Treffit tuntuvat sujuvan hyvin. Pieniä perhosia pörrää vatsassa, mutta kun totuus Milsa Malinin asuinpaikasta tulee ilmi, tunnelma muuttuu äkisti.

Ai sä oot joku helvetin porvari vai?

Muun muassa nämä sanat ovat tappaneet orastavan kiinnostuksen, kun Malin on keskustellut uuden tuttavuuden kanssa.

”Sen johtopäätöksen voisi näiden deittikumppanien puheista ja käytöksestä vetää, että Lauttasaari olisi jokin snobilinnake”, hän kertoo.

Malinilla ei ole vahvaa kaupunginosaidentiteettiä, eikä hän tiennyt Lauttasaaresta juuri mitään ennen sinne muuttamista. Siitä huolimatta Malin on tullut torjutuksi useita kertoja pelkän asuinpaikkansa vuoksi.

”Jos olisin tiennyt ennakkoluuloista, olisin ehkä harkinnut muuttoa kaksi kertaa.”

HS kysyi lukijoilta, vaikuttaako kaupunginosa parinvalintaan.

Kyselyyn vastanneiden joukossa oli useita, joiden ihannekumppani löytyisi oman postinumeroalueen sisältä. Samalla vastaukset toivat esiin käsityksiä ja ennakkoluuloja, joita Helsingin eri asuinalueisiin liittyy.

Nainen, 41

Tietokirjailija ja psykoterapeutti Katriina Järvisen mukaan Helsingissä voi havaita ilmiön, joka on vallinnut pitkään Ranskan ja Ison-Britannian kaltaisissa perinteisissä luokkayhteiskunnissa. Vaurastunut keskiluokka on alkanut harjoittaa endogamiaa, eli niin sanotusti avioitumista oman sosiaalisen ryhmän sisältä.

Hän on kirjoittanut yhdessä historiantutkija Laura Kolben kanssa vuonna 2019 julkaistun tietokirjan Sopivia ja sopimattomia, joka käsittelee yhteiskuntaluokkataustan merkitystä suomalaisissa parisuhteissa.

”Eriarvoisuus vain kasvaa, kun kahden hyväosaisen ihmisen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset pääomat yhdistyvät", Järvinen toteaa.

Järvinen tunnistaa ajattelutavan, joka saattaa vaikuttaa myös Malinin ikävien deittikokemusten taustalla.

”Ennakkoluulot on ilmeisesti helpompi ilmaista suoraan, jos ne kohdistuvat ylöspäin. Luulen, että jos potentiaalinen kumppani asuu itäisessä lähiöissä ja se häiritsee, asia saatetaan jättää sanomatta”, hän sanoo.

Kaupunginosista välittyviin mielikuviin vaikuttavat Järvisen mukaan muun muassa asuntojen hinnat sekä äänestyskäyttäytyminen. Samankokoinen 1970-luvun kerrostaloasunto on Ullanlinnassa neliöhinnaltaan kaksin- tai jopa kolminkertainen Kontulaan verrattuna. Samalla tavoin asuinalueita profiloivat vaalitulokset ja elämäntyyli.

Tämän kevään eduskuntavaaleissa Herttoniemi A oli kaupungin ainoa äänestysalue, jossa vihreät oli edelleen suurin puolue. Herttoniemi saatetaankin helposti nähdä vihreiden ja ”tiedostavien” ihmisten alueena.

”On alueita, joita ei ole ennen nähty mitenkään kauniina tai hienoina, mutta keskiluokkaistumisen myötä niistä tulee sellaisia. Autottomuus tai vegaanius eivät välttämättä liity rahaan, vaan tiedostavuuteen tai korkeaan koulutustasoon”, Järvinen pohtii.

Nainen, 23

Asuinalueiden sisällä voi nähdä ilmenevän kuplautumista – näihin kupliin liittyy Järvisen mukaan raha, poliittinen suuntaus ja identiteetti.

”Herttoniemi ja Ullanlinna ovat molemmat melko kalliita asuinalueita, vaikkakin Ullanlinna on paljon hintavampi. Ehkä Ullanlinnaan liittyy enemmän ajatus pinnallisesta elämäntavasta ja Herttoniemeen taas mielikuva vastuullisuudesta”, Järvinen kertoo.

Järvinen kertoo oman tyttärensä asuneen aiemmin Ullanlinnassa. Tytär suorastaan kiirehti kertomaan uusille tuttavuuksille, että asunto on siis yllättävän edullinen vuokrayksiö.

”Jos kertoo asuvansa vaikka juuri Ullanlinnassa, ihmiset voivat helposti rakentaa ’pappa betalar’ -ajatuksen tai ihmetellä, että vau, oletpa menestynyt.”

Ihmiset eri yhteiskuntaluokista viettävät Järvisen mukaan aikaa erilaisissa ravintoloissa ja osallistuvat erilaisiin tapahtumiin. Se, miten haluaa viettää vapaa-aikaansa, on niin ikään yksi parinvalinnan kriteereistä.

”Harvemmin esimerkiksi koulutetumman luokan ihmiset menevät Vantaanjoelle kaljakelluntaan.”

Myös syntyperäisen helsinkiläisyyden kaltaisilla seikoilla tuntuu olevan merkitystä. Se tuntuu Järvisestä erikoiselta.

”Yhtä hienosyistä erottelua ei mielestäni ollut vielä 1980-luvulla, kun itse muutin Helsinkiin. Silloinkin tiedettiin, mikä ero on Töölöllä ja Kontulalla, mutta nykyisin ihmiset tuntuvat haistavan hyvin pieniäkin eroja”, Järvinen sanoo.

Helsinkiläinen Sini Lahti kuuluu niihin, joille syntyperällä on merkitystä. Hänelle yhteinen kotikaupunki on tietynlainen ”plussa”. Hänen nykyinen kumppaninsa on kotoisin Haagasta ja asuu tätä nykyä Sörnäisissä. Se on Lahden mukaan hyvä ja helsinkiläinen kombo.

”Aika nopeasti sen helsinkiläisyyden huomasi”, hän sanoo.

Lahti on nuoruusvuosinaan seurustellut myös vantaalaisen kanssa. Vantaalainen kumppani ei aina tuntunut ymmärtävän kaikkea, mistä Lahti puhui.

”Pidän yhtenä tärkeänä asiana sitä, että on samanlaisia kokemuksia samasta kaupungista. On vaikkapa pyöritty samoissa paikoissa, esimerkiksi ennen vanhaan Ruoholahden Lepakossa”, Lahti sanoo.

Pelkällä kaupunginosalla ei ole Lahdelle suurta merkitystä. Tosin hän on huomannut, että uushelsinkiläiset tuntuvat kerääntyvän vastarakennetuille alueille, joihin on helppo tulla ja joissa on enemmän asuntoja saatavilla.

”Jos lähtisin tekemään seulontaa, niin vanhemmat, perinteiset kaupunginosat ovat itselleni enemmän mieleen”, Lahti sanoo.

Murteen, asuinpaikan tai jaettujen kokemusten painoarvo on Lahden mielestä suurempi tutustumisen alkuvaiheessa. Kun vasta katsellaan, kuka olisi kiinnostava, yhteisillä asioilla voi olla paljonkin merkitystä.

Lisäksi syntyperäinen helsinkiläisyys edustaa Lahdelle tärkeää arvoa, suvaitsevaisuutta.

”Oma näppituntumani on, että Helsinki on suvaitsevampi maahanmuuttajia tai muita vähemmistöjä kohtaan. Täällä on niin monenlaista kulkijaa, etenkin jos asuu keskustan tuntumassa”, Lahti pohtii.

”Toisaalta esimerkiksi Pakilassa tai Paloheinässä voi olla muunkinlaista porukkaa.”

Yhä useammat pariutuvat deittisovellusten välityksellä, joissa on aiempaa paremmat mahdollisuudet seuloa ihmisiä jo ennen tapaamista. Lahti on ehtinyt deittailla myös aikana ennen tindereitä. Kasvokkain tavatessahan ei asuinpaikkaa heti tiedäkään.

”Toisinaan sen kuulee jo heti puheesta”, Lahti toteaa.

Mies, 27

Tietokirjailija ja psykoterapeutti Järvinen painottaa, että aiemmin ihmiset valikoivat kumppaneitaan luonnollisen ympäristön perusteella.

”Ennen ajateltiin, että siellä missä vietän vapaa-aikaani, opiskelen tai teen töitä, törmään todennäköisesti siihen, kehen rakastun.”

Deittisovellusten kautta voisi yrittää deittailla myös niitä ”vääristä” kaupunginosista tulevia ihmisiä. Sen Järvinen näkee mahdollisuutena.

”Mitä jos se tohtorinainen menisikin ennakkoluulottomasti treffeille varastomiehen tai -naisen kanssa ja suhtautuisi avoimesti siihen, että se voisi johtaa mielenkiintoisempaan elämään?” Järvinen ehdottaa.

”Jos se näyttäisi mahdottomalta, voisi kiittää ja lähteä eri teille yhtä kokemusta rikkaampana.”