Li Andersson: Suomen velkaa on paisuteltu tilastomuutoksilla, ja asia täytyy korjata
Velkaantuminen|Vasemmistoliiton europarlamentaarikon mukaan Suomen velkataakka on paisuteltu tilastointimuutoksilla, ja siksi EU:n säästövaatimukset ovat liian tiukat.

Uudet EU-säännöt ja kansallinen velkajarru uhkaavat pakottaa Suomen liian suuriin säästöihin, katsoo europarlamentaarikko Li Andersson (vas).

Tämän hetken ennusteen mukaan pelkät EU-säännöt edellyttävät Suomelta ensi vaalikaudella vähintään 6,4 miljardin euron sopeutusta, eli tuntuvia menoleikkauksia ja veronkiristyksiä.

”Ei kuulosta järkevältä lähteä sellaista tekemään ainakaan, jos talouskasvu on näin heikkoa. Suomessa olisi syytä nyt herätä siihen, miten Suomi voisi vaikuttaa EU-sääntöjen tulkintaan meille edullisella tavalla”, Andersson sanoo Helsingin Sanomille.

Andersson viittaa Suomea koskeviin viime vuosien tilastointimuutoksiin. Eläkerahastojen ylijäämän ei enää arvioida vähentävän Suomen tulevaa velkaantumista. Valtiovarainministeriö itse toivoi muutosta EU:ssa, koska eläkkeiden maksamiseen varattuja eläkevaroja ei voi käyttää velan vähentämiseen.

Lisäksi Tilastokeskus sopi Eurostatin kanssa vuonna 2022, että valtion takaamat asuntorakentamisen ara-korkotukilainat alettiin laskea osaksi Suomen julkista velkaa. Muutos nosti Suomen julkisen velan suhdetta bruttokansantuotteeseen kertaheitolla kuusi prosenttiyksikköä, vaikka ara-lainat eivät ole valtion ottamaa velkaa. Suomen velkasuhde on nyt noin 88 prosenttia.

Anderssonin mielestä Suomi ei ole ajanut etuaan kunnolla vaan päinvastoin jopa edesauttanut asemansa vaikeutumista ja säästövaatimusten paisumista. Hän sanoo, että esimerkiksi Hollanti on päätynyt vastaavien ara-lainojensa kanssa toisenlaiseen tulkintaan ja pyrkinyt saamaan Eurostatin huomioimaan kansalliset erityispiirteet.

”Myös meidän täytyy yhä yrittää saada meitä koskeviin tulkintoihin muutosta niin, että kansalliset erityispiirteemme huomioidaan sekä eläkerahastojen ylijäämän että ara-lainojen osalta. Olen itse käynyt jo keskusteluja siitä, pitäisikö asiassa lähestyä suoraan asuntoasioista vastaavaa komissaaria Dan Jørgensenia.”

Myös vasemmistoliitto on ilmoittautunut sitoutuvansa EU-sääntöihin. Se tarkoittaa, että Anderssonin aiemmin johtama puolue tullee sitoutumaan vähintään kuuden miljardin säästöihin. Pitääkö Andersson puolueensa kantaa järkevänä?

”On nykyisen puoluejohdon ja eduskuntaryhmän päätös, mihin sitoudutaan ja mihin ei. Mutta on syytä tiedostaa, että EU-säännöt ovat näillä näkymin Suomelle tosi tiukat. Uskon vasemmistoliiton kannan perustuvan siihen, että vastaisuudessakin on mahdollisuus suhdannejoustoihin eli harjoittaa tarvittaessa elvyttävää finanssipolitiikkaa.”

Lokakuussa eduskuntapuolueet sopivat kansallisesta velkajarrusta, joka saattaa 2030-luvulta alkaen joissain tilanteessa lisää säästövaatimuksia EU-vaatimusten päälle. Vasemmistoliitto jäi ainoana puolueena sovun ulkopuolelle. Tätä puolueensa ratkaisua Andersson sanoo pitävänsä oikeana.

”Suomalainen keskustelu näyttää Euroopasta katsoen aivan erikoiselta. Samaan aikaan kun Saksa höllentää velkajarruaan, me teemme uuden järjestelyn jo valmiiksi tiukkojen EU-sääntöjen päälle.”

Voiko erilainen suhtautuminen johtua siitä, että Suomen julkisen talouden lähtötilanne on huonompi kuin Saksan?

”Jos me lähdemme tappamaan talouskasvuamme liian suurilla sopeutuksilla, niin Suomen velkasuhde ei pienene vaan kasvaa entisestään”, Andersson vastaa.

Vasemmistoliitto osallistuu puolueiden yhteisestä säästötavoitteesta päättävään parlamentaariseen työryhmään. Siellä tärkeää on Anderssonin mukaan saada selkeys siihen, missä tilanteissa tiukoissa säästövaatimuksista voidaan poiketa.