Missä lapseni on?

Helsinkiläisisän painajainen kävi toteen viime vuonna, kun hän meni hakemaan kolmevuotiasta esikoistaan päiväkodista. 

Kello oli neljä iltapäivällä, eikä lasta löytynyt mistään. Kyseessä oli päiväkoti Loiske Arabianrannassa. 

"Kukaan aikuinen ei tiennyt, missä hän on”, lapsen äiti kertoo. Kukaan ei osannut kertoa hänen puolisolleen edes, missä päin pihaa lapsi oli viimeksi nähty.

Alkoi vimmainen etsintä. 

Lopulta joku keksi kurkistaa lukittuun ulkovarastoon. Sieltä lapsi löytyi, yksin ja itkevänä.

Äidin mukaan varaston oven saa lukkoon vain ulkopuolelta. Niinpä lapsi ei ollut voinut teljetä itseään varastoon itse. Äiti ei myöskään usko, että ovi olisi mennyt vahingossa lukkoon. 

Lapsi oli kunnossa, mutta pahasti säikähtänyt. 

Äidin mukaan päiväkodin henkilöstö ei pystynyt antamaan selitystä tapahtuneelle. Perheelle arvailtiin, että ehkä lapsi oli mennyt varastoon piiloon. Ei myöskään tiedetä, miten pitkään lapsi oli ollut varastossa yksin.

Kotona lapsi rauhoittui sen verran, että hän kertoi vanhemmille olleensa varastossa katsomassa lelua ohjaajan kanssa.

”Sitten ohjaaja oli kuulemma lähtenyt pois”, äiti kertoo.

"Myös puolisoni oli tilanteessa hyvin hätääntynyt ja peloissaan. Yhdessä ihmettelimme, miten näin voi sattua.”

Äiti ei halua esiintyä jutussa nimellään, jotta lapselle ei koidu haittaa. Nimi on toimituksen tiedossa.

Lapsi vaihtoi päiväkotia tapahtuneen jälkeen, koska vanhemmat kokivat, etteivät voi enää luottaa päiväkotiin ja siihen, että lapsen hoito toteutuu asianmukaisesti.

Varhaiskasvatuksen tilanteesta on viime aikoina käyty tiivistä julkista keskustelua. Äiti kertoi tilanteesta HS:n kyselyssä, jossa pyysimme pääkaupunkiseudun perheiltä kokemuksia päiväkotiarjen sujumisesta.

Osalla vastanneista on todellinen huoli siitä, minkälaisia vaikutuksia henkilöstöpulalla ja henkilöstön vaihtuvuudella on lapsiin. 

Toisaalta osa myös kiittelee, että arki sujuu mallikkaasti, henkilöstö on osaavaa ja päiväkotiin on suuri luotto.

Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi on saanut kirjallisen raportin tapahtuneesta päiväkodilta. Hän suhtautuu asiaan vakavasti ja pahoittelee tapahtunutta.

”Tämä on ollut inhimillinen erehdys, ei meillä ole tässä mitään puolustautumista. Todella harmillinen juttu lapselle ja perheelle. Ymmärrän heidän reaktionsa.”

Kempin mukaan tilanne on käyty asianmukaisesti läpi huoltajan ja lapsen kanssa. Sen lisäksi on tehty jälkiarviointi ja selvitetty, miten varmistutaan, ettei vastaavaa enää tapahdu.

”On otettu opiksi, on esimerkiksi päivitetty kyseisen yksikön pihasääntöjä ja ulkovalvontaa.”

Mikäli päiväkodissa sattuu vaaratilanne tai läheltä piti -tilanne, niistä tulee Kempin mukaan aina ilmoitus joko hänelle tai tarvittaessa toimialajohtaja Satu Järvenkallakselle. Lisäksi tehdään tarvittavat muut viralliset ilmoitukset.

Pelottava tilanne koettiin viime vuonna myös Espoossa, kun kolmevuotias lapsi jäi yksin ulos ilman valvontaa päiväkodin mentyä jo kiinni.

Samantyyppisiä ongelmia tuovat esiin HS:n kyselyssä muutkin vastaajat.

Eräs äiti kertoo, kuinka päiväkotiryhmän lapset on toisinaan jätetty yksin nukkumaan lepohetkelle. Yhtään aikuista ei ole ollut paikalla, kun vanhempi on tullut hakemaan lasta.

Vantaalaisäiti kokee, että on vaikeaa uskaltaa jättää lasta  päiväkotiin, kun tilanne on jo aamusta kaoottinen, eikä henkilökuntaa ei ole paikalla riittävästi.

Helsinkiläisäiti puolestaan luonnehtii arkea arvaamattomaksi ja turvattomaksi, koska henkilökunnan vaihtuvuus on suurta. Hänen mukaansa lapsella on kolmen päiväkotivuoden aikana ollut kymmenen eri opettajaa tai hoitajaa sekä useita kymmeniä sijaisia.

Lapset usein myös oireilevat tilanteen vuoksi. Muutama kyselyyn vastannut vanhempi kertoo, kuinka lapsi jo aamusta ilmoittaa, ettei halua lähteä hoitoon, ja hänet pitää jättää päiväkotiin itkevänä.

Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Kemppi myöntää, että henkilöstöpula koettelee isoa osaa päiväkoteja. Se ei lapsen varastoon unohtumista kuitenkaan selitä.

”Lapset ovat nopeita ja aikuisten pitää pysyä heidän perässään. Valppaina pitää olla nimenomaan siirtymätilanteissa.”

Mikäli vaaratilanteita sattuu, ne ovat raskaita myös henkilökunnalle, Kemppi huomauttaa.

”Heille tulee usein syyllisyys myös. Itsekin muistan päiväkodissa työskennelleenä, kun kaksi poikaa karkasi. Se oli ihan hirveää, itku tuli.”