Valokuvassa telineellä seisova maalari palauttaa Cajsan Helmen Topelius-salin kattoa entiseen loistoonsa. 

Kuvan kultakoristein viimeistelty katto on tumma. Kun kirjailija Sakari Topelius piti salissa väitöskaronkkansa 1800-luvulla, se oli vaalea. 

Valokuvan pimeässä alanurkassa erottuu jotain ylimääräistä. Minnacanthmainen, hieman sumea naisen profiili. Musta mekko ja harmaat niskanutturalle vedetyt hiukset. Tätä hahmoa ei kuulemma kuvaa räpsäistessä näkynyt.

Cajsan henki, tuumaa kahvila-ravintolan uusi yrittäjä, Airi Kallio.

Ja olisikos se ihme, jos ravintola Kaisaniemen vuonna 1839 rakennuttanutta Catharina ”Cajsa” Wahllundia kiinnostaisi seurata restaurointia haudan takaa?

”Se on hyväntahtoinen. Jokaisessa vanhassa talossahan on henkiä. Ihan jokaisessa”, Kallio toteaa huolettomasti. 

Kahvila-ravintola Cajsan Helmi eli entinen ravintola Kaisaniemi avaa ovensa asiakkaille 11. tammikuuta kello 11. Kallio odottaa paikalle kansanvaellusta. Puiston remontti on saartanut rakennuksen, ja sisään käydään todennäköisesti sivuovesta. 

Varsinaiset avajaisjuhlat pidetään keväällä. Tarkoituksena on saada niihin 1920- tai 1930-luvun musiikki- ja tanssiesityksiä. 

Ravintolan idea on muuttunut. Airi Kallio ja hänen poikansa, perheyrityksen toimitusjohtaja Leo Kallio ja kondiittorimestari Ville Kallio ovat halunneet luoda mannermaisen kahvila-ravintolan, johon tullaan nauttimaan sekä herkuista että rakennuksen historiasta.

Tarjolle tulee suolaisia ja makeita käsintehtyjä leivonnaisia. Niiden kanssa voi siemailla kahvia, teetä, kuohuviiniä tai samppanjaa.

Yksityistilaisuuksiakin voi järjestää, mutta historiallinen rakennus halutaan pitää mahdollisimman avoimena kaikille.

Tämä talo on yksi Helsingin vanhimmista ravintoloista.

Rakennuksen suunnitteli 1800-luvulla arkkitehti Carl Ludvig Engel. Puiston nimi oli silloin vielä Yleinen kävelypuisto.

Ennen ravintola Kaisaniemen perustamista ruotsalaislähtöisellä Catharina ”Cajsa” Wahllundilla oli jo kokemusta ravintoloiden ja majatalon emännöinnistä Turussa ja Helsingissä.

Ravintolasta tuli senaikaisten julkkisten näyttäytymispaikka: Uno Cygnaeus, Elias Lönnrot, Jean Sibelius, Eino Leino, A.V. Koskimies, Fredrik Pacius, C.G. Mannerheim, Louis Sparre sekä Lauantaiseura eli Helsingin yliopiston opiskelijoiden ja opettajien 1830-luvulla muodostama porukka nauttivat ravintolan antimista.

Rakennuksen seinät ovat Kallioiden mukaan nähneet kaikenlaista. Yhdessä kabinetissa luotiin Suomen markka. 

Mannerheimin mukaan nimetyssä kabinetissa pidettiin kerran cocktailkutsut, joiden maljapuheen piti taidemaalari Albert Edelfelt. Kieltolain aikaan herrasväki ohjattiin salaovien avulla ulos, kun tarkastaja saapui. Nyt huoneen keskellä seisoo Mannerheimin vanha pöytä. 

1990-luvulla ravintolan suosio hiipui ja rakennus alkoi rapistua. Viimeinen yrittäjä ravintolassa ennen Airi Kalliota oli Mika Hult. Talo jäi tyhjilleen, kun ravintola haettiin konkurssiin vuonna 2019.

Avajaisten myötä päättyy noin kahden ja puolen vuoden restaurointiurakka. Huonekalut ja tavarat tosin etsivät paikkaansa luultavasti vielä vuosia. 

1800-luvulla ravintolaan kuului sali, kabinetit, keittiö ja veranta. Ensin Kalliot aikoivat entistää vain Cajsan ajan osat.

”Sitten tajusin, ettei meillä riitä asiakaspaikat”, Airi Kallio kertoo.

Myös 1929 rakennettu rotunda eli suuri puoliympyränmuotoinen sali päätettiin entisöidä.

Nyt Cajsan Helmessä on sisällä 216 asiakaspaikkaa, kesällä terassillla kaksisataa lisää. 

Restauroitu rakennus on täynnä yksityiskohtia, joilla kaikilla on oma historiansa.

Rotundan tuolit? Helsingin työväenopistosta 1920-luvulta. Saatu lahjoituksena.

Topelius-salin kaappi? Porvoon puretulta Seurahuoneelta. Saatu lahjoituksena.

Puhujanpönttö? Entinen dj-koppi, joka on jätetty muistoksi ravintolan diskoajoilta. Koristeltu käsin maalatuilla kukkakuvioilla.

"Tämähän on ollut äärettömän vaikea projekti meille kaikin puolin”, Leo Kallio kertoo.

Se on paljon sanottu, sillä Kallioiden perheyritys on restauroinut aikaisemmin Loviisassa ravintola Kappelin 1800-luvun asuun ja Porvoossa Tee- ja kahvihuone Helmen 1700-luvun asuun.

Kun rakenteita alettiin avaamaan, kävi imi, että rakennus on liki romahdusvaarassa. Kahdeksankymmentä prosenttia perustuksista piti uusia.

Rakennukseen on kulunut lähes kaksi miljoonaa euroa, ja alkuperäinen budjetti kaksinkertaistui. Aikataulu venyi.

Restauroinnista Kallioilla on ollut paljon stressiä. On pitänyt jännittää, riittävätkö rahat ja tekijät. Urakka on kiinnostanut ulkopuolisia valtavasti, ja Kalliot tietävät, ettei muutos miellytä kaikkia.

Ehkä juhannuksen kieppeillä pystyy hengähtämään ja vetämään yhteen, mitä kaikkea on saatu aikaan.

Vielä ei voi. Viikkoa ennen avajaisia lattioita kiillotetaan. Verhot pitää ripustaa, leivokset saada vitriineihin ja viherkasveja paikoilleen. Leo Kallion kontolla on varmistaa, onko astioita ja aterimia riittävästi. 

Airi Kallio täyttää avajaisviikolla 71 vuotta. Hän huomauttaa, että Cajsan Helmi ei häviä minnekään hänen tai hänen lastensa kuoleman jälkeen, kun se on nyt laitettu kuntoon.

Hänestä on mielenkiintoista pohtia, ketä ravintolan asiakkaita tulevaisuudessa muistellaan. Kuka esimerkiksi pystyisi täyttämään puheenpitäjänä Edelfeltin saappaat?

Kenties Cajsan hengellekin riittää seurattavaa vielä vuosikymmeniksi eteenpäin.