Jos Suomen talouskasvun mieltäisi kuumailmapalloksi, niin ei hyvältä näyttäisi ilmapalloilijan kannalta. Kuumaa ilmaa ei juurikaan tule, ja pallossa on reikä – on ollut jo kauan.

Tuottavuuden kasvu on Suomessa heikkoa. Tilastokeskus kertoi viime kesänä, että yksityisen sektorin tuottavuus laski 0,5 prosenttia vuonna 2022.

Vaikka työllisyysaste olikin edellisen hallituksen aikana nousussa ja siitä iloittiin, tehdyt työtunnit eivät Suomen Pankin laskelmien mukaan pysyneet tahdissa. Työtä tehtiin vähemmän. Kun työtunnit eivät ole viime vuosina lisääntyneet, työllisyysasteen nousukaan ei ole auttanut hyvinvointivaltion rahoituksessa.

Nyt työllisyysaste on jo laskussa, joten työtuntien määräkin kutistunee. Lomautukset ja osa-aikaistukset vähentävät tunteja irtisanomisten ohella. Avoimien työpaikkojen määrän vähentyminen ennustaa pahaa.

Tuottavuus ei siis nostata kuumailmapalloa, ja työvoimapanos suhisee ulos pallon reiästä.

Vuotoa on havaittu monessa muussakin maassa. Samoin tuottavuuden kasvun hidastumista.

Euroopan keskuspankki kertoi joulukuussa, että työtuntien kokonaismäärä pienentyi euroalueella 0,1 prosenttia viime vuoden kolmannella vuosineljänneksellä, vaikka työllisiä oli aiempaa enemmän.

Suomen Pankki arvioi, että viime vuonna työtunnit vähentyivät Suomessa 0,3 prosenttia. Tänä vuonna vähennys olisi jopa 1,2 prosenttia.

Vaikka molemmat piirteet – heikko tuottavuus ja työpanoksen kutistuminen – olisivatkin yleisiä ja koko euroaluetta koskevia, Suomea kehitys kolhii erityisen pahoin. Suomen väestö ikääntyy nopeasti, huoltosuhde heikkenee ja velkaantunut julkinen talous velkaantuu yhä enemmän.

Työpanoksen tarjonta kärsii siitä, että 15–74-vuotiaiden määrä vähentyy Suomessa. Maahanmuutto on paikannut tilannetta, mutta nykyhallitus on hahmotellut keinoja rajoittaa maahanmuuttoa.

Syytä tehtyjen työtuntien määrän putoamiseen on etsitty monesta paikasta.

Suomen Pankin mukaan työtunnit ovat vähentyneet kaikissa ikäryhmissä. Silloin syytä ei kannata etsiä siitä, että eläkkeellä olevat, muutamia tunteja silloin tällöin tekevät ihmiset vinouttaisivat laskelmia.

Osa-aikaisten työsuhteiden lisääntyminenkään ei riitä selitykseksi, sillä työtunnit ovat Suomen Pankin mukaan vähentyneet myös kokoaikatyössä.

Syytä ilmiöön on haettu sairauslomien lisääntymisestä.

Ainakin kunta-alalla poissaolopäivien määrät ovat olleet kasvussa ja sairauslomien kesto on pidentynyt. Erityisesti raskas työ terveysalalla sairastuttaa. Vuonna 2022 terveystyössä poissaolopäiviä oli keskimäärin 19,1.

Yksi selitys on sekin, että koronaviruspandemia pani ajattelemaan syvällisiä ja toi ihmisten käyttäytymiseen muutoksia. Ei enää tunnu fiksulta vääntää pitkää päivää.

Kun työttömyyden kasvun rinnalla Suomessa vallitsee monilla aloilla työvoimapula, työnantajien joustohalukkuus tällaisen downshiftaamisen kohdalla on ehkä lisääntynyt. Pandemian ja työtuntien kutistumisen välillä on ainakin ajallinen yhteys.

Toinen selitys on teknisempi, ja samalla myös lohdullisempi.

Moni jäi pandemian jälkeen tekemään kokonaan tai osittain etätöitä. Tehtyjä työtunteja mitataan kyselytutkimuksilla. Yksi selitys kehitykselle on, että etätyössä ihmiset mittaavat omaa työpanostaan vaatimattomasti. Kun työpaikalla on selvät työajat, kotihommien ohessa tehtyä etätyötä ei aina edes huomaa, saati ilmoita.

Erikoisinta tässä vuotoilmiössä on sen ”selittämättömyys”. Jos työtuntien määrä todellakin kutistuu, hyvinvointivaltion maksupohja rapautuu eikä hallituksen lupaaman työllisyysasteen nostamisen hyötysuhde ole hyvä. Ilmiön merkittävyys vaatisi tarkempaa tutkimusta. Reikää ei voi paikata, jos edes sen sijaintia ei tiedetä.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.