MA: Varmaan ostaisin paremman metallinetsijän ja kaivaisin vähän lähiseudun historiaa. Minulla on ollut sellainen projekti, johon ei tunnu olevan aikaa: Suomenlinnan peruskiven etsiminen. Kukaan ei tunnu tietävän, missä se on. Se on tuolla Tähtitorninvuorella jossakin, todennäköisesti mullan alla, tai otettu uusiokäyttöön johonkin muun kohteeseen tai sitten tuhottu.

LA: Haluaisin opiskella sekä aloittaa jonkin uuden harrastuksen, kuten neulomisen.

SE: Haluaisin jatko-opiskella. Olen taustaltani kauppatieteiden maisteri ja jossain vaiheessa mietiskelin, olisiko ollut rahkeita lähteä lisensiaattityötä pohtimaan. Mutta siinä vaiheessa oli aika lailla urheilukin vielä kuvioissa eikä sellaista vaihetta sitten tullut.

PH: Varmaan lukemalla kaikki ne kirjat, jotka ovat suurissa pinoissa vielä lukematta.

JH: Ehkä vuokraisin itselleni asunnon New Yorkista ja tutustuisin kaupunkiin, lukisin ja kirjoittaisin.

HH: Haluaisin lähteä purjehtimaan jonnekin lämpimään. En ole koskaan purjehtinut huvikseni, joten tekisin mielelläni retken jonnekin lämpimään maahan tai purjehtisin pidemmän pätkän, tyyppiä Rio de Janeirosta Etelä-Afrikkaan.

OR: Haluaisin tehdä jotain yhteiskunnallisesti merkittävää ehkä kansainvälisessä avustustoiminnassa, jos minun osaamisestani olisi siellä hyötyä. Toinen vaihtoehto olisi opettaa ja tutkia jossain kansainvälisessä yliopistossa, joka painottaisi kansainvälistä rauhaa, vakautta ja myös kestävää kehitystä talouden ja ekologian saralla.

AS: Viettäisin sen varmaan jossain kirjastossa ja viimeistelisin kirjan, jota olen kirjoittanut viimeiset kolme vuotta. Sen nimi on The New World Disorder. Siinä ei vuotta menisi, mutta välissä voisi vähän treenailla.

JU: Haluaisin opiskella kieliä, kansainvälistä politiikkaa ja taloustieteitä ja ehkä tehdä väitöskirjan.

MA: Kerran ostin itselleni sellon ja ajattelin, että katselen Youtubesta, kuinka sitä soitetaan. Mutta ei siitä oikein tullut mitään, pitäisi olla enemmän aikaa. Jonkin soittimen hyvä taitaminen olisi ihan mukavaa elämässä.

LA: Haluaisin oppia paremmaksi kirjoittajaksi. Mielestäni hyvä kirjallinen ulosanti on todella tärkeää nykypäivänä päättäjien työssä.

SE: Olisi hienoa olla musikaalisempi.

PH: Olen aina harrastanut kädentaitoja. Harrastan vanhan puuveneen korjaamista ja vanhoja kuplavolkkareita. Mutta kun näen oikean käsityöläisen, joka vaikka rakentaa käsin keittiön kaappeja, niin ehkä tämmöiset puusepäntaidot ja välineet on semmoisia, joista olen kateellinen.

JH: Haluaisin opetella erilaisia remonttitaitoja, niille olisi aina välillä käyttöä. Yhtä ja toista tulee tehtyäkin, mutta jälki ei aina välttämättä ole aivan priimaa.

HH: Laulamisen. Olen miettinyt monta kertaa, miksi en osaa yhtään laulaa. Olin kerran laulamassa Jenni Vartiaisen kanssa karaokea. Hän sanoi, että ehkä on parempi, että laulan J. Karjalaisen laulun, jossa ei tarvitse sanoa mitään muuta kuin hän. Se todistaa varmaan sen, että lauluni on ihan hukassa.

OR: Kun mietin tämän päivän maailmaa, olisi hienoa olla lääkäri tai sairaanhoitaja. He tekevät valtavan tärkeää ja arvokasta työtä niin Suomessa kuin monissa maailman konfliktipesäkkeissä.

AS: Pianonsoiton. Valitettavasti en ole musikaalinen. Rakastan musiikkia ja olen yrittänyt aloittaa kitaransoiton kolme kertaa elämässäni, mutta ei siitä irtoa mitään muuta kuin Love Me Tender yhdellä sormella.

JU: Ranskan kielen taidon. Olen aikoinaan koulussa lukenut ruotsin ja englannin lisäksi saksaa, ja jo silloin haaveilin ranskan opiskelusta. Mutta minulla oli pitkä matikka ja lukujärjestyksellisistä syistä ranska oli mahdoton aloittaa. Kun muutin Brysseliin neljä vuotta sitten työn perässä, aloitin ranskan opiskelun. Korona on tuonut siihen omia haasteitaan, mutta se on kyllä kieli, jonka oikeasti haluaisin oppia hyvin.

MA: Tässähän ristiin rastiin Suomea ajelee, mutta ylinopeudestakaan ei ehkä pidätetä, jos se ei ole ihan törkeä. Jotain tuon kaltaista ehkä.

LA: Luulen, että he olettaisivat minun olleen jossain mielenosoituksessa enkä ehkä sitten olisi noudattanut poistumiskäskyä.

SE: Mitähän nyt olettaisivat? Sellaiseen maahan, johon ei saa viedä Raamattuja, niin varmaan olisin yrittänyt niitä salakuljettaa.

PH: Varmasti läheiset olettaisivat, että on tapahtunut jokin suuri virhe ja väärä henkilö on pidätetty. Minut kerran pidätettiin joskus parikymppisenä pyörävarkaudesta. Olin omalla Jopolla Helsingin keskustassa, ja poliisi kiilasi minut ja heitti mustanmaijan koppiin. Sen jälkeen poliisi rupesi tarjoamaan Jopoa jollekin ohikulkijalle, jolta oli ilmeisesti Jopo varastettu. Olin hieman hämmentynyt tilanteesta, mutta lopuksi kävi ilmi, että olin ihan omalla Jopolla liikkeellä.

JH: Yleensä pyrin kyllä suorastaan piinallisen tarkasti noudattamaan kaikkia yleisiä järjestykseen liittyviä sääntöjä ja määräyksiä. Luulen, että läheiseni olisivat aika lailla huuli pyöreänä, että mitä olen tehnyt.

HH: Varmaan, että olisin ajanut ylinopeutta oikein kunnolla. Onko näin kenties päässyt joskus tapahtumaan? On minut pysäytetty mutta ei pidätetty. Kortti on ollut hyllyllä joku kerta, on ollut liikaa sakkoja. Se on pakko myöntää.

OR: En toivo, että minua pidätettäisiin. En osaa oikein tähän vastata.

AS: Tämä on aika vaikea. Sanotaanko vaikkapa, että lapsen salakuljettaminen auton takaluukussa suomalaisen diplomaatin toimesta Pietarista Venäjän rajan yli Suomeen ja siitä vastuun ottaminen. Kahden pisteen vihje: Anton.” [Stubb viittaa Anton Salosen huoltajuuskiistaan ulkoministerikautensa aikana vuonna 2009. Paavo Salonen ahtautui silloin viisivuotiaan poikansa Antonin kanssa Pietarin Suomen konsulaatissa auton peräkonttiin ja konsuli kuljetti isän ja pojan diplomaattikyydin turvin Suomeen.]

JU: Ehkä olisin liian äänekkäästi puolustanut väärinkohdeltua ihmistä ja joku olisi soittanut poliisit paikalle.

MA: Minulla oli joskus fiksaatio elektronisiin laitteisiin. Etsin laitetta, joka organisoisi elämää. 1990-luvulla ostelin erilaisia kommunikaattoreita ja taskutietokoneita. Niihin tuli hassattua jossain määrin varallisuutta, jota ei koskaan kauheasti ole ollut.

LA: Olen ihan varma, että minulla on jokin kirpparimekko, jonka olen ostanut juhliin ja sitten en ole käyttänyt sitä kuin kerran.

SE: Kyllä ne sijoittuu näihin niin sanottuihin joulun hittituotteisiin takavuosilta. Muistan, että meidän perheeseen on hankittu esimerkiksi jalkakylpy, ja kyllä se aika turha laite on ollut.

PH: Joskus on tullut hankittua kodinkoneita, jotka eivät ole olleet kestäviä. Eli olen koettanut säästää hankintahinnassa.

JH: Ostan aika vähän asioita silloinkaan, kun jotain tarvittaisiin. Siitä on niin pitkä aikaa, kun olen hankkinut mitään muuta kuin vaatteita, että en pysty nimeämään. Yritän välttää turhia hankintoja. En nauti shoppailusta. Filosofiani on, että haluan elää mahdollisimman pienellä, sanotaan kulutusjalanjäljellä.

HH: Ostin kerran 400 eurolla helkkarin hienon laitteen, joka tekee omenamehua. Se on keittiön nurkassa, ehkä kaksi kertaa olen käyttänyt sitä. Se ei sinänsä ole turhin laite, jos sitä käyttäisi, mutta ottaa joka kerta päähän, kun näen sen. Että olen maksanut niin paljon laitteesta, jota en käytä.

OR: Se on varmaan kiireessä korona-aikana hankittu sähkögrilli, joka ei vedä lainkaan vertoja kaasugrillille. Se on seisonut aika lailla käyttämättömänä.

AS: Vaimo varmaan sanoisi, että se neljäs polkupyörä, mutta minä olen vähän sitä mieltä, että pyöriä pitää olla jokaiseen lähtöön.

JU: Avokadoleikkuri. Kerran kun olin Yhdysvalloissa puolisoni kanssa roadtripillä, menimme mielettömän hienoon kodinkone- ja kokkaustarvikeliikkeeseen, josta päädyin ostamaan avokadoleikkurin. Se tuntui silloin tosi järkevältä, mutta rehellisesti sanottuna en ole sitä kertaakaan käyttänyt.

MA: Kyllähän suoraselkäisen, suurimman suomalaisen Mannerheimin kanssa olisi varmasti mukava keskustella vaikkapa sotahistoriasta.

LA: Katsoin äsken Ylen Areenan dokumenttisarjaa Frida Kahlosta. Minusta se oli tosi hieno. Hän eli niin mielenkiintoista ja tuskallista elämää. Luulen, että hänen kanssaan voisi käydä hyvin mielenkiintoisia illalliskeskusteluja.

SE: Voi, niitä on paljon. Olen monesti sanonut, että olen jotenkin ollut aina kosketettu Martin Luther Kingin elämästä.

PH: Olen joskus ollut illallisella tai syönyt samassa pöydässä YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin kanssa. Hän oli henkilö, jota arvostin. Hän osasi toimia rohkeasti YK-johtajana. Opin häntä erittäin paljon arvostamaan.

JH: Bismarckin kanssa haluaisin mennä illalliselle. Hän oli mielenkiintoinen valtionmies ja hänellä oli omana aikanaan varsin radikaaleja ja sosiaalisesti edistyksellisiä ajatuksia, vaikka hän oli arvomaailmaltaan hyvin konservatiivinen. Jossain määrin samaistun hänen ajatteluunsa.

HH: Jos saisi valita kenet vain, haluisin mennä Obaman kanssa illalliselle. Olen vaikuttunut tavasta, jolla hän toimi presidenttinä. Olen lukenut Obaman vaimon kirjan. Obaman kirjaa en ole lukenut ihan kokonaan, kun se on niin pirun paksu.

OR: John Lennonin. Olen ollut ikäni suuri Beatlesien ystävä, ja Lennon oli vaikuttava henkilö sekä Beatlesin musiikillisena johtajana yhdessä Paul McCartneyn kanssa että myös omalla musiikillaan ja teksteillään Imagine-levystä lähtien.

AS: Nelson Mandelan. Hän on monella tapaa kansainvälinen esikuvani. Haluaisin käydä keskustelun hänen kirjastaan Long Walk to Freedom ja kysyä, miten hän selvisi 27 vuotta Robben Islandilla ja pystyi antamaan anteeksi.

JU: Nelson Mandelan. Olen ihaillut häntä ihan nuoresta lähtien. Hänen elämäntarinansa on tietenkin uskomaton, mutta ennen kaikkea hänen kykynsä antaa anteeksi ja kokea armoa puhuttelee minua syvästi. Se, että hän kansakunnan johtajana kykeni yhdistämään Etelä-Afrikan rotusorron jälkeen, on todella ihailtavaa.

MA: Kampanjassa tukiyhdistyksen vetäjä Valtteri Vuorisalo on ollut vuosia hyvä ystävä.

LA: Yksi on Dan Koivulaakso, entinen valtiosihteerini. Myös Johanna Kelhu, meidän eduskuntaryhmämme työntekijä, on hyvin läheinen ystäväni.

SE: No sekin on kyllä vähän hankala kysymys, koska nimenomaan se paras ystävä on aviopuolisoni. Hän on paitsi rakkaani, myöskin paras ystäväni. En oikein pysty sille paikalle ketään muuta laittamaan.

PH: Minulla on kouluajalta samasta koulusta ja samalta luokalta hyviä kavereita. Sellaisia kuten Teppo Turkki tai Teemu Lehto tai muut, jotka ovat olleet perustamassa Radio Cityä ja tehneet elämässään monia hienoja aloitteita. Heidän kanssaan ystävyys on säilynyt.

JH: Minulla on hyvin pieni ystäväpiiri, enkä voi sieltä oikeastaan nimetä ketään erityisesti ja luulen, etten tekisi kyseisille henkilöille palvelusta nimeämällä heitä parhaiksi ystävikseni, joten pidättäydyn vastaamista. He ovat tuttuja ihmisiä työn puolesta.

HH: Minulla on sellainen kaveri kuin Anders Lilius, joka on parhaita kavereitani. Hän on ollut nuoruudesta asti, siitä asti, kun kävimme koulua. Purjehdimme joka kesä yhdessä ja tapaamme usein, vaikka hän asuu Ruotsissa. Soitellaan viikoittain. Ollaan paljon tekemisissä. Hän tuntee minut ja ymmärtää minua.

OR: Minulla on muutama lähiystävä nuoruusvuosilta sekä armeija-ajalta että järjestötoiminnasta.

AS: Niitä on itse asiassa lapsuuden ajolta kaksi, he olivat häissäni bestmanejani: Johan Ek ja Johan Hirn. Aikuisena olen ystävystynyt Kai Seikun ja Sauli Haahtelan kanssa. Kain tapasin 2000-luvun alussa ja tunne oli sellainen, että missä olet ollut koko elämäni. Vähän sellainen – miksi näitä kutsutaan – bromance. Sauli taas on tullut elämääni triathlonin ja liikunnan kautta, ja meistä on tullut sydänystäviä. Nämä tyypit tietävät minusta ihan kaiken.

JU: Lapsuudenystäväni Johanna, joka asuu Kokkolassa ja jonka kanssa olemme olleet ystäviä jo yli 40 vuotta. Lähimmät ystäväni ovat Kokkolasta lapsuusvuosilta.

MA: Pidä huolta itsestäsi ja älä ole häpeäsi vanki. Olen tyytyväinen omiin elämänvalintoihini, mutta joskus olen ollut sellainen, joka piilottelee omia heikkouksiaan eikä mene lääkäriin ajoissa eikä hoida fyysistä terveyttään tarpeeksi. Myöhemmin opin tuon puolen. Nykyään käyn säännöllisesti lenkillä ja lääkäriin on matala kynnys.

LA: Kannattaa vähän hidastaa ja olla murehtimatta niin paljon. Kaksikymppisenä, kun olin tulotasoltani heikko opiskelija, tasapainottelin sen välillä, että halusin tehdä poliittisia projekteja ja kansalaistoimintaa ja viedä opinnot eteenpäin. Sitten piti tienata rahaa siinä sivussa. Välillä oli aika paljonkin stressiä.

SE: Ehkä sen, että elämä kantaa.

PH: Se olisi varmasti rohkeus. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ymmärtää, että asiat muuttuvat vain sitä kautta, että itse tulee muutosvoimaksi ja alkaa tehdä niitä asioita, joihin uskoo. Tätä yritin jo nuorempana noudattaa, mutta sitä rohkeutta ei ole koskaan liikaa.

JH: Kyllä se olisi varmaan se, että kannattaisi pohtia, mitä haluaa elämässään tehdä ja reittiä kohti sitä elämää. Eli että opinto- ja muut vastaavat valinnat kannattaisi pohtia nimenomaan sitä silmällä pitäen, mitä töitä haluaa tehdä, eikä niinkään sitä silmällä pitäen, mitä asioita haluaa opiskella. Koetko, että teit valinnan aikoinaan sillä perusteella, mitä halusit opiskella? No sanotaan, että siinä ehkä meni muutama vuosi hukkaan, kun ei ajatellut asiaa tällä tavoin pitkäjänteisesti.

HH: Sanoisin, että kannattaisi mennä ulkomaille opiskelemaan. Se on ainoa asia, jota olen katunut. Jenkkeihin olisin varmaan halunnut mennä.

OR: Älä purista liikaa mailaa, äläkä tee päällekkäin niin paljon duuneja ja opiskeluhommia kuin tein silloin. Niitä pystyy tekemään myös peräkkäin eikä pelkästään päällekkäin. Silloin voi saada elämästä enemmän irti ja voi antaa myöskin muille enemmän.

AS: Ole itsellesi armollinen. Onnistuminen elämässä ei tarkoita titteliä, vaurautta eikä yhteiskunnallista asemaa, vaan merkityksellistä elämää.

JU: Usko unelmiin ja itseesi. Olen aina puhunut sen puolesta, että on tärkeää olla unelmia ja isoja päämääriä, jotka kuljettavat elämänpolkua ja toimivat johtotähtinä elämässä. Samaan aikaan on myös tärkeää luottaa itsensä. Noita haluaisin vielä 20-vuotiaalle Jutalle vahvistaa.

MA: Muistan, että ennen koronaa, olisiko vuosi ollut 2018, pidettiin kotona ystäville juhlat, jotka jatkuivat aamukuuteen saakka. Kukaan ei ollut väsynyt ja kaikilla oli hauskaa. Oli paljon hersyvää naurua ystävien käsken ja uusiakin ihmisiä läsnä, joita en ole aikaisemmin tuntenut. Ne olivat sydämelliset ja naurattavat juhlat, eikä ollut huolta huomisesta.

LA: Kun voitimme eduskuntavaalit vuonna 2019, oli tosi hienoa saada juhlia vaalivoittoa omien puoluekollegoiden kanssa. Varsinkin kun oli ollut niitä vaaleja, jolloin ei ollut mennyt niin hyvin. Siinä ei ollut ristiriitaisia tunteita, vaan oli pelkkää iloa siitä tehdystä työstä ja hyvästä vaalituloksesta ja lisäpaikoista.

SE: Niitäkin on monia. Yleensä voi sanoa, että perhejuhlat on ollut parhaita juhlia.

PH: Minulla on ollut nyt viime vuosina mahdollisuus käydä Yhdysvalloissa seminaareissa, joissa on ollut paljon tekoäly- ja tietoyhteiskuntaeksperttejä. Heidän kanssaan illanvietto on pariinkin otteeseen jäänyt mieleen.

JH: Käyn äärimmäisen arvoin juhlissa ja yritän mahdollisuuksien mukaan välttää niihin menemistä, koska en koe saavani niistä mitään ja haluan mennä aikaisin nukkumaan. En tiedä, haetaanko tässä sitä, mitkä juhlat olivat merkityksellisimmät vai mitkä olivat bileinä parhaiten organisoidut, mutta jos tätä jälkimmäistä  ajatellaan, niin puolueeni puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Purra piti syksyllä bileet laajalle joukolle kotonaan. Siellä tarjoilut olivat hyvät ja seura oli hyvää ja oli oikein mukavaa. Ehkä voisin nimetä ne.

HH: Ehkä pitää tässä olla omaa kehua. Viisikymppiseni [vuonna 2003] ovat parhaat juhlat, joissa olen ollut. Ne olivat Hartwall-Areenalla, ja siellä oli 400 vierasta. Siellä esiintyivät Mestarit lavalla, Krisse Salminen ja Jope Ruonansuu.

OR: Presidentti Martti Ahtisaaren Nobel-rauhanpalkinnon juhlatilaisuudet Oslossa vuonna 2008 vai 2009. Suuri kansainvälinen suomalainen. Oli hienoa juhlistaa hänen saamansa palkintoa.

AS: Tässä pitäisi varmaan sanoa omat häät, ja kyllä ne sitä oli, Bromsgrovessa Englannissa 8.8.1998. Oli ollut aivan hirveä englantilainen kesä, mutta juuri niille kahdelle viikolle, kun meillä oli häät ja hääbileet, sattui helleaalto. Bileissä olivat kaikki läheisimmät ystäväni ja sukulaiseni ja sama homma [Stubbin vaimon] Suzannen puolelta. Bändi vaihtui viime hetkellä, koska tilaamamme bändin laulaja oli kuudennella kuulla raskaana ja hänelle tuli joku komplikaatio, jonka vuoksi lääkäri ei antanut hänen tulla laulamaan. Mutta sitten tämä toinen bändi tuli ja veti Abba ja Queen cover show’n, joka johti siihen, että hyvä, että teltta pysyi pystyssä. Pöydissä oli Koskenkorvaa ja vodkaa, joiden sivuvaikutuksia britit eivät välttämättä ymmärtäneet.

JU: Mieheni viisikymppiset. Hän vietti niitä juuri kun korona oli ohi. Kaikki olivat olleet korona-ajan hyvin eristyksissä, joten juhliin latautui paljon patoutunutta jälleennäkemisen riemua ja iloa. Oli rakkaita ihmisiä ympärillä, hyvää ruokaa, bändi soittamassa ja kaikki pääsivät tanssimaan ja nauttimaan.

MA: Lapsena opin siihen, ettei kirosanoja eikä voimasanoja käytetä. Enkä muista äitini kuullen koskaan kironneeni. Mutta mikä olisi suosikkikirosana? Jos oikein sattuu, niin olisiko se sitten v:llä alkava sana.

LA: Käytän varmaan esimerkiksi helvettiä aika paljon.

SE: No minä en kyllä kiroile. Mutta mummollani oli hyvä, jos hän vasaralla löi sormeensa, niin hän sanoi pirskatti. Se on varmaan ainut kirosana, jota meidän perheessä on viljelty.

PH: Se on varmaan samperi soikoon -tyylinen ilmaus. En yleensä käytä kovin ronskia kieltä.

JH: Perkele.

HH: Vittu.

OR: Alkaa p:llä ja loppuu e:hen. Hyvin suomalaiskansallinen.

AS: Se ei varmaan ole perhelehteen sopiva, joten sanotaan, että damn it.

JU: Hitto.

MA: Muistan aikoinaan sanoneeni, että työ on ykkösasia, sitä rakastan eniten. Se tuntui kauhean julmaltakin. Nuorena poikana saattoi rakastua melkeinpä kerta puoleen vuoteen, haaveilla rakkaudesta ja romanttisesta rakkaudesta. Yhteensä varmaan on kymmenen rakastumiskokemusta elämässä.

LA: Monta kertaa. Varmaan ainakin viisi.

SE: Jos jostain päiväkerhosta lähtien lasketaan, niin kai niitä varmaan jokunen on.

PH: Kai niitä kertoja on ollut erilaisia. Totta kai nuoruudessa tuli ihastuksia. Mikä sitten on ihastumisen ja rakastumisen ero, sekin on filosofinen kysymys. Mutta totta kai murrosiästä alkaen on ollut erilaisia, vähintäänkin ihastumisia. Kuinka monta? En pysty arvioimaan. En ole koskaan laskenut enkä ehkä rupeakaan enää laskemaan tässä iässä.

JH: No ehkä kaksi uskallan nimetä varmuudella.

HH: Varmaan 3–4 kertaa olen kunnolla ollut romanttisesti rakastunut. Olen kaksi kertaa ollut naimisissa ja kerran kihloissa. Silloin olen ollut romanttisesti rakastunut. Ja kerran vielä, mutta sitä en kerro. [Haastattelu tehtiin lokakuussa, joulukuussa uutisoitiin Harkimon uudesta avopuolisosta.]

OR: Viimeisen 30 vuoteen vain yhden kerran, ja se on kestänyt tähän mennessä 30 vuotta ja kestää tästä eteenpäinkin. Sitä edeltäviä kertoja en niin tarkkaan muista, mutta pääosin ihan hyviä kokemuksia.

AS: Sanoisin, että kolme ja puoli. Elämäni rakkaus on se kaikista tärkein, joka on kestänyt nyt 29 vuotta. Sitä ennen minulla oli kaksi suhdetta, joissa väitän olleeni rakastunut: yksi nuorena lukiossa ja toinen yliopistossa Yhdysvalloissa. Se puolikas oli vähän ehkä monimutkaisempi.

JU: Jos teini-Jutta-ajoista lasketaan, niin aika monta kertaa. Mutta jos lasketaan aikuisiässä, niin huomattavasti vähemmän. Ehkä sanoisin vajaa kymmenen.

MA: Kai ulkonäkö on ihan kelvollinen. En kiinnitä siihen hirveästi huomiota, parta saattaa jäädä ajamatta. Enemmän kiinnitän muihin asioihin huomiota. Mutta olen pitkä ja suhteellisesti raamikas. Se toimii varmasti ihan riittävässä määrin.

LA: En enää ajattele sitä. Mielestäni on oleellisempaa, että kun vähän vanhempana tekee aika paljon töitä, niin on olo, että fyysisesti jaksaa. Olen enemmän miettinyt fyysistä kuntoani ja jaksamistani kuin ulkonäköäni.

SE: Minulla on aina ollut semmoinen mummoni sanonta, jonka mukaan ajattelen. Se on ihan viisaasti sanottu: ”Näkö on kun Luoja luo, mutta tavat niin kuin itse tahtoo.” Ehkä tämä ilmaisee meikäläisen ajatusta aiheen ympäriltä.

PH: Kotona aina saa kritiikkiä milloin pukeutumisesta, milloin siitä, että hiukset ovat huonosti. Se palauttaa maanpinnalle. Aina kun on ollut pari päivää ilman sitä kritiikkiä, ajattelee, että ehkä ihan siedettävä kuva sieltä peilistä näkyy. Tietysti ikä myöskin näkyy ulkonäössä.

JH: Yritän olla välittämättä siitä ja viettämättä liikaa aikaa peilin edessä. Oikeastaan vanheneminen emansipoi ihmistä – ainakin itseäni –, siinä mielessä, että välitän yhä vähemmän siitä, mitä minusta tai ulkonäöstäni ajatellaan. Sanotaan, että ihmisen minäkuva, siis nimenomaan käsitys omasta ulkonäöstä, rakentuu joskus 20 ja 30 ikävuoden välillä ja sen jälkeen se ei muutu. Mentaalinen minäkuva ja se, mitä näkee peilissä tai varsinkin valokuvissa, ei vastaa lainkaan sitä, miltä kuvittelee itse näyttävänsä. Ja sitten ajattelee, että valokuvat ovat jotenkin aina epäonnistuneita, vaikka todellisuudessa minäkuva vain ei ole oikein ajantasainen. Tätä ajattelen ulkonäöstäni.

HH: Sitä on haukuttu aika paljon: iso nenä, ja miehellä ei ole leukaa ollenkaan. Aina kun minua kuvataan, sanotaan, että nosta leukaa. Sanon, että eihän minulla ole sellaista. Ei se varmaan maailman parhaita ulkonäköjä ole. Olisi parantamisen varaa.

OR: Olen sinut sen kanssa. Pärjäisin mielelläni ilman silmälaseja, joita olen joutunut käyttämään 50… odotas, kun lasken. Sain ne 52 vuotta sitten, mutta kun on niin paha likinäkö ja hajataitto, niin pakko näitä laseja on käyttää.

AS: Olen aika äitini näköinen. Näyttäisin varmaan äitini pikkuveljeltä, jos hän olisi edelleen elossa. Nuorille olen aina sanonut, että ulkonäölleen ei oikeastaan mitään voi, se tulee annettuna. Eli näillä hampailla on nyt vain elettävä.

JU: Nuorempana sille antoi enemmän arvoa, siihen käytti paljon aikaa ja ehkä välillä vähän stressasikin. Mutta ehkä ikä on tehnyt sen, että on oppinut hyväksymään itsensä semmoisena kuin on.

MA: Kyllä, ehdottomasti. On lapsuudenkodin usko siihen, että on olemassa korkeampia voimia ja moraali, joka perustuu siihen ajatukseen, että joskus joutuu tilillekin asioistaan. Tällainen vahva usko itsellä on koko elämän ajan ollut. Mutta enpä nyt Raamattu kädessä koskaan kommentoi kansainvälistä politiikkaa. Maalliset asiat ovat maallisia, sielunhoidolliset asiat ovat eri sfäärin asioita.

LA: En varsinaisesti. Mitä tarkoittaa varsinaisesti? En kuulu kirkkoon. Sillä kristinuskoon kuuluvalla tavalla en usko Jumalaan.

SE: Uskon.

PH: Kyllä uskon. Tietysti määrittelyssä on erilaisia painotuksia ja virtauksia eri henkilöillä. Ajattelen, että hengen maailma on todellinen ja olemassa.

JH: En.

HH: Kyllä jotenkin uskon, mutta en ole pystynyt selvittämään itselleni, että miten. Rukoilen, kun jokin asia on mennyt ihan pieleen. Sehän on raukkamaista, kun rukoilee vain, kun haluaa jonkin asian onnistuvan. Mutta että teen sen, todistaa, että uskon ainakin jollain tavalla.

OR: Kyllä.

AS: Ainakin minun elämässäni on eräänlainen kolmio, jossa ovat mieli, keho ja sielu, ja kaikkia kolmea pitää hoitaa. Olen luterilaisen kirkon jäsen. Minut on kastettu ja ripitetty ja käyn epäsäännöllisesti kirkossa. Kävin pitkänkin sielullisen itsepuhelun Yhdysvalloissa, kun opiskelin neljä vuotta käytännössä baptistikoulussa. Sielun maailma on yksityinen ja hirveän henkilökohtainen. Jos kysymys on se, uskonko, että on jotain tässä maailmassa, joka on vielä suurempaa kuin vaikkapa tiede, niin kyllä minun sieluni maailmassa sellainen paikka on.

JU: Uskon.

MA: Olen ollut huolestunut lapsi aikoinaan ja vähän pelännytkin asioita. Ehkä se, että ei kannata huolella pyrkiä vaikuttamaan asioihin, koska se on pään sisällä eikä se ketään auta. Että enemmän kanavoisi sen toimintaan.

LA: Tämä kuulostaa ehkä epäuskottavalta, mutta en hirveästi käytä aikaa siihen, että murehtisin jotain jo tehtyjä asioita. Varmasti kaikilla ihmisillä on elämässä jotain, mikä kaduttaa. Esimerkiksi kertoja, joilla on sanonut jotain tyhmästi ja siitä on tullut turha riita. Minullakin on niitä useita, mutta en pysty luettelemaan yksittäisiä keissejä.

SE: Ainahan sitä vanhempana miettii, olenko ollut tarpeeksi lasten kanssa, tavoitettavissa ja läsnä.

PH: Olen huono ajattelemaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia tai katumisia. Ehkä sellainen asia, että aikanaan koulussa opiskelin ranskaa ja jopa kirjoitin siitä C:n. Vähän kaduttaa, että sitä ei ole tullut niin paljoa käytettyä, että sitä pystyisi käyttämään työkielenä.

JH: En todellakaan ala avaamaan omia heikkoja kohtiani ja virheitäni, koska tiedän, miten sitten käy julkisuudessa. On paljon asioita, joita kadun, mutta yritän sitten parhaani mukaan korjata omien virheitteni jälkiä. Oletko hyvä siinä? Omien virheiden korjaamisessa? On olemassa korjaamattomia virheitä. Ehkä eniten harmittaa se, että on joskus kohdellut ihmisiä väärin jossakin tilanteissa. Ja etenkin, jos ei ole enää niiden ihmisten kanssa tekemisissä. Sellaiset jäävät painamaan mieltä.

HH: Rehellisesti pitää sanoa, että kadun sitä, että vein Jokerit KHL:ään ja että myin Hartwall-hallin. Mielelläni omistaisin hallin ja Jokerit pelaisi vielä Liigassa.

OR: Olemme käyneet kollegoidesi kanssa Fennovoima-hankkeen läpi aika monta kertaa. Se on varmaan yksi asia, joka kaduttaa siltä osin kuin itse pystyy niihin asioihin vaikuttamaan. Mitä tekisit Fennovoiman suhteen nyt toisin? Sehän on kuopattu nyt, että se asia on sillä tavalla selvä.

AS: Kadun sellaista hetkeä elämässä, jossa olen sanonut jotain, joka on toista ihmistä loukannut, oli se sitten tapahtunut nuorempana tai vanhempana.

JU: Jos nyt saisin uudelleen päättää, niin en olisi mennyt verkkosukkakuvauksiin 2008–2009 vuodenvaihteessa. Vaikka ajattelen, ettei niissä verkkosukkahousuissa ollut mitään väärää ja ne kuuluvat kolmekymppisen nuoren naisen elämään, niin ottaen huomioon, minkälainen kohu siitä silloin syntyi, niin en sitä tekisi.

MA: Jos kaljalle joku pitäisi pyytää, niin ehkä pyytäisin Pekka Haaviston tai Li Anderssonin. Andersson on eläväinen keskustelija ja laaja-alaisesti älykäs. Pekassa on viisautta, jota ikä ja patina tuottaa.”

LA: Minusta tuntuu, että haluaisin lähteä Olli Rehnin kanssa kaljalle. Tiedän, että hän on lukenut aika paljon kaikkea, ja hänellä on ollut monipuolinen ja mielenkiintoinen työura niin komissiossa kuin Suomen Pankissa. Luulen, että voisimme keskustella ei vain ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, vaan myös talouspolitiikasta ja erilaisista ideologisista katsantokannoista näihin aihepiireihin.

SE: No en nyt varmaan kaljalle lähtisi, mutta lenkille voisin lähteä. Luulen, että ehdokkaista Stubb ehkä pysyisi parhaiten perässä. Täytyy nyt vähän kiusata Alexia. Minä olen meistä kahdesta ainut, joka on juossut alle kolmen tunnin maratonin.

PH: Ehkä tässä tilanteessa mielelläni kuulisin Olli Rehniltä hänen talousajatuksiaan: Miten Euroopan talous kehittyy? Hän on kuitenkin Suomen pankin ja Euroopan keskuspankin kautta näitä asioita paljon joutunut käsittelemään ja miettimään.

JH: En voi sanoa tuntevani useampia presidenttiehdokkaita kovinkaan hyvin ja varmaan kaljalla käyminen heidän kanssaan avaisi heistä sellaisia piirteitä, joita en ole tähän asti tiennyt. Ehkä siinä mielessä voisin lähteä kaljalle kaikkien mieluiten sellaisten henkilöiden kanssa, joita tunnen kaikkein vähiten. Voisin ajatella, että Olli Rehnin kanssa voisi syntyä mielenkiintoisia keskusteluja, koska olen aistivani, että luonteenlaaduissamme ja ehkä huumorintajuissamme on jotain samankaltaista.

HH: Lähtisin Li Anderssonin kanssa mielelläni kaljalle, koska hän on ihan eri mieltä asioista kuin minä. Hänen kanssaan tulisi hyvät keskustelut.

OR: Li Anderssonin. Haluaisin vaihtaa näkemyksiä kansainvälisistä asioista ja talouskysymyksistä. Saisimme varmaan aika reippaan ja rapsakankin keskustelun aikaiseksi.

AS: Saanko valita kaksi? Menisin Jussi Halla-ahon ja Li Anderssonin kanssa. Pidän molempia ajattelevina, fiksuina, mielenkiintoisina ja eri tavalla kivoina ihmisinä, jotka omalla tavallaan olen vuosien varrella oppinut tuntemaan. Mutta siitä tuntemisesta puuttuu sellainen syvyys, eli haluaisin oppia ikään kuin enemmän. Olli Rehnin kanssa olemme kavereita 30 vuoden takaa, ja meillä olisi nostalgiakaljat, mutta Jussin ja Lin kanssa, kun siinä on omalla tavallaan vähän poliittisen ideologian ääripäät, niin haluaisin nähdä, mitä yhdistäviä tekijöitä me kolme löydettäisiin. Se voisi olla jännä ilta, kiva ilta.

JU: Voisin itse asiassa lähteä monenkin kanssa. Mika Aaltolaa lukuun ottamatta kaikkihan on entisiä työkavereitani. Mutta sanotaan, että heistä Alex on minulle läheisin, ja olemme ystäviä. Luulen, että meillä olisi hauska ilta yhdessä.