Puoliso ei ole enää sama ihminen, johon tutustuin. Se on havainto, jonka moni pitkässä parisuhteessa oleva ennen pitkää tekee. 

Havainto voi olla kipeä tai vähintään hämmentävä. Suhteen alussa kun oli niin hauskaa ja tuntui olevan paljon yhteistä. Nyt taas istutaan sohvan vastakkaisissa nurkissa ja keksitään hädin tuskin puhuttavaa. Voiko tämä olla syy jopa pohtia eroa?

Ei välttämättä, rauhoittelee Parisuhdekeskus Katajan parisuhdetyön asiantuntija Laura Huuskonen. Hänen mukaansa jo suhdetta solmittaessa tulisi lähteä liikkeelle muutoksen hyväksymisestä.

“Muutoksessa itsessään ei ole mitään pahaa, vaan se on luonnollinen osa kasvuamme ihmisinä ja pariskuntina. Kyse on siitä, miten muutokseen suhtaudumme.”

Parisuhteen aloittavat keskenään usein jollakin tavalla samankaltaiset ihmiset. Etenkin kun puoliso löytyy opiskelijaporukasta, kaveripiiristä tai harrastuksesta, yhdistää pariskuntaa usein monikin juuri siinä elämänpiirissä jaettu mielenkiinnonkohde.

Vuosien kuluessa parisuhde muuttuu.

“Parisuhde voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen, rakastumis-, eriytymis- ja kumppanuusvaiheeseen, joista eriytymisvaihe saattaa haastaa pariskunnan välisen yhteyden”, Huuskonen kuvaa.

Rakastuminen on yhtä huumaa, ja silloin yhteistä tekemistä ja puhuttavaa usein riittää. Huuma ei ole kuitenkaan ikuista.

“Huuman loputtua nousevat esiin erilaiset arkiset kysymykset siitä, kuinka paljon ja millaista yhteistä tekemistä toivomme puolison kanssa ja kuinka paljon toisaalta tarvitsemme omaa aikaa. Näissä kohdissa sitten uudelleen määritellään sitä, millaista elämää ja millaisissa suhteissa oikeastaan haluamme elää.”

Pitkässä parisuhteessa puolisot myös kohtaavat monenlaisia elämäntilanteita. Joskus koko elämäntyyli voi muuttua kertaheitolla, vaikkapa kun saadaan lapsi tai kun lapset lentävät pesästä. Näissä tilanteissa on edessä parisuhteen uudelleen arvioiminen: mikä meitä yhdistää nyt, kun sinä, minä ja suhde olemme kaikki toisia kuin ennen?

Vaikka muutos ei ole pahasta, se voi Huuskosen mukaan johtaa vaikeuksiin, jos sen seurauksena keskusteluyhteys kumppaniin häiriintyy tai katkeaa.

Yhteyden katkeaminen uhkaa, jos muutokset ja kriisit pääsevät vyörymään ylitse ilman, että niitä ehditään ottaa puheeksi tai niitä pystytään kohtaamaan yhdessä.

“Usein ihmiset alkavat selvitellä parisuhteen suuria kysymyksiä vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on jo äitynyt hankalaksi, vaikka parisuhteen ajantasainen huoltaminen olisi ehdottomasti tehokkaampi tapa puuttua orastaviin ongelmiin.”

Parisuhteen ajantasainen huoltaminen voi tarkoittaa pariterapeutin pakeille hakeutumista tai kevyitä kotikonsteja.

Jos kuitenkin tilanne on päässyt siihen pisteeseen, ettei yhteistä ole mutta olisi halua jatkaa yhdessä, mitä tehdä?

Se auttaa jo pitkälle, jos haluaa löytää yhteistä.

Voi esimerkiksi tuntua, että samat asiat eivät enää naurata kuin puolisoa. Yhteisen huumorin puute ei ole Huuskosen mukaan ongelma. Asiaan voi suhtautua niin, että yrittää keskittyä hyvään.

“Usein kiinnitämme huomiota siihen, kuinka paljon toisen pieruhuumori ärsyttää, mutta jos löydettäisiin myös yhteisiä, molempien huumorintajua koskettavia juttuja ja palattaisiin niiden äärelle, voisi yhteisiä ilon kohtia löytyä muualtakin arjesta.”

Myös pariskunnan arvopohjat ovat saattaneet pitkässä suhteessa lähteä eri suuntiin tai paljastua erilaisiksi. Yhteiskunnalliset käsitykset voivat olla hyvinkin vastakohtaiset.

Sellaisessa tapauksessa kannattaa Huuskosen mukaan äkkinäisten johtopäätösten sijaan käydä syvällistä keskustelua siitä, millaisia asioita toisen ajattelun ja arvojen takana on.

“Hyvinkin kärkkäät ja päältä puolin katsoen erilaiset arvot tai mielipiteet saattavat kuitenkin pohjata samankaltaisiin tavoitteisiin, esimerkiksi, että yhteiskunnan huono-osaisista tulee pitää huolta. Silloin päästään keskustelemaan asioista tunnepitoisten arvojen sijaan: Miksi tietty ratkaisu on toisen mielestä parempi kuin toinen? Voiko olla, että samaa arvoa voi toteuttaa erilaisin keinoin?”

Entä sitten yhteiset mielenkiinnon kohteet ja harrastukset? Miten säilyttää yhteys, jos elämänpiirit ja mielenkiinnon kohteet ovat eriytyneet tai olleet alkujaankin täysin erilaiset?

“Vähän tylsä vastaus ehkä, mutta puhuminen ja kuunteleminen on tässä kyllä kaiken a ja o”, Huuskonen sanoo.

“Ja ennen muuta siitä omasta puolisosta kiinnostuminen. Jos toinen harrastaa vaikka lenkkeilyä tai viehekalastusta, kannattaa ne lenkkari- ja viehejutut kuunnella, vaikkei itse niin kovin intohimoisesti niihin suhtautuisikaan. Ja näin tietysti puolin ja toisin.”

Kaikki tietävät ne pariskunnat, jotka lenkkeilevät yhdessä. Tai mökkeilevät, hiihtävät, tai käyvät joka viikko yhteisellä sulkapallotunnilla.

Huuskosen mukaan ei voi automaattisesti sanoa, että yhteinen harrastus olisi tie onneen. Yhteisten mielenkiinnonkohteiden puuttuminen ei ole ylipäätään itsestään selvästi ongelma parisuhteessa.

“Ei ole olemassa mitään yleispätevää listaa siitä, millaisten asioiden pitäisi olla hyvässä parisuhteessa jaettuja”, Huuskonen sanoo.

”Tiettyjen ydinasioiden jakaminen yleensä enteilee suhteelle onnellisuutta ja pitkää ikää. Näihin ydinasioihin kuuluvat samankaltaiset arvot ja maailmankatsomus. Alkuhuuman mentyä ne merkitsevät paljon enemmän kuin mikään kipinä tai kemia.”

Tärkeintä lopulta on, että pariskunnalla on yhtenäiset käsitykset itse suhteesta sekä sen tilasta ja tavoitteista. Molemmilla tulisi olla suhteessa hyväksytty ja turvallinen olo.

Vaikka kaikille sopivia patenttiratkaisuja ei ole tilanteeseen, kun puoliso on alkanut tuntua vieraalta, Huuskosella on ehdotuksia parisuhteen tee se itse -huoltotoimiksi. 

“Kumppani kannattaa tilaisuuden tullen napata mukaan ihan uuteen ympäristöön ja tekemiseen. Ei sen tarvitse olla mitään kovin ihmeellistäkään, kunhan jotenkin poikkeaa arjesta. Silloin saattaa päästä näkemään uusia puolia sekä itsestä että toisesta ja juttuakin riittää yhteisen kokemuksen jälkeen taas uudella tavalla.”

Usein kuulee kehotuksia ottaa yhteistä aikaa esimerkiksi treffeillä käymiseen silloinkin kun arki painaa päälle. Hyvää tarkoittavat suunnitelmat viettää enemmän treffiaikaa saattavat kuitenkin kaatua siihen, että treffeillä ei löydetäkään kadonnutta yhteyttä ja pettymys lisää toivottomuuden tunnetta parisuhteessa.

Huuskosen mielestä on silti tärkeää, että pariskunnalla olisi jokin molemmille mielekäs tapa viettää aikaa yhdessä, olipa se sitten ruoan laittaminen, sarjojen katseleminen tai vaikka seksibileissä käyminen.

Ajan viettäminen yhdessä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja varmuutta siitä, että erillisinä ihmisinäkin pariskunnalla on oma erityislaatuinen suhteensa ja yhteytensä. Myös jokin määrä fyysistä kosketusta yleensä edesauttaa yhteyden tunteen säilymistä.

Mikä voisi olla ensimmäinen käytännön vinkki, jos kokee, että omassa suhteessa on yhä potentiaalia, mutta yhteys vain on päässyt hiukan haurastumaan?

Olisiko kahden puhelimillaan meemejä tutkivan sohvaperunan kammettava ylös omista sohvannurkistaan ja aloitettava yhteinen tennisharrastus tai vähintäänkin syvällinen keskustelu parisuhteen tilasta?

“Mikäs siinä, mutta ehkä aina ei ole pakko sukeltaa suoraan syvään päähän”, Huuskonen sanoo.

“Voihan se yhteinen juttu löytyä vaikka niistä meemeistäkin. Ei tarvitse kuin vähän kurottaa sohvan yli ja näyttää toisellekin!”