x

X

5.7. klo 19.06 (töissä) 

Kaks jotai miestä tuli asiakkaaks. Kun mä tulin takahuoneest nii toine oli jotai et uuuuu ja toine vihels ja ne puhu musta jotai keskenää jollai vieraal kielel ja tuijotti iha häpeemättä mun rintoi koko ajan.

x

5.7. klo 19.47 (töissä)

Vakkariasiakas, sellane 60v mies, tuli heittää jotain pervoo läppää makkaroista ja siitä mite oon aina auki sitä varte. Vittu ku se vaikutti aiemmi sympaattiselt, oltii juteltu vähä ja kelasin, et se näkee mut ihmisenä mut lol ei tietenkää.

x

7.7. klo 14.50 (töissä)

Meillä on kassan takana ihan superkuuma, kun uuni ja kahvinkeittimet puhaltaa, nii oon toppi päällä. Vanhempi mummo asiakas kattoo tosi pitkää ja sanoo, et oot sä tyttö aika sopimattomasti pukeutunu asiakaspalvelijaks.

x

7.7. klo 20.23 (töissä)

Tulee joku jätkä näköjää aika jurrissa, soittaa kajarista musaa. Se pyytää mua treffeille, mä sanon ei. Se vaa jatkaa jankkaamista, lopult väitän et mul on poikaystävä, koska se yleensä toimii. Ei tähä tyyppii kuitenkaa, se sanoo et silki o tyttöystävä, nii ei välii. Sit ku se tekee siin sen ostoksii, ni se on koko aja sillee et joo, haluun sut kans. Täs kohtaa tulee toine asiakas, nii uskallan ryhtyy suoraa vittumaiseks tälle jätkälle, aiemmi ku olin yksin, nii vähä pelotti olla suoraa epäkohtelias tai näyttää et oon uncomfy, ku en tiiä mite nää reagoi

x

7.7. klo 21.30

Joku äijäporukka kerääntyny vastapäiselle dösärille, ja ne jotain siin tuijottaa ja huutaa, et ”tuu tyttö tänne” ja muuta.

x

12.7. klo 13.42 (töissä)

Ehkä 40v asiakas, joka on ennenki ollu vähä epämukava, kysyy mua drinkille. Mä sanon ei. Se vaa jatkaa. Sanon että mul on poikaystävä. Sekää ei tepsi. Sanon että ei oo aikaa. Vihdoin tulee toinen asiakas, että voin käskee sen häipyy. Sit se viel ulos mennessä iskee silmää ja käskee mun miettii asiaa.

x

12.7. klo 15.26 (töissä)

Taas joku 60v ukko, siis oikeest mun isää vanhempi, tulee juttelee jotai ja sit se on sillee joo, oot muute tosi seksikäs. Mä oon vähä sillee lol ok grandpa, ja sit se pyytää mua treffeille. Käytän taas mielikuvituspoikaystävää, ja tää mies on sillee ok, onks se kiva ja näi ja sit se lähtee. Jotenki tuntuu, et heti ku oon siel kassan takana nii se on hyvä merkki siit et joo mua saa ja kannattaa yrittää iskee. Hankin koht vittu mun työpaitaa sellasen pinssin, mis lukee et tää aspa ei haluu panna sua. Ja jotenki toi, et mäki ain automaattisesti väitän, että joo sori mul on poikaystävä. Ei se toimi läheskää aina, mut sen kerram kun oon päättäny, et joo sanon vaa suoraa ettei mua kiinnosta, nii ne alkaa ain väittää vastaa että miksi ei, enks mä oo riittävän hyvännäköne.

x

14.7. klo 22.49

Me ollaan menossa klubille. Siin oli semmonen äijäporukka, ja kun mä ja mun frendi mentiin siitä ohi, ja ne huutaa mein perään ”hi girls” ja jotain, mistä en saanut selvää, ja tuijottaa.

x

15.7. klo 3.56

Me ollaan nyt lähdössä baarista, ja joku ukkeli vihels meille ihan hulluna. Sillee kaksi sormea suussa, katto molempia avoimen arvostellen päästä varpaisiin ja jäi tuijottaa tissei.

x

15.7. klo 16.58 (töissä)

Kaks kännistä setää tuli sisää ja oli sillee, että ”oi voi tollane kuuma punapää ihan yksin lauantai-iltaa töissä” ja kysyy lähtisinkö heidän mukaan.

x

29.7. klo 0.03

Ollaan baarissa, tääl oli joku random ukkeli, joka meni tanssimaan kiinni useampiin tyttöporukoihin. Se tuli hankaamaan mun perseeseen, kun mä yritin mennä väliin, kun se oli ahdistamassa jotain muita tyttöjä. Se tarttuu mua käsivarresta kiinni. Loppujen lopuks sanottiin baarimikolle, ja äijä heitettiin ulos.

’Mä olen oudosti oppinut vähättelemään kaikkea kohtaamaani häirintää. Että eihän tämä nyt mitään, tällaista sattuu, ei se tarkoita pahaa. Mä ikään kuin puolustelen niitä miehiä.

Ahdistelua on paljon. Olen lukion ohella myyjänä elintarvikeliikkeessä yhden metroaseman lähellä ja tuntuu, että asiakaspalvelijalle voi sanoa ihan mitä vain. Vanhemmat miehet heittää kaksimielisiä juttuja päin naamaa ja on, että älä loukkaannu tyttö, vitsiähän tämä vain.

Aina kun olen työvuorossa, tulee joku kommentti. Aina.  Joku kehuu kurveja tai hyvänmuotoista vartaloa.

Mä tykkäisin flirttailla, se on tosi kivaa. Hymyily, silmiin katsominen, naureskelu ja läpänheitto, joka ei ole seksuaalista, on hyvää flirttiä. Mutta se raja menee siinä, että jos toinen ei yhtään vastaa flirttiin, ja silti toinen vain jatkaa sitä. Töissä koen, että asiakas on tavallaan myyjää ylemmässä asemassa, ja siksi mun pitää näytellä, etten välitä siitä, että se halventaa mua.

On vaikea ajatella, että joku 60-vuotias ukkeli ajattelisi, että lähden oikeasti sen mukaan, jos se kommentoi mun tissejä. C´mon, mun isä on kuusikymmentä. Ei niiden taka-ajatus ole se, että meillä alkaa tästä sanavaihdosta kiihkeä suhde, vaan se on jotain puhdasta vallankäyttöä. Että tyttö, sä et oo mitään.

Mä teen pitkiä päiviä töissä ja ihmiskontaktit on kivoja, mutta olen alkanut vähentää juttelua, koska se tulkitaan väärin niin usein. Että on joku arkisen kiva keskustelu jonkun asiakkaan kanssa, ja sit se kohta alkaa viedä keskustelua suuntaan, että hänen ei kyllä pitäisi tällä tavoin jutella noin kauniille vieraalle naiselle.

Pervoa läppää tule tosi paljon. Se usein on aluksi verhottu kehuksi, sitten se nopeasti kääntyy. Että nätti tyttö, ihan yksin täällä töissä. Suljetko kassan ja lähdetkö mukaan. Tai sit joku huutaa kadulla perään, että pannaanko. Ei oo mitään järkeä.

Edellisessä työpaikassa mun piti kutsua vartijat, kun yhtenä tiistaina asiakas osti kaljaa ja jäi hokemaan siihen, että olen kaunis, hän rakastaa mua, että meidän pitää tehdä fuusio ja liittyä yhteen.

Siinä se huusi kassalla, että me tehdään fuusio, rakastellaan! Sen perään jonoon tuli mun ikäinen teinipoika, ja toivoin, että se poika sanois jotain. Se mies sanoi sille pojalle, että me mennän meille rakastelemaan. Poika vastasi vain, että teistä tulisi hyvä pari, ja lähti menemään. Pyysin lopulta apua radiopuhelimella. Se mies oli mua varmaan 30 vuotta vanhempi.

Tänä kesänä olen joutunut tosi paljon miettimään pukeutumista. Meillä on töissä tosi kuuma, ja mulla on luonnostaan aika isot tissit, ne näkyy aina. Mulla on muotoja, ei mikään vaate peitä sitä. Mutta vaikka mulla on isot rinnat, se ei tee musta hyperseksuaalista tai objektia. Tai ei pitäisi tehdä. Monilla ei ole mitään tapoja. Mun goottikaverilta kysyttiin kadulla mustien vaatteiden takia, että tykkäätkö, että sua lyödään seksin aikana.

Mulle kasvoi rinnat joskus 10–11-vuotiaana, ja silloin piilotin kaiken mahdollisen. Nykyään ajattelen, että se on silkkaa misogyniaa. Mutta silti se menee niin, että jos me lähdetään tyttöporukalla baariin, ainakin yksi poika otetaan mukaan, että se voi näytellä poikaystävää, jos joku ikävä tilanne tulee. Ajattele tätäkin – moni mies jättää rauhaan, kun kuulee, että tyttö on ikään kuin jo toisen miehen omaisuutta.

Kyllä ihmisten pitää itse tietää, mikä on ok kommentti ja mikä ei. ”Hyvät tissit” on aina törkeä kommentti, mutta onhan se törkeempi, jos sen sanoja on mun faijan ikänen. Se on vanhempi ja kokeneempi ja kaikkein pystyvimmässä asemassa. Oman ikäiselle on helpompi haistattaa vitut.

On paljon kivoja miehiä, mutta mätä valuu heidänkin päälleen. Kun nykyisin joku keski-ikäinen mies alkaa jutella vaikka kuinka tavallisen kivasti, alan heti henkisesti valmistautua, että kohta tulee joku alapääheitto.

Olen usein tosi huono reagoimaan niissä tilanteissa, kun mua ahdistellaan. Päädyn joskus nauramaan mukana, ja se ottaa mua itseäni päähän. Että se toinen luulee, että se oli musta hauska vitsi. Jälkikäteen usein mietin, että jos tapahtuisi toiste, sanoisin suorat sanat. Mutta esimerkiksi töissä ollessa olen siellä tiskin takana yksin. Pitää miettiä sitäkin, miten siitä selviän, jos se käy vaikka kiinni.

Mun varhaisin muisto tähän teemaan liittyen on, kun 8-9-vuotiaana aloin kävellä yksin kaupungilla ja äiti opetti, että kannattaa laittaa avaimet sormien väliin, vähän kuin nyrkkiraudaksi. Äiti oli nuorena kahvilassa töissä ja koki kaikenlaista. On se antanut rajumpiakin neuvoja. Että jos joku käy päälle, kannattaa vääntää palleista, se toimii. Toivon, ettei tule käyttöä, mutta ainakin tiedän, jos tulee.

Kavereiden kanssa puhutaan paljon ahdistelusta ja häirinnästä. Että se on semmoinen nuorten naisten aikuistumisriitti, että milloin sulle ekan kerran huudetaan kadulla jotain törkeää.”

x

X

1.7. klo 20

Priden jälkeen pidimme sadetta kauppakeskuksessa kaverini kanssa. Mulla oli iso sateenkaarilippu ja kaulassa kaksi leitä.  Meitä kohti käveli kaksi hieman vanhempaa miesoletettua, jotka olivat selvästi hieman päihtyneitä. Toinen heistä pysähtyi ja sanoi, että oli hyvä, että protestoimme rakkauden puolesta, sillä rakkaus on maailmassa tärkeintä. Mies asetti kätensä meidän molempien reisille ikään kuin taputtaakseen sanomansa perille. Miehet poistuivat, ja hetken päästä toinen vielä kääntyi takaisinpäin, iski silmää ja toivotti hyvää illanjatkoa. Minulle ei tullut erityisen turvaton olo, mutta kaverini on herkempi, joten yritin nauramalla saada tilanteen rennommaksi. Mielestäni koskeminen meihin molempiin ilman lupaa oli väärin. Lisäksi silmänisku oli täysin sopimaton ottaen huomioon tilanteen, jossa kaksi selkeästi vanhempaa miestä on juttelemassa kahden alaikäisen kanssa.

x

3.7. klo 17

Lähdin kohti Mellunmäkeä metrolla. Eräs miesoletettu tuijotti minua koko matkan Kampista Mellunmäkeen asti. Mies ei ollut millään lailla uhkaava tai muuten kommentoinut mitään, mutta tuijottaminen taukoamatta kesti niin pitkään, että se alkoi tuntia epämiellyttävältä.

x

12.7. klo 15

Olen Berliinissä kaverini kanssa, ostamme ranskalaisia halvasta kojusta. Miespuolinen myyjä tuli luoksemme keskustelemaan ihan mukavan oloisesti. Hetken päästä myyjä osoitti kaulassani olevaa kameraa ja pyysi minua ottamaan kuvan hänestä. En tehnyt elettäkään ottaakseni kuvaa ja kaverini selitti, että kuvaan lähinnä arkkitehtuuria ja luontoa. Mies oli kuitenkin jääräpäinen ja pakotti minut ottamaan kuvan hänestä. Jossain vaiheessa hän yritti kietoa kätensä kaverini ympärille, jotta he voisivat ikään kuin poseerata kaverikuvan omaisesti vierekkäin. Kaverini kieltäytyi, ja jotta tilanne lopulta loppuisi, otin kuvan ja näytin sen miehelle. Tilanteen jälkeen olimme hieman hämmentyneitä mutta kuitenkin vakavissamme tilanteen kiusallisuudesta ja sitä kautta ahdistavuudesta. Olisiko mies lopettanut, jos en olisi ottanut kuvaa? Jossittelusta sikseen, mutta tilanne oli epämiellyttävä.

x

14.7. klo 12:30

Odotin ystävääni metron liukuportaiden yläpäässä Sörnäisten metroasemalla. Joku mies tuli luokseni kertomaan, kuinka tärkeää pyörän lukitseminen etenkin näin levottomalla alueella on. Mies kysyi minulta, olenko odottamassa jotakuta, johon vastasin odottavani ystävääni. Mies tarjoutui odottamaan kanssani, mutta kieltäydyin kohteliaasti kertomalla kuuntelevani podcastin jakson loppuun. Silloin mies asetti kätensä ympärilleni ja sanoi haluavansa kuunnella jaksoa kanssani. Kieltäydyin ja lähdin metron liukuportaita alas kohti laituria. Tilanteesta jäi tunteeksi ahdistavuus, sillä olin yksin tilanteessa ja vaikka keskeisellä paikalla olinkin, ei kukaan tullut auttamaan millään lailla.

x

23.7.klo 21:40

Olin bussissa matkalla kotiin ja istuin paikalla, joka oli lähimpänä keskiovea. Eräs mies tuijotti suoraan minua päin niin pitkään, että se tuntui erittäin epämukavalta. Tällaisessa tuijottelussa minua häiritsee eniten se, että se tuntuu todella ahdistavalta ja kuvottavalta, mutta kenenkään ympärillä olevan on todella hankala huomata sitä. On myös hankalaa määritellä, milloin tuijottelu on häirintää, ja siksi olen itsekin monen muun naisen tavoin oppinut häivyttämään tällaiset kokemukset pois mielestä. Mielestäni epämiellyttävä tuijottelu on osa nuorten naisten kokemaa häirintää. Sitä kohtaa todella usein.

x

25.7.klo 18:30

Olin lähes tyhjässä bussissa matkalla kotiin, kun viereeni istui iäkkäämpi mies. Ensin hän alkoi jutella jotain omista runoistaan, mutta koska minulla oli kuulokkeet päässä, esitin, etten kuullut mitä mies sanoi. Mies alkoi puhua siitä, kuinka hän ei pidä siitä, että maailmassamme on valloillaan paljon sotaa: hän itse pitää kauneudesta. Katsahdin mieheen päin, minkä jälkeen hän kehui minua kauniiksi. Kiitin, mutta en jäänyt juttelemaan enempää, sillä en pitänyt siitä, että hän kommentoi ulkonäköäni. Muutenkin kommentin sävy oli todella kuvottava. Lopulta koin tilanteen sen verran ahdistavaksi, että päätin nousta bussista pois.

x

29.7. klo 15:40

Olin matkalla Itäkeskuksen kierrätyskeskukseen ja kävelin tietä, jossa ei ollut muita kuin minä. Vastaan tuli henkilö.

Hetken käveltyäni vastaantuleva mies vihelsi minulle ja sanoi "you look pretty". En reagoinut mitenkään, vaan kävelin eteenpäin. Katsoin taakseni ja ilokseni huomasin, ettei mies esimerkiksi lähtenyt perääni.

’Olin viidennellä, kun olin tulossa kotiin jalkapallotreeneistä tai koulusta, en muista kummasta. Oli kuitenkin iltapäivä ja kävelin Malminkartanossa. Joku ontuva vanha mies käveli mua vastaan ja se vaikutti oudolta. En tiedä, minkä ikäinen se oli, ainakin yli kuusikymmentä. Se oli humalassa.

Äiti oli sanonut, että pitää olla varuillaan sellaisten kanssa, joten päätin, etten katso sitä silmiin. Menen vain ohi. Kun se mies oli mun kohdalla, se yhtäkkiä kääntyi, tuli mua kohti ja laittoi kädet mun rinnoille.

En edes tajunnut siinä kohtaa, mitä tässä oikein tapahtuu. Lähdin vain tosi nopeasti siitä pois. Mies toivotti perään, että hyvää perjantaita.

Yritin soittaa äidille, mutta se oli töissä eikä pystynyt vastaamaan. Sitten soitin mun kaverille ja se sanoi, että juokse kotiin.

Niin sitten mä juoksin. Olin 11-vuotias.

Mä yritän aina unohtaa kaikki ahdistelutilanteet. Ajattelen, että mulle ei tee hyvää, jos jään syvällisemmin miettimään niitä. Tiedän, että on tavallaan tosi väärin, että yritän lähinnä unohtaa, mutta samalla ajattelen niinkin, pitää yrittää mennä eteenpäin ilman, että ne jää mulle taakaksi.

Äiti on sairaanhoitaja. Se on kasvattanut mua niin, että ihmiset eivät ole pahoja, vaikkapa juopot. Usein heillä on joku sairaus tai muu. Monien kavereiden vanhemmat pyysi lapsiaan välttämään tiettyjä paikkoja, koska niissä on pahoja ihmisiä. Mutta mun äiti ei ikinä tehnyt niin. Se vain sanoi, että kiinnitä huomiota ympäristöön, missä kuljetkin.

Pelasin lapsena jalkapalloa. Koko elämä pyöri sen ympärillä, olin aina menossa tai tulossa harjoituksista. Kun lopetin joskus kasilla ja aloin hengailla kavereiden kanssa keskustassa ja muualla, niin kaikenlaiseen on saanut tottua. Mulla on käynyt tuuri, ettei ole käynyt mitään sen pahempaa. Lukioikäisenä on sitten saanut tottua vislailuun, kyyläykseen ja huuteluun.

Vanhat äijät on tuijottajia, kolmekymppiset yrittää useammin koskea. Ne pelottaa eniten, koska ne on fyysisesti niin vahvoja – jos joku kävisi päälle, tiedän, etten pärjää. Vaikka ei muhun ole käyty kiinni, enemmän se on se ahdistavuus siinä tilanteessa.

Vähän aikaa sitten luin kirjaa tyhjässä puistossa. Sellainen mies tuli siihen ja kysyi, saako istua samalle penkille. Puistossa oli tyhjiä penkkejä vaikka kuinka, mutta se tuli siihen samalle ja alkoi lukea omaa kirjaansa. Se alkoi selittää siitä kirjastaan, joka oli joku tunnelukkokirja, ja ajattelin että ehkä hän on yksinäinen ja kaipaa juttuseuraa. Mutta tosi nopeasti se alkoi kysellä kaikkea henkilökohtaista. Nimeä ja missä mä asun. Lähdin, ja se lähti perään, mutta ei ehtinyt samaan ratikkaan.

Kaikkia tällaisia tapauksia on vaikka kuinka. Yksi keski-ikäinen mies seurasi mua ja mun kaveria 20 minuuttia ja huuteli, että pysähtykää, kauniit rakkaat lapset.

En aina tiedä, mitä näistä pitäisi ajatella. Periaatteessa ei tapahdu mitään, mutta ne on tosi ahdistavia tilanteita silti.

Vähän sama kuin tuijottamisessa. Jos joku tuijottaa koko junamatkan, se on tosi inhottavaa. Sitä on hankala selittää, mutta ihan hiljattain joku mies tuijotti mua auki koko matkan ja teki suullaan sellaista mässyttävää liikettä ja katsoi mua silmiin.

Olen pari kertaa ajatellut, että näissä ehkä inhottavinta on se, ettei kukaan ohikulkija tai aikuinen reagoinut niihin mitenkään.

Huomio voi olla kivaa ja tykkään kyllä, kun kehutaan. Mutta se riippuu asiayhteydestä ja äänensävystä ja koko tilaisuuden luonteesta. Jotenkin se ajatus, että ei saisi kehua ketään, ei pidä yhtään paikkaansa. Mutta en mä halua, että joku isän ikäinen mies kehuu vartaloani, kun olen yksin jossain kadulla. Ei ole ok.

Mulle voi sanoa, että hei tosi kiva farkkutakki, ja se on vain kiva asia. Mutta jos joku äänensävyllään tai eleillään vihjailee, että kehu on esitetty seksuaalisessa valossa, se ei olekaan kiva. Uskon, että tämä sävyasia ei ole ihmisille vaikea ymmärtää. Voi olla limainen tai voi olla vilpitön. Se on valinta.

Mulla oli ennen yli olkapäiden ulottuvat hiukset. Leikkasin siiliksi heinäkuussa.

Pari viikkoa sitten joku viisikymppinen  mies silitti mun päälakea bussissa yhtäkkiä ja sanoi, että ”enpä ole koskaan ennen kokeillut”.

Mutta se oli poikkeus.

Musta tuntuu, että miesten reaktiot muhun ovat muuttuneet siilin myötä. Ajattelen, että se johtuu siitä, että seksuaalinen ahdistelu perustuu siihen, että jotkut näkevät naiset stereotypian kautta. Että nainen haluaisi olla hyvännäköinen ja seksikäs miehiä varten, ja silloin sitä saa kommentoida.

Nyt kun en enää ole pitkätukkainen, tuntuu, että mut nähdään maskuliinisena ja saan tilaa itselleni enemmän. Siili tuntuu olevan monen silmissä statement, semmonen viesti että tarvittaessa panen vastaan. Se on huvittavaa, koska olen aina ollut runotyttö, en yhtään rohkea. Mutta siilitukka rikkoo sukupuolinormia ja mua kohdellaan paljon paremmin.

Nuorempana futisjoukkueessa osa pelikavereista halusi tilata kokoa liian pienet sortsit, jotta peppu tulisi esiin. Ne kiskoi sortsin lahkeita ylös, jotta saisi huomiota pojilta. Mä en ole ollut sellainen, huomio tuntuu musta epämukavalta. En pukeudu paljastavasti oikeastaan koskaan.

Mulla on yksi jakku, sellainen ruskea, joka jostain syystä kerää huomiota. Viimeksi kun mulla oli se, mun perään vihellettiin yhden päivän aikana neljästi. Neljästi! Huomaan, etten ole pitänyt sitä jakkua sittemmin paljoakaan.

Ensin ajattelin, että ei ahdistelukokemukset ole vaikuttaneet mun  valintoihin. Mutta onhan ne. En halua liikkua jossain Kurvissa yöllä. Tai menen mieluummin bussilla kuin junalla, koska junat on vähän nasty. Tämä ajatus mulla tulee yhä uudestaan: oudointa on se, ettei kukaan sivullinen puutu, jos joku ahdistelee. Että ihmiset vain hyväksyy sen.”

x

X

25.6.

Snäpissä joku mies laittoi what are u wearing right now x ja sukupuolielimestään kuvan

x

27.7.

Olin ometeeveessä ja parikybänen mies sano mua läskiksi lehmäksi jolla on huonot tissit

x

1.8.

Sain snäpissä kuvan pojan sukupuolielimestä ja videoita kun hän itsetyydyttää

x

2.8.

Olin keskustassa kavereiden kanssa. Kaverini olivat kännissä ja vanha mies tuli juttelemaan heille ja koski yhden heistä takapuoleen ilman lupaa.

’Olen saanut elämäni aikana valehtelematta satoja kuvia miesten sukupuolielimistä. Yhdeksännellä luokalla meillä oli kavereiden kanssa tapana ottaa joka kuvasta ruutukaappaus ja lähettää se toisille. Meidän kaikkien puhelinten kuvarullat oli vain täynnä peniskuvia.

En todellakaan kertonut siitä vanhemmilleni. Ne olisi halunneet tarkistaa koko puhelimen ja kaikki mun yksityisasiat olisivat päätyneet niiden silmille. Tyyliin sellaiset viestit, joissa kavereiden kanssa mietittiin, mistä saisi jotain juomista.

Ja ei mun vanhemmat tajua somesta mitään. Isä ei käytä sosiaalista mediaa ollenkaan, ja äiti on vain jossain Facebookissa. Jos olisin kertonut niille, pelkään, että pallo ois tullut mulle takaisin. Että peniskuvat olisivat jotenkin kääntyneet mun syyksi – että missä mä oikein somessa hengaan tai jotain. Vaikka en mä niitä kuvia pyydä, miehet vain lähettää niitä ihan randomilla Snapchatissa tai Instagramissa. Tellonymissä ja Senditissä tulee toisenlaisia kommentteja: vitun huora, läski, oot ruma. Ne on anonyymejä kommentoijia.

Sukupuolielinkuvia ja itsetyydytysvideoita lähettää usein vanhat miehet, luulen, että ne on yli keski-ikäisiä. Ei niistä  oikein kehtaa edes sanoa muille kuin kavereille. Joskus mietittiin, että mikä niiden kuvien lähettäjien tavoite on. Ei kai ne oleta, että vastaisin jotain? Laitan suoraan estolistalle aina.

Mutta ei kaikki ahdistelu ole mitään vanhusjuttua, mulle itselleni pari vuotta vanhemmat pojat ja miehet on aina olleet niitä pahimpia. Olen kotoisin suomalaisesta keskisuuresta kaupungista, ja ainakin meidän yläasteella oli ihan normaalia, että joku saattoi puristaa tissistä tai perseestä. Vaikka koulussa puhuttiin, että kaikelle häirinnälle on nollatoleranssi, niin ei siihen kukaan opettaja puuttunut ainakaan mun kohdalla.

Mun kroppaa on kommentoitu aina. Tuntui, että jos tytöllä on isot rinnat, se on läski huora. Jos ei ole, on lauta. Luulen, että tän takia kukaan ei halunnut mennä uimahalliin liikuntatunneilla. Melkein kaikkien vartalot on vääränlaisia.

Äiti kielsi käyttämästä napapaitoja tai sortseja koulussa. Nyt olen tajunnut, että se varmaan yritti omalla tavallaan suojella mua arvostelulta ja katseilta.

Pojat on pakottaneet mut seksiin useamman kerran. Mä sanon ei, mutta ne ei vain kuuntele. Yläasteella kotibileissä yksi pari vuotta vanhempi poika halusi jutella mun kanssa, mentiin jonnekin makkariin. Sit se vain väkisin laittoi käden mun housuihin, tunki sormet mun alapäähän ja sanoi shh. Se ei vain ymmärtänyt sanaa ei. Toinen tyyppi vei vastaavassa tilanteessa homman loppuun saakka.

Mulle jäi tosi huono fiilis ja syyllinen olo. Ajattelin, etten ikinä kerro tästä kellekään. Että itsepähän tähän tilanteeseen jouduin. Mitä mä voin tehdä? Nolotti sekin, että ei voinut järjestää mitään draamakohtausta, koska talo on täynnä tuttuja.

Vaikka mä oon nainen, tai tyttö, niin ei se tarkoita, että mulle saa tehdä mitä vain. Mutta mun on vaikea hallita niitä tilanteita.

Asun nykyisin Helsingissä lähellä baarikeskittymää. Tosi usein, kun käyn tupakalla alhaalla, joku äijä tulee siihen selittämään, että näytän siltä, etten ole saanut hetkeen. Että hän voi hoitaa asian. Jotkut yrittää koskea. Mä aina sanon, että poikaystävä tulee ihan kohta. Tällasten tilanteiden takia en tykkää liikkua yksin myöhään missään, mua pelottaa.

Jos käyn salilla, katson aika tarkasti, ketä siellä on ja koitan minimoida riskin, että joku alkaisi tuijottaa. Tuntuu hirveältä, jos näkee, että joku miesporukka tuijottaa mua ja keskustelee jotain keskenään. En ole mitenkään sinut mun kropan kanssa. Olen liian pitkä, 175-senttinen, ja en tykkää mahastani.

Mä tykkäisin pitää sellaisia toppeja, joiden kanssa ei oikein voi pitää rintsikoita, mutta tuntuu, että sellainen vaatetus antaa joidenkin mielestä luvan sanoa tai tehdä mulle mitä tahansa. Jos pitäisi sanoa joku keskiarvo, niin jollain tapaa ahdistavaa kohtelua kohtaan ehkä kahdesti viikossa. Nyt kun pidin tätä päiväkirjaa, oli poikkeuksellisen hiljaista

Mä olen seurustellut kerran, tai se oli sellaista melkein seurustelua. Sekään poika ei ymmärtänyt sanaa ei. Jos se halusi seksiä, se otti sitä, vaikka sanoin ”ei”. Ja se yritti kontrolloida mun hiustenväriä ja että mitä puen päälle. Mun kaverit sanoi, että toi ei ole okei, ja laitoin poikki. Oltiin yhdessä kuukausi.

Luulen, etten halua parisuhdetta koskaan. Menee kaikki omat oikeudet. Tai sellainen voisi olla kiva, jos löytyisi sellainen, että toinen on ikään kuin paras kaveri.

Mua ahdistaa koko seksiasia nykyisin, en ole ikinä tykännyt siitä enkä usko, että tulen tykkäämäänkään. Siitä tulee tosi syyllinen olo, haluaisin vajota maan alle. Mun pitäisi opetella sanomaan tiukemmin ei. Tai kyllä mä aina sanon, mutta sitä ei oikein kuunnella. Mun kokemus on, että seksiin pakottamista on tosi paljon, mutta ei kukaan kehtaa puhua siitä.”

x

Tyttöjen kokema seksuaalinen häirintä on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi, kertovat kouluterveyskyselyt. Kun vuonna 2019 kolmasosa tytöistä kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää, vuonna 2021 vastaava luku oli lähes puolet.

Erityisesti on sosiaalisessa mediassa tapahtuva ahdistelu on lisääntynyt, mutta myös tyttöjen julkisessa tilassa kokema seksuaalinen häirintä on kasvussa. Häiritsevä ehdottelu ja ahdistelu kasvoi myös poikien keskuudessa jonkin verran. Eniten seksuaalista ahdistelua kokivat sateenkaarinuoret.  Kasvuilmiötä voi selittää myös tiedostavuus: asiasta puhutaan nykyisin enemmän, ja koetusta ahdistelusta uskalletaan kertoa.

Kouluterveyskyselyn mukaan jo neljäs- ja viidesluokkalaisista tytöistä kymmenen prosenttia on kohdannut seksuaalista kommentointia, ehdottelua, viestittelyä tai kuvamateriaalin näyttämistä. Pojilla vastaava luku oli kuusi prosenttia.

Lukiolaisista ja ammattikoululaisista tytöistä yli 40 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää joko netissä tai kasvotusten. Pojissa vastaava osuus on noin 25 prosenttia.

Kouluterveyskysely on joka toinen vuosi toteutettava kysely, joka tuottaa seurantatietoa 10–20-vuotiaiden terveydestä ja hyvinvoinnista. Vuoden 2021 kyselyyn vastasi lähes 265  000 perusopetuksen neljäs- ja viidesluokkalaista ja kahdeksas- ja yhdeksäsluokkaista sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijaa.

Seksuaalinen ahdistelu on ollut rikos vuodesta 2014 asti. Seksuaalirikosten lainsäädäntö uudistui laajasti tämän vuoden alussa. Laki ei enää määritä tyhjentävästi kaikkia mahdollisia tapoja ahdistella, mutta tunnusmerkistön kannalta on olennaista, että seksuaaliseen ahdisteluun voi syyllistyä muullakin tavalla kuin toista koskettelemalla, kun teko on riittävän vakava. Sanalliseen ahdisteluun voi syyllistyä esimerkiksi seuraamalla toista henkilöä ja ehdottelemalla samalla seksuaalista kanssakäymistä. Uudistuksen myötä myös viesti tai kuva voi olla seksuaalista ahdistelua. Teot ovat rangaistava vain tahallisina.

Lakiuudistuksen ydin on vahvistaa jokaisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa.

Muutaman vuoden takaisen tasa-arvobarometrin mukaan yleisimpiä seksuaalisen häirinnän muotoja olivat kaksimieliset vitsit, asiattomat vartaloon ja seksuaalisuuteen kohdistuvat huomautukset, fyysinen lähentely ja seksin ehdottaminen epäasiallisessa yhteydessä.

THL:n mukaan tasa-arvobarometrin aineiston pohjalta tehty tilastollinen analyysi kertoo, että naissukupuoli, nuori ikä, vähemmistöön kuuluminen ja pienituloisuus lisäsivät huomattavasti häirinnän kasautumisen riskiä. Etenkin naisille nuori ikä on merkittävä seksuaalisen häirinnän altistaja.