Toukokuussa 2016 Elina Halme istutti kesäkukkia terassilleen. 22-vuotissyntymäpäivät lähestyivät, ja hän halusi saada pihan kuntoon ennen vieraiden saapumista.

Kesken puutarhatöiden selkään alkoi sattua. Edeltävän puolen vuoden aikana selkäsäryt olivat olleet toistuvia, ja Halme oli käynyt niiden vuoksi kahdeksan kertaa lääkärissä. Hoito oli ollut aina sama: apteekin kautta kotiin lepäämään.

Nyt kipu yltyi niin sietämättömäksi, että Halme ja hänen poikaystävänsä lähtivät päivystykseen.

Siellä lääkäri otti kattavat verikokeet ja tuli tulosten selvittyä kertomaan uutiset. Halme oli tietämättään yhdeksännellä kuulla raskaana.

”Sitten hän sanoi, että nyt lähdetään kiireellä ambulanssilla sairaalaan. Sinulla on synnytys käynnissä.”

HS on nähnyt tapausta koskevat terveydenhuollon dokumentit.

Halmeen ensireaktio oli pieni järkytys. Sitä seurasi nopeasti syyllisyys. Kuinka oli mahdollista olla synnytykseen asti raskaana huomaamatta mitään?

”Katsoimme puolison kanssa hetken toisiamme, emmekä osanneet sanoa mitään järkevää.”

Halme oli käynyt selkäkipujen takia lukuisia kertoja lääkärissä, muutaman kerran fysioterapiassa ja kerran röntgenissä. Kipujen oli epäilty johtuvan lapsena diagnosoidusta skolioosista ja niihin oli määrätty kipulääkkeitä.

Verikokeita ei otettu eikä raskaustestiä tehty. Halme ei osannut itsekään epäillä, että sellaiselle olisi tarvetta. Hän oli syönyt koko ajan ehkäisypillereitä, ja hänellä oli ollut kuukautisia muistuttavia vuotojakin.

”Yhdelle lääkärille sanoin, että minulla on huono olo, kun otan määrättyjä lääkkeitä. Se oli näin jälkikäteen ajateltuna varmaan raskauspahoinvointia tai sitten se oikeasti johtui vahvoista hermokipulääkkeistä, joita söin.”

Selkäkipuja lukuun ottamatta Halmeen keho ei antanut merkkejä raskaudesta. Paino nousi hieman, mutta hän ajatteli sen johtuvan siitä, ettei hän päässyt selkäsärkyjen vuoksi liikkumaan normaaliin tapaan.

Selkeää raskausvatsaa hänelle ei tullut.

”Minulle menivät koko ajan ihan samat vaatteet kuin ennenkin. Jalat vähän turposivat, mutta ajattelin, että sekin johtuu siitä, etten pysty liikkumaan.”

Synnytyksen jälkeen Halme kuuli, että lapsi oli sellaisessa asennossa, että potkut kohdistuivat selkään. Siksi selkä oli niin kipeä, vatsa ei kasvanut ja liikkeitä oli vaikea tuntea.

Synnytykseen asti odottajan tietämättä edenneet raskaudet ovat harvinaisia, sanoo naistentautien ja synnytysten ylilääkäri Mervi Väisänen-Tommiska Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

Suomessa suunnittelemattomia raskauksia ei tilastoida, joten niiden tarkkaa lukumäärää on vaikea sanoa. 

”Yllätysraskauden” määritelmä on muutenkin häilyvä: Yksi kokee yllätykseksi sen, että on tullut raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Toinen on saanut kuulla raskaudestaan sen puolivälissä, kolmas supistusten käynnistyttyä.

Väisänen-Tommiskan mukaan tapaukset, joissa raskaus tulee verrattain myöhään ilmi, ovat kuitenkin vähentyneet aiemmasta. Hän arvelee sen johtuvan esimerkiksi siitä, että raskaustestit ovat nykyään hyvin luotettavia ja helposti kaikkien saatavilla.

”Vuosittain on silti tapauksia, joissa nainen hakeutuu päivystykseen mahakipujen takia, ja siellä todetaan, että synnytys on käynnissä. Se on se kaikkein yllätyksellisin raskaus.”

Jos synnytys käy ilmi vasta supistuksista, se on poikkeuksellisen suuri psyykkinen kriisi, Väisänen-Tommiska sanoo.

Hänen mukaansa monia lohduttaa tieto siitä, että yllätyksenä tulleet raskaudet eivät suju huonommin kuin suunnitellut.

”Usein raskaana oleva tuntee syyllisyyttä siitä, että ei tajunnut eikä voinut toimia kuin raskaana oleva. Silloin annamme tukea ja sanomme, että luonto kyllä osaa tämän asian.”

Se, että raskaus jää huomaamatta, voi johtua monesta eri syystä, Väisänen-Tommiska sanoo. Kaikki eivät kärsi perinteisistä raskausoireista, kuten pahoinvoinnista tai rintojen arkuudesta. Joillakin on läpi raskauden verisiä vuotoja, jotka muistuttavat kuukautisia.

”Joskus taas raskaana olevalla on jokin riippuvuus, mielenterveyden ongelma tai kuormittava elämäntilanne, jossa joutuu jättämään itsensä huomiotta”, Väisänen-Tommiska sanoo.

Hänen mukaansa on hyvin yksilöllistä, kuinka selvästi raskaus kehosta näkyy.

”Paino voi raskausaikana nousta tai olla nousematta. On ihan mahdollista, ettei synny selkeää raskausvatsaa.”

Sikiön liikkeetkään eivät välttämättä paljasta mitään. Esimerkiksi ylipaino, etuseinässä oleva istukka tai vähäinen lapsiveden määrä voivat vaikeuttaa liikkeiden tuntemista.

”Sikiötkin ovat hyvin erilaisia. Kaikki eivät ole yhtä villejä.”

Usein ihmiset ajattelevat, että ehkäisy suojaa raskaudelta, Väisänen-Tommiska sanoo. Hän näkee työssään, ettei yksikään ehkäisymenetelmä ole sataprosenttisen varma.

Joskus tietämättään raskaana oleva käy Elina Halmeen tapaan lääkärissäkin, mutta raskauden mahdollisuutta ei oteta huomioon. Potilaalta ehkä kysytään, onko raskaus mahdollinen, ja hän vastaa, ettei ole.

”Sellainen aina harmittaa, koska raskaustestillähän se selviäisi. Yritän korostaa lääkäreille, että lisääntymisikäisiltä naisilta, joilla on epämääräisiä oireita, testi on syytä ottaa, vaikka he sanoisivat, ettei ole mahdollista olla raskaana. Jos yhdyntöjä on ollut, se on mahdollista.”

Jos raskaus on loppuun asti yllätys, synnyttäjälle tarjotaan yleensä tukea jo sairaalassa. Sosiaalityöntekijät auttavat käytännön asioiden hoitamisessa, ja usein tarvitaan myös psykologia.

Elina Halmekin tapasi sairaalassa sosiaalityöntekijän, joka kertoi adoption mahdollisuudesta. Sitä Halme ei kuitenkaan edes harkinnut.

”Kun äitini tuli sairaalaan, hän pisti hösseliksi ja alkoi hankkia vauvalle kaikkea mahdollista.”

Halmeen perhe vietti synnytysosastolla kaikkiaan reilun viikon, jonka aikana sosiaalityöntekijät auttoivat esimerkiksi hakemaan äitiyspäivärahaa. Halmeella oli raskausmyrkytys, ja vauvaa hoidettiin lastenosastolla.

Viikon aikana Halme ehti ajatella kaikenlaista.

”Mietin, että minulla on varmaan ihan sekaisin oleva asunto ja että sinne pitäisi hankkia vaikka mitä. Sitten sain tietää, että siskoni oli jo moppaamassa lattioita ja roudaamassa pinnasänkyä.”

Halmeen äiti haali vauvanvaatteita kirpputoreilta, ja puolison äiti löysi varastosta kylpyammeen, syöttötuolin ja pinnasängyn.

”Kun pääsimme kotiin, mietin muutaman illan, pärjäänkö oikeasti. Ihmiset jäävät yleensä äitiyslomalle ja tietävät, milloin menevät takaisin. Minulla oli koulu kesken eikä tuon taivaallista hajua, mitä seuraavaksi tapahtuu.”

Hämmennys vaihtui kuitenkin nopeasti iloksi uudesta perheenjäsenestä.

”Oli kiva, että kukaan perheestänikään ei kyseenalaistanut tätä asiaa. Kaikki olivat vain iloisia.”

Elina Halmeella oli vuorokausi aikaa valmistautua vanhemmuuteen. Kokemus oli hämmentävä, mutta jännittävää lapsen saaminen olisi muutenkin ollut, hän uskoo. Nyt tavarat piti vain haalia kasaan vähän nopeammin.

”Minusta tämä asia pitää ottaa sellaisena kuin se on. Ei se, että vauvaa olisi odotettu yhdeksän kuukautta tai yritetty kymmenen vuotta, olisi mitään muuttanut.”

Kun yllätyssynnytys on tullut puolituttujen kanssa puheeksi, moni on kysynyt, eikö Halme oikeasti huomannut mitään. Aluksi häntä jännittikin, mitä kaupungilla puhuttaisiin, jos ihmiset saisivat kuulla hänen tarinansa.

”Pelkäsin, että ihmiset syyllistävät tai pitävät tyhmänä.”

Halme mietti hetken itsekin, oliko siitä, ettei hän ollut tietoinen raskaudesta eikä pystynyt siksi noudattamaan suosituksia, jotakin haittaa sikiölle.

”Keho tai mieli on kuitenkin jännä. En esimerkiksi käynyt koko raskausaikana baarissa tai jos kävin, mikään ei maistunut.” 

Syyllisyys helpotti, kun synnytyssairaalassa käynyt lääkäri tarkisti, oliko lukuisilla lääkärikäynneillä koskaan selvitetty raskauden mahdollisuutta. Halme vastasi ei ja ymmärsi, ettei itsesyytöksiin ollut syytä. Ei kukaan muukaan ollut huomannut mitään.

”Tajusin, että näin oikeasti voi vain käydä.”

Ristiäisiin Halme ja hänen puolisonsa päättivät kutsua kaikki sukulaiset, keitä vain keksivät pyytää.

”Ajattelimme, että kysykööt nyt raskaudesta, jos haluavat kysyä. Mutta ei kukaan kysynyt.”

Oikaisu 23.12.2023 kello 8.58: Korjattu jutussa aiemmin käytetty sosiaalihoitaja-nimike sosiaalityöntekijäksi. Sosiaalihoitaja on vanhentunut ammattinimike.