”Mitä sinäkin muka kielestä tiedät”, luki Minna-Riitta Luukan saamassa sähköpostissa.

Luukka tietää kielestä yhtä jos toistakin. Hän on Jyväskylän yliopiston suomen kielen professori ja suomen kielen lautakunnan entinen puheenjohtaja.

Kymmenisen vuotta sitten tullut vihainen viesti ei suinkaan ollut ainoa laatuaan. Luukka ja muut lautakuntalaiset saivat niitä vinon pinon.

Kiukku johtui lautakunnan tekemästä päätöksestä: aiemmin virheenä pidetty alkaa tekemään -rakenne hyväksyttiin alkaa tehdä -rakenteen rinnalle.

Tuskin mikään muu kielilinjaus on synnyttänyt Suomessa yhtä suurta meteliä. Pettyneimmät povasivat koko yleiskielen romahdusta, kun kerran ”normien normi” ja ”kielenhuollon ikoni” oli kumottu.

Lautakunta teki päätöksen kokouksessaan 31. tammikuuta 2014. Kymmenen vuotta myöhemmin on aika kertoa, kuinka siihen oikein päädyttiin ja mitä sitten tapahtui.

Kyseessä ei ollut ainoa kerta, kun alkaa tekemään -rakenteen hyväksymistä oli käsitelty. Ensimmäinen kerta oli jo sotien jälkeen vuonna 1947.

Silloisen kielilautakunnan saamassa kirjeessä ehdotettiin hyväksymistä varsin tutun kuuloisin perusteluin: ”kansa käyttää sitä kaikkialla”. Esitys ei kuitenkaan saanut kannatusta.

Tyrmäys tuli uudelleen vuonna 1983.

Vuonna 2003 asiaa käsiteltiin jälleen. Suomen kielen lautakunta ei vielä tehnyt suurta muutosta mutta aavisti sen koittavan ennen pitkää. Samalla Kielitoimiston sanakirjaan ilmestyi pieni tarkennus: puhutussa kielessä myös alkaa tekemään.

Ovi oli nyt raollaan.

Uuden linjauksen tarve pääsi silti yllättämään seuraavalla vuosikymmenellä.

Kotimaisten kielten keskus (Kotus) oli laatimassa uutta kielioppiopasta, jota varten haluttiin näkemyksiä myös lautakunnalta, jotta sisältö olisi varmasti ajan tasalla.

”Asia tuli lautakuntaan vähän kuin sujahtamalla. Se ei ollut mikään semmoinen, että nyt teemme jonkin suuren normimuutoksen”, Minna-Riitta Luukka kertoo.

Hänen mukaansa oppaan toimittajat pitivät periaatteessa mahdollisena laveaakin muotoilua, kuten ”tyypillisesti alkaa tehdä” tai ”ei yhtä hyvin alkaa tekemään”. Vielä sitäkin parempi olisi yksiselitteinen kanta: sopiiko alkaa tekemään yleiskieleen vai ei?

”Syntyi ajatus, että kyllä sen täytyy olla selvästi hyväksytty tai ei hyväksytty. Rajatapaukset ovat hankalia, koska sitten hukutaan siihen, milloin ilmausta saa tai ei saa käyttää”, kertoo Kotuksen kielenhuolto-osaston johtaja ja lautakunnan jäsen Salli Kankaanpää.

Luukka sanoo pitäneensä alkaa tehdä -säännön perusteluja muutenkin melko keinotekoisina.

”Ja kun sitä oli vatkattu toistakymmentä vuotta, niin ajattelin, että eihän tässä ole oikeastaan mitään järkeä.”

Samassa kokouksessa käsiteltiin useita muitakin kielen yksityiskohtia.

Kokouspöytäkirjasta käy ilmi, että sanojen filee ja pyree rinnalle hyväksyttiin file ja pyre. Lisäksi yhdyssanat päinvastoin ja pikkuhiljaa voisi kirjoittaa myös erikseen eikä ilmaisua paikan päällä ole enää syytä välttää.

Läsnäolijat ymmärsivät kuitenkin hyvin, mikä olisi ykkösasia. Alkaa tekemään -asiasta keskusteltiin Luukan mukaan toista tuntia.

Lopulta keskustelu ei enää edennyt ja joku ehdotti äänestystä. Se oli lautakunnassa aivan poikkeuksellista.

Luukka kertoo, että paikalla olleet rivijäsenet ilmoittivat kukin kantansa. Päädyttiin tasatilanteeseen 3–3. Ratkaisun joutui tekemään puheenjohtaja itse.

Normien normi kumoutui lopulta äänin 4–3. Samalla päätettiin pitää salassa muilta, kuka äänesti mitenkin.

Yleisradion uutisankkuri Matti Rönkä oli 5. helmikuuta 2014 hiihtämässä Kolilla, kun hän huomasi sähköpostissaan kasan uusia viestejä. Media oli juuri saanut tiedotteen uudesta suosituksesta. 

Uutinen ei yllättänyt Rönkää. Hän tiesi suosituksen jo entuudestaan, koska oli ollut itse äänestämässä siitä.

Lautakunnassa median edustajana ollut Rönkä kertoo, että äänestyksen jälkeen kokoushuoneeseen oli levinnyt hiljaisuus.

”Sitten joku sanoi ääneen, että mehän taidettiin nyt tehdä ’se päätös’.”

Kolille saapuneet viestit olivat muilta lautakuntalaisilta, joita media oli ruvennut tavoittelemaan.

”Alkoi tulla sähköpostia siitä, että tämä on nostattanut paskamyrskyn ja tulee haukkuja. Ja että meidän täytyy sopia jokin tiedotusstrategia”, Rönkä muistelee.

HS:n näkemän viestinvaihdon perusteella lautakunnan jäsenet olivat ensi alkuun väistelleet uteluja siitä, oliko tarvittu äänestystä. Lopulta asia myönnettiin julkisestikin.

Lautakunta oli osannut odottaa päätökselle huomiota, mutta ryöpytys oli vasta alkamassa.

Asiaa käsiteltiin kevättalvella 2014 kymmenissä suomalaisen median teksteissä. Uutistekstitkään eivät olleet täysin neutraaleja.

”Suomen kielen lautakunta on päättänyt taipua joukkovoiman edessä ja luopua taistelusta alkaa tekemään -ilmaisua vastaan”, kirjoitti Yle.

Toisessa Ylen jutussa uutisankkuri ja kielimies Arvi Lind kertoi hyväksyvänsä muutoksen mutta totesi samalla: ”Kyllä se minulle on hautaan asti ’alkaa tehdä’.”

”Kielitoimisto taipui: Tämä ei ole enää virhe”, otsikoi puolestaan Iltalehti.

Helsingin Sanomien silloinen vastaava päätoimittaja Kaius Niemi taas linjasi tuoreeltaan, että HS pysyttelee alkaa tehdä -muodossa.

Myöhemmissä teksteissä linja vaihteli suuresti.

Asenteeltaan rakentavissa jutuissa todettiin, että kieli elää ajassa, yksi muutos tuskin kaataa koko yleiskieltä ja alkaa tehdä on edelleen toimiva, jos alkaa tekemään ei miellytä.

Joissain teksteissä näkyi karnevalistinen irrottelu:

”’Olumppialaiset’ pääsi yleiskieleen”, vitsaili parodiasivusto Uutissirkus.

”Mä rupeen nyt kasata parrikaadeja”, kirjoitti HS:n toimittaja Heikki Aittokoski blogissaan.

Puoluelehti Vihreän Langan pakinassa lautakunnan päätöksestä seurasi lopulta sisällissota.

Internetin keskustelupalstat täyttyivät kommenteista. Mukaan mahtui myös ymmärrystä, mutta samalla pidäkkeitä oli selvästi vähemmän kuin median kirjoittelussa.

Oman osansa sai Kotimaisten kielten keskuksen Kotus-blogi:

”Suomen kielen lautakunta ei pidä huolta suomen kielen kehittymisestä vaan degeneroitumisesta.”

”Olen aiemmin arvostanut suuresti kielitoimistoa, mutta tämä päätös romuttaa täysin mielikuvani kielitoimiston pätevyydestä.”

”Tarvitaanko lautakuntaa, jos se laillistaa väärän kielen? Ihmiset osaavat puhua väärin ihan ilman lautakuntaakin.”

Minna-Riitta Luukka arvelee monen suuttuneen siksi, että on itse joutunut oppimaan säännön kantapään kautta ja yhtäkkiä sillä ei ole mitään väliä.

Kotuksen Salli Kankaanpää uskoo suuttumuksen heijastelevan myös epävarmuutta: huolta siitä, että ehkä kaikki muukin kielestä opetettu osoittautuu vähitellen turhaksi.

”Käytännössä yleiskielen normeja kuitenkin muutetaan todella harvoin.”

Yhtä kielenkäyttäjien ryhmää lautakunnan päätös ei juuri hetkauttanut. 

Valtaosa lukio-opiskelijoista tuskin edes huomasi muutosta, sanoo Äidin­kielen­opettajain liiton toiminnanjohtaja Sari Hyytiäinen. Alkaa tekemään oli teksteissä jo enemmän sääntö kuin poikkeus.

Myös opettajat olivat Hyytiäisen mukaan lähinnä helpottuneita, kun eivät enää joutuneet puuttumaan siihen.

Korkeakouluissa aihe on puolestaan poikinut viime vuosina lukuisia pro gradu -tutkielmia. Yksi kiintoisimmista on Ylen tekstejä tutkineen Jutta Selänpään työ: sen mukaan alkaa tekemään -rakenteen suhteellinen osuus teksteissä pikemminkin pieneni kuin kasvoi lautakunnan päätöstä seuranneina vuosina.

Kymmenen vuotta alkaa tekemään -päätöksen jälkeen suomen yleiskieli näyttää olevan yhä olemassa. Myös lautakuntalaiset vaikuttavat päässeen yli myllytyksestä.

”Kyllähän se vähän kohtuuttomalta tuntui silloin”, Minna-Riitta Luukka kertoo.

”Mutta en kadu tätä päätöstä. Se oli ollut historiallisesti iso juttu kielenhuollon kannalta ja kaivellut kivenä kengässä kymmeniä vuosia.”

Osa lautakuntalaisista kertoo päätöksen palaavan mieleen melko usein. Esimerkiksi Matti Rönkä huomaa puhuvansa asiasta monta kertaa vuodessa.

”Kun muistelen menneitä, niin tunnustan, että olin yksi niistä rikollisista, jotka olivat tätä päättämässä”, hän murjaisee.

Kielenhuollon vallasta lasketaan toisinaan leikkiä Kotuksessakin, Salli Kankaanpää kertoo. Viime vuoden elokuva-aiheisissa pikkujouluissa hänestä oli tehty Mooses kuvitteellisen Kymmenen suositusta -elokuvan julisteeseen, jonka mottona oli ”Nyt saa alkaa tekemään”.

Päätös alkaa tekemään -rakenteen hyväksymisestä herätti epäilyksen, että suomen kielen lautakunta päästää läpi kaiken, mitä sen eteen kannetaan. Totuus on toinen.

Pöytäkirja kertoo, että samassa kokouksessa käsiteltiin myös rakenteita aloittaa tehdä ja aloittaa tekemään sekä psyyke-sanan taivutusmuotoja psyykeen ja psyykettä. 

Ne eivät edelleenkään kuulu yleiskieleen, lautakunta linjasi.

Lähteenä on käytetty myös Taru Kolehmaisen kirjaa Kielenhuollon juurilla – Suomen kielen ohjailun historiaa (SKS 2014).

Pääkuvan animaatio: Outi Pyhäranta / HS