös erot, muutot ja kummien ja vanhempien etääntyminen muiden muutosten takia mainittiin usein syinä kummisuhteen etäisyydelle.

”Lapsen vanhemmat jättivät minut kummiudessa yksin, eikä minulla ollut rohkeutta tunkea kummina perheen elämään siltä osin kuin se kummina olemiselle olisi ollut tärkeää. Lapsen ja minun yhteyttä olisi pitänyt tukea”, kirjoittaa 63-vuotias nainen, jolla on kaksi aikuista kummilasta.

Kummeja on tässä maassa paljon, sillä kirkko edellyttää, että jokaisella kastettavalla on kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia. Yksikin voi riittää, jos kirkkoon kuuluvia mahdollisia kummeja ei kerta kaikkiaan ole.

Kirkkoon kuuluu edelleen 65 prosenttia suomalaisista, vaikka osuus laskeekin tasaisesti. Varsinkin pääkaupunkiseudulla voi jo olla vaikea löytää lapselleen kirkkoon kuuluvia kummeja.

Myös suuri osa kirkkoon kuulumattomista vanhemmista haluaa nimetä lapselleen ”kummin” tai useita. 

Moni kyselyyn vastanneista kummeista kertoi, että ei kuulu kirkkoon. Vain muutama vastaaja kertoi toteuttavansa kristillisen kummin tehtäviä kuten rukoilevansa kummilapsen puolesta.

”En ole oikeastaan tehnyt mitään kummiuteni eteen. En kuulunut kirkkoon, kun minua pyydettiin kummiksi. Kerroin sen ja etten halua kummiksi, mutta silti jouduin. Olen aina asunut satojen kilometrien päässä kummilapsestani enkä ollut mikään erityisen läheinen vanhempien kanssa”, sanoo 63-vuotias nainen, jolla on yksi aikuinen kummilapsi.

Monelle kummille kummin tehtävä on saattanut jäädä epäselväksi juuri siksi, että ei ole selvää, mikä kummiuden merkitys on irrallaan kirkosta, Sini Puro arvelee. 

Kun kummi ei tiedä, mitä häneltä odotetaan, se voi johtaa syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteisiin. 

Jos kyse on kummin sisäisestä riittämättömyyden tunteesta, siihen voi auttaa, jos ottaa asian puheeksi kummilapsen tai  hänen vanhempiensa kanssa.

”Voi olla korjaavaa itselle tai kummisuhteelle, jos sanoo ääneen, että syyllisyys painaa, olisi hyvä tavata”, Puro sanoo.

”Se voi tuntua hyvältä kummilapsesta ja vanhemmista. Voi tulla reaktiona, että älä nyt herranjestas ota paineita. Tai että kiva, että otat puheeksi, mekin on ajateltu, että olisi kiva, jos olisit enemmän tekemisissä. Se voi korjata alkavan jännitteen tai puhumattomuuden kummiuteen mahdollisesti liittyvistä pettymyksistä.”

Välillä voi olla, että kummit ottavat myös turhia paineita ja syyllisyyttä. Ehkä vanhemmillakaan ei ole kummempia odotuksia kummien suhteen.

”Mielestäni lastemme kummit saavat osallistua kummiuteen juuri niin, miten itse haluavat. En loukkaannu, jos lapsemme eivät saa kalliita lahjoja tai jos kummien aika ei riitä”, toteaa 42-vuotias nainen, jolla itsellään on seitsemän kummilasta.

Jos kummin riittämättömyyden tunne johtuu siitä, että häneen kohdistuu ulkopuolelta kohtuuttomilta tuntuvia vaatimuksia, tilanne voi olla monimutkaisempi, Puro toteaa.

Monelle kummiuden merkitys on kyselyn mukaan lähinnä se, että kummilasta pitää muistaa syntymäpäivinä ja jouluna. 

Osa kummeista kokee, että heitä käytetään hyväksi lapsenhoitajana ja lahja-automaattina.

Joidenkin vastaajien mukaan vanhemmat vaativat kalliita lahjoja ja jopa osallistumaan rahallisesti lapsen kustannuksiin. Yksi kummi on asettanut lahjan ylärajaksi 20 euroa, ”koska muutoin kulut kasvavat mahdottomiksi”.

”Hankalinta on se, ettei yhteydenpito ole vuorovaikutteista. Jossain kohtaa ei enää halua olla pelkkä lahja-automaatti, joka lähettää postissa synttäri- ja joululahjan. Yksi tapaus ei koskaan edes kiittänyt näistä, joten en tiennyt edes, menevätkö perille… Lopetin siis lahjojen lähettämisen”, kertoo 44-vuotias nainen.

Paljon on kyselyn perusteella myös kummeja, jotka kertovat olevansa itse aktiivisia yhteydenpidossa lapsen vanhempiin ja lapsen kasvaessa tähän itseensä. 

Moni haluaa aidosti viettää aikaa kummilapsensa kanssa, tutustua lapseen ja samalla tarjota vanhemmille hengähdyshetkiä lapsenhoidosta.

Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että läheisen suhteen luominen lapseen on sitä helpompaa, mitä läheisempiä kummi ja lapsen vanhemmat ovat olleet.

Puron mukaan olisi hyvä, jos vanhemmat kertoisivat jo kummiksi pyytäessään, millaisia odotuksia ja toiveita heillä on.

Samalla tavalla kummi voisi kertoa vanhemmille, mitä hän odottaa ja toivoo suhteeltaan kummilapseen.

Puro tietää tapauksen, jossa vanhemmat olivat nimenneet yhden kummin lapsen seksuaalikasvattajaksi. Siinä tehtävä oli ainakin selvästi sovittu, hän toteaa.

Kyselyn perusteella keskustelu kummin ja vanhempien toiveista ei kuitenkaan ole tavallista. Kummiksi pyytäminen koetaan kunnia-asiana, ja moni vastaaja on kokenut, että siihen on pakko suostua.

”Kummiudesta on mahdotonta kieltäytyä. Eiköhän suuri osa kummeista ole tällaisia ’pakkokummeja’. Vanhemmilla on usein suuret odotukset kummeja kohtaan. Ruuhkavuosina yrittää pärjätä edes omien lasten kanssa, ei ole aikaa tai jaksamista olla kummilapsen kanssa. Paras vaihe kummiudelle olisi omien lasten ja lastenlasten välissä”, kirjoittaa 60-vuotias nainen, jolla on viisi aikuista kummilasta.

Myöhemmin kummiksi suostuminen saattaa kaduttaa, kun luontevaa tapaa toimia kummina ei olekaan. Miksi kummiudesta kieltäytyminen tuntuu niin vaikealta, vaikka itse epäröisi sopivuuttaan kummiksi?

Puron mukaan kummiehdokkaan mielessä voi suostumisen hetkellä olla pelko nykyisten ystävyys- tai sukulaisuussuhteiden menettämisestä eikä niinkään lapsen ja kummin välinen suhde.

”Voi olla vaikea sanoa ääneen, ettei halua sellaiseen rooliin. Voi olla vaikeaa tuottaa jo siinä vaiheessa pettymystä, eikä haluta rikkoa mitään suhteessa vanhempiin”, hän sanoo.

Moni vastaaja kirjoitti, että koko kummi-instituutio pitäisi lakkauttaa aikansa eläneenä. Osa pitää koko perinnettä keinotekoisena. Läheisiin lapsiin tulee heidän mukaansa pidettyä yhteyttä ilman kummin titteliäkin.

Jotkut kertoivat, että eivät nimenneet omille lapsilleen lainkaan kummeja, koska eivät halunneet kenellekään toiselle samanlaista taakkaa kuin olivat itse kummina kokeneet.

Erittäin paljon on myös kummeja, joille kummius on kunniatehtävä ja suuren luottamuksen osoitus. Heistä on hienoa olla ihminen, johon lapsen vanhemmat luottavat ja jonka he tahtovat pitää elämässään ja lapsensa elämässä.

Monille lapsettomille kummilapset ovat tarjonneet ihanan mahdollisuuden saada elämäänsä läheisiä lapsia. 

Joillekin taas esimerkiksi kummilapsen synttäreille osallistuminen on ollut liian kipeää juuri oman lapsettomuuden takia.

Kaikki vanhemmat toivovat omien lastensa kummeilta läsnäoloa ja kiinnostumista lapsen asioista. Moni vastaaja kertoi läheisestä, aktiivisesta ja tärkeästä suhteesta kummilapsiinsa.

”Olen mielestäni hyvä kummi. Muistan lasten merkkipäivät ja hankin lahjat, lähetän reissuilta postikortteja, tapaan kummilapsia ja kysyn vanhemmilta heidän kuulumisiaan, jos emme ole nähneet hetkeen. Tarjoan hoitoapua. Kerran vuodessa järjestän kaikille kummilapsille ja heidän vanhemmilleen yhteisen tapahtuman, kuten grillijuhlan tai brunssin”, kertoo 33-vuotias nainen, jolla on neljä pientä kummilasta.

Juttu on julkaistu HS Meidän perhe -lehden numerossa 5/23. HS Meidän perhe on perhesuhteita käsittelevä aikakauslehti, jota tehdään HS:n toimituksessa.