Taksi kurvaa keskiviikkoiltana puoli kymmeneltä Helsingin rautatie­aseman edustalle. Kyydin päätteeksi kuljettaja tarjoaa kuittia, mutta kuittikoneeseen ei saa yhteyttä.

Kuski antaa puhelimensa ja pyytää kirjoittamaan sähköpostiosoitteen Whatsappin viestikenttään. Viesti lähetetään pomolle, joka on kuljettajan mukaan kiireinen eikä siksi vastaa soittoon. Kuitti tulee kuulemma kyllä perästä.

Kuski pyytää vielä ottamaan yhteystietonsa talteen, varmuuden vuoksi.

Otan kuvan taksiluvasta ja nousen kyydistä. Muutaman minuutin päästä kuitti kilahtaa sähköpostiini sovitusti.

Yllä oleva tapaus on osa HS:n selvitystä Helsingin taksiliikenteen tilanteesta. Ajoin kymmenen kertaa saman matkan Helsingin rautatieaseman ja Olympiaterminaalin välillä. Matkat tehtiin arki-iltoina kesäkuun puolessavälissä kello 18–22.

Joka toinen matka kulki Asema-aukion tai Elielinaukion taksitolpalta Olympiaterminaaliin, joka toinen päinvastaiseen suuntaan. Matkaa kertyy autolla yhteen suuntaan hieman yli kaksi kilometriä, mikä vie noin 10 minuuttia.

Tarkoituksena oli toistaa HS:n viime kesänä tekemä testi, jossa pyrittiin selvittämään, millainen on taksiliikenteen tilanne vuonna 2018 voimaan tulleen, laajasti kritisoidun taksiuudistuksen jälkeen.

Viimekesäisen selvityksen lopputulema oli, että korjausyrityksistä huolimatta alalla oli monia asiakkaan luottamusta heikentäviä piirteitä. Esimerkiksi hinnoittelussa oli epäselvyyksiä: erään matkan hinnaksi paljastui sovitun 8,5 euron sijaan 25 euroa, toisella matkalla taksamittaria ei ollut näkyvillä. Hinta selvisi vasta ajon päätteeksi.

Toimittaja todisti myös puutteita kuittien tarjoamisessa sekä kuljettajien sanaharkkaa, kun auton valitsi peremmältä jonosta. Myös kuljettajien ammattitaidossa oli parantamisen varaa: kuski saattoi esimerkiksi ajaa yksisuuntaista katua väärään suuntaan.

Lue lisää: Riitelyä, huutelua ja maanittelua – HS ajoi Helsingissä saman taksimatkan 10 kertaa, lopputuloksena alasta piirtyy epäilyttävä kuva

SEKÄ viime että tänä kesänä tehdyissä testeissä taksien kyytiin noustiin Asema-aukiolla taksitolpalta, kun taas terminaaliin ne tilattiin erilaisten sovellusten avulla. Suuremmista taksiyhtiöistä mukana olivat Taksi Helsinki, Lähitaksi, Metro Taksi, Menevä-taksi ja Yango. Sovelluksista käytettiin muun muassa 02 Taksia ja Valopilkkua.

Kaikki matkat pyrittiin maksamaan käteisellä, koska haluttiin tarkkailla, tarjotaanko matkoista kuittia, jos niistä ei jää sähköistä jälkeä maksupäätteisiin. Tänä vuonna yksi matkoista jouduttiin maksamaan kortilla, koska kuljettajalla ei ollut tarjota vaihtorahaa.

Kuittien lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, ovatko hinnoitteluperusteet selvästi esillä, onko katolla taksikupu, löytyykö autosta taksamittaria, onko kuljettajan nimeä näkyvillä ja onko toiminta yleisesti ottaen luotettavan oloista.

Tämänkesäisillä taksimatkoilla kuittikoneet reistailivat useammankin kerran.

Yhdellä matkoista kuskilta täytyi esimerkiksi erikseen pyytää kuittia, ja käynnistysyrityksen jälkeen laite aloitti ainoastaan kovaäänisen piipityksen. Minuuttien odottelun jälkeen taaempaa kuului kärsimättömiä tööttäyksiä, ja kuljettaja kurvasi sivummalle.

Lopulta sain allekirjoitettavaksi käsin kirjoitetun kuitin. Lapussa ei lukenut kuljettajan nimeä, yrityksen tietoja eikä kuittinumeroa.

Eräässä kuitissa veloitus taas oli kaksi euroa suurempi kuin todellisuudessa maksettu summa. Vaikutti siltä, että kuski ei osannut muuttaa maksettua hintaa kuittiin.

Kolme kuskeista tarjosi kuittia oma-aloitteisesti, mutta kuitin sai aina pyytäessä. Osa lähetti sen sähköpostilla tai tekstiviestitse, kun taas esimerkiksi Yangon sovelluksesta tilattaessa kuitti tulee automaattisesti sovellukseen.

YLEINEN luottamus taksimatkoihin on heikentynyt ison taksiuudistuksen jälkeen. Tilannetta korjatakseen nykyinen hallitus tiukensi alan sääntelyä. Nyt esimerkiksi taksiliikennelupa edellyttää y-tunnusta ja yrittäjäkoetta.

Suomen Taksiliiton laki- ja neuvontapalveluiden päällikkö Jenni Salonen arvelee, ettei uusien muutosten vaikutus vielä näy liikenteessä.

”Eletään vielä siirtymävaihetta”, hän sanoo.

Yrittäjäkokeen suorittamista koskeva siirtymäaika päättyi toukokuussa. Salosen mukaan puutteellisia lupia perutaan kesäkuun aikana.

Salonen kertoo, ettei Taksiliiton saama palaute ole merkittävästi muuttunut viime kesästä. Kuten tavallista, jaettavat kokemukset ovat negatiivisia.

”Ihmiset vertaavat tilannetta liikennepalvelulain muutosta edeltävään aikaan. Silloin pystyi luottamaan taksiin täysin, nyt osa pelkää huijareita.”

Alan muutostarpeiksi Salonen nimeää tiedonkeruun ja ammattitaidon kehittämisen. Hänen mukaansa alan kärsineen maineen korjaaminen vaatii lisää lakimuutoksia ja aikaa.

Tiistai-iltana Asema-aukion taksitolpan edusta on täynnä autoja. Kun astuu lähemmäs, huomaa monen niistä olevan tyhjä.

Kurkistan jonon ensimmäiseen, hieman kuluneen oloiseen harmaaseen autoon. Kuskin sijaan silmiin osuu vain etulasissa komeileva linnunkakka.

Aurinko paistaa, ja joukko kuskeja juttelee kauempana ringissä autoihinsa nojaillen.

Hetken pälyilyn jälkeen taaemmasta autosta huikataan nousemaan kyytiin. Tilanteen rauhallisuus yllättää, sillä uutisoinnin perusteella odotin, että minut lähestulkoon kaapattaisiin kyytiin.

Asema-aukion taksitolppa on noussut otsikoihin levottomuuksistaan. Vielä huhtikuussa kuskien kerrottiin nahistelevan siellä päivittäin. Kaksi vuotta sitten aukiota kuvattiin taksien taistelutantereeksi, jossa tuntuvat pätevän viidakon lait.

Nyt levottomuuksista, joista HS:kin on uutisoinut, ei näkynyt jälkeäkään.

”Olympiaterminaaliin?” kuski varmistaa.

Hintaa tiedustellessani hän toteaa, että mittarilla ajetaan. Neuvottelulle ei jää aikaa, kun auto jo kurvaa kohti Kaivokatua. Hintatarra oli kyllä liimattu ikkunan ulkopuolelle, mutta kuka sitä ehtii lukemaan?

Lopulta kyyti maksaa 21 euroa.

Tunnin kuluttua lähestyn Asema-aukiota uudelleen. Vilkkaasti juttelevien kuskien rinki huomaa minut nopeasti, ja sulassa sovussa he ohjeistavat siirtymään kauempana odottavan kuljettajan luo.

Kyytiin noustessa huomaan istahtaneeni samoille nahkapenkeille kuin tuntia aiemmin.

”Tuttu naama”, kuski toteaa.

Hätävalheena selitän olleeni viimeksi paikalla väärään aikaan. Kuski epäilee minun suuntaavan väärään terminaaliin. Olympiaterminaalissa ei iltaisin ole laivaliikennettä.

Tällä kertaa taksamittari näyttää perille saapuessa lähes 25 euroa. Se on muutaman euron enemmän kuin aiemmin. Kuskin mukaan 24 euroa olisi riittänyt.

Seuraavana päivänä ajan saman reitin Yangolla, jolloin matka maksaa 4,7 euroa. Kyseessä on selvityksen halvin kyyti. Muut matkat maksoivat 17–25 euroa.

Osa kuluttajista on boikotoinut Yangoa, koska se on venäläisomisteinen. Tästä huolimatta kuljettajan mukaan kyytejä on ajettu edelleen jatkuvalla syötöllä.

Autossa ei kuitenkaan näy Yangon takseille tunnusomaisia punaisia tarroja.

Taksien toiminta vaikutti testiajojen perusteella päällisin puolin sujuvalta. Tarkemmassa syynissä myös epäkohtia löytyi.

Kaikilla kuvallinen taksilupa ei ollut näkyvillä. Taksikupu oli jokaisessa autossa, mutta monesti kyytiä tarjoava yritys jäi epäselväksi ennen kuitin saamista.

Hinnastot olivat lain mukaisesti näkyvillä. Niiden lukemiseen ei kuitenkaan jäänyt aikaa, ja usein auto lähti liikkeelle ennen kuin hinnasta ehti kysyä. Tätä ongelmaa ei ollut sovelluksen kautta tilatessa, jolloin hinta oli yleensä etukäteen selvillä.

Kerran käteismaksu ei onnistunut, koska vaihtorahaa ei ollut. Monesti hinta myös pyöristettiin käteisellä maksettaessa lähimpään tasalukuun.

Yksi kuljettaja lähti ajamaan väärään suuntaan ja pyysi etsimään Olympiaterminaalin osoitteen.

Asiakkaan kohtelu oli kuitenkin kunnioittavaa.

Taksiliiton Salosen havainnot ovat samansuuntaisia.

”Valvontaiskuissa on huomattu, että isompia puutteita on aika vähän, mutta pieniä puutteita paljon. Ne ovat kuitenkin sellaisia, jotka voivat heikentää asiakkaan luottamusta.”

Ajelun vaikeimmaksi osuudeksi jäi lopulta kyydin valitseminen Asema-aukiolta.

Helsingin kiireisimmällä taksitolpalla voisi kuvitella kilpailuttamisen olevan helppoa, mutta moni autoista oli tyhjillään.

Ainakin alkuillasta tärkeimmäksi valintakriteeriksi näytti muodostuvan kuskillisen auton löytäminen.