Käärijä esiintyi Euroviisuissa, ja turkulainen parturi-kampaajayrittäjä Jenni Kuusisto, 45, tanssi Cha cha chan tahtiin. Kaikki oli hyvin. 

Sitten olkaimettomien rintaliivien kaarituki alkoi painaa ikävästi vasenta rintaa. Seuraavana aamuna suihkussa Kuusisto löysi rinnastaan pitkulaisen möykyn. Hän ei osannut heti huolestua asiasta, vaan ajatteli möykyn olevan rintakudoksen tiivistymä, joka ”sulaisi” itsestään pois ajan kuluessa.

Miesystävä oli toista mieltä: muutos pitäisi tutkia välittömästi.

Kuusisto varasi ajan gynekologille, joka kirjoitti lähetteen mammografiaan ja ultraäänitutkimukseen. 

”Oikeastaan hoidin asiaa vain, jotta miesystäväni rauhoittuisi. En missään nimessä uskonut, että kyseessä voisi olla syöpä”, Kuusisto sanoo.

Gynekologinkin mielestä muutos vaikutti hyvänlaatuiselta, ja Kuusisto kertoo menneensä jatkotutkimuksiin ”hymyissä suin” – eihän hänellä, nuorella naisella, ollut mitään hätää. 

Rintojen ultraäänitutkimuksessa lääkäri totesi nopeasti, että kyse on todennäköisesti pahanlaatuisesta kasvaimesta.

”Diagnoosi iski vasten kasvoja. Itketti. Pelotti. Harmitti. Romahdin täysin”, Kuusisto kertoo.

Suomessa rintasyöpään sairastuu noin 5 000 naista vuodessa, ja se on naisten yleisin syöpä. 

Rintasyöpädiagnoosi ja sairauden hoidot aiheuttavat monille naisille kehonkuvan muutoksia ja ulkonäköpaineita. Erityisesti naiseus saattaa kokea kolauksen. 

Muun muassa tämän vuoksi hoitosuunnitelma suositellaan tehtäväksi aina yhdessä potilaan kanssa.

Kun Kuusiston diagnoosi varmistui, selvisi myös rintasyövän hoitomuoto. Syöpää hoidettaisiin leikkauksella, sytostaateilla, sädehoidolla ja hormonihoidolla.

Hän muistelee kauhulla ensitapaamistaan kirurgin kanssa leikkauksen suunnitteluajalla kirurgian poliklinikalla: ”Ei riitä, että on sairastunut syöpään. Seuraava järkytys on se, että sinut ensimmäistä kertaa tavannut kirurgi toteaa pitkän hiljaisuuden jälkeen, että koko rinta poistetaan. Hän kysyi, onko kysyttävää, ja hoitaja antoi käteen lehtisen rekonstruktiosta – ja minä itkin. Siinä hetkessä en keksinyt yhtään kysymystä.”

Se, ettei leikkaussuunnitelmaa tehty yhdessä potilaan kanssa, oli pettymys. Kuusisto kokee, ettei hän saanut riittävästi tietoa rinnanpoistoleikkauksesta.

”Tulin vihaiseksi siitä, että sanotaan, että rinta poistetaan, mutta ei lainkaan puhuta siitä, millainen jälki siitä jää.”

Koko rinnan poisto on naiselle iso juttu.   Ennen leikkauspäiväänsä Kuusisto alkoi itse etsiä tietoa ja kuvastoa rinnanpoistoleikkauksista. Hän ymmärsi nopeasti, että toimenpide voidaan suorittaa monella eri tavalla. 

Myös leikkaushaavan ja -arven suhteen voidaan päätyä erilaisiin ratkaisuihin: jos toiveena on rinnan korjaus myöhemmin, voidaan leikkaushaavan ympärille jättää ylimääräistä ihoa. Jos potilas ei esimerkiksi toivo korjausleikkausta, voidaan haava-alue operoida hyvin siistiksi ja litteäksi. 

Ja sellaisen Kuusisto halusi.

Hän oli päättänyt, että ennen kuin hänet viedään leikkaussaliin, hänen pitäisi voida puhua kirurgille ja saada tarkennusta hänelle suunnitellusta toimenpiteestä.

Keskustelu leikkaavan lääkärin kanssa sujui hyvin, ja Kuusisto kokee tulleensa kuulluksi. 

”Toivoin kirurgilta mahdollisimman kauniin jäljen siltä varalta, etten halua minkäänlaista korjausleikkausta.”

Nyt vasemman rinnan paikalla on siisti, litteäksi operoitu arpi. 

Oman kokemuksensa myötä ja kiinnostuksesta aiheeseen Kuusisto on käynyt lukuisia keskusteluja asiantuntijoiden kanssa rinnan korjausoperaatioista, litteärintaisuudesta ja siitä, voitaisiinko toinen, terve rinta poistaa rintakehän symmetrisyyden palauttamiseksi.

Entä jos hän haluaisikin joskus olla rinnaton?

Suomessa tervettä rintaa ei poisteta, ellei potilaalla ole geenivirhettä tai muuta alttiutta syövälle. Myös kehon symmetrisyyteen liittyvä terveydellinen haitta lasketaan perustelluksi terveydelliseksi syyksi. 

”Suomessa vallalla tuntuu olevan ajatus siitä, että naisella kuuluu olla kaksi rintaa ja rintasyövän vuoksi poistettu rinta ilman muuta korjataan myöhemmin rintarekonstruktiolla, jossa vatsakudoksesta muovataan uusi rinta.”

Rinnanpoistoleikkauksen jälkitarkastuksessa potilas saa tietoa rinnan uudelleen rakennuksesta, mutta terveen rinnan poistoa kirurgit eivät Kuusiston mukaan suosittele tai tee, vaikka potilas niin toivoisi. 

Tämä kielii hänestä rintakeskeisyydestä ja siitä, että asenteet ja systeemi ovat vanhanaikaisia. Rinnat määrittelevät yhä edelleen naiseutta, vaikka ihmiskuva ja kehonkuva muuttuvat ajassa.

”Oma kehonkuvani on litteä. Olen ollut aina pienirintainen, eivätkä pelkästään rinnat ole merkinneet minulle naiseutta. Käyn vielä läpi sädehoitoa, ja nyt tärkeintä on syövästä selviäminen. Toivon, että minulla on tulevaisuudessa vaihtoehtoja, joista valita.”

Kaikilla rintasyövän takia rinnanpoiston kokeneilla naisilla on oikeus rintarekonstruktioon eli rinnan uudelleen rakentamiseen, sillä rinnan puuttuminen tai rintojen kokoero voivat aiheuttaa toiminnallista haittaa.

Rintarekonstruktio voidaan tehdä rinnan poiston yhteydessä tai vasta myöhemmässä vaiheessa. Rintaa voidaan korjata potilaan omalla kudoksella, keinomateriaalein tai menetelmiä yhdistelemällä. Suomessa käytetään alavatsa- ja selkäkielekettä, josta muotoillaan uusi, aidon näköinen ja tuntuinen rinta. 

Sen sijaan toisen, terveen rinnan poistoon suomalaisnaisilla ei automaattisesti ole mahdollisuutta, vaikka potilas näin toivoisi. 

Rintasyöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Anu Niemi toteaa, että itsemääräämisoikeus ja valinnanvapaus eivät toteudu siten kuin niiden pitäisi toteutua.

”Tätä perustellaan sillä, että terveeseen kudokseen ei saa kajota. Olemme yhdistystasolla ihmetelleet, että miten tämä poikkeaa siitä, että korjausleikkauksessa naisen terveestä vatsa- tai selkäkudoksesta rakennetaan uusi rinta”, Niemi sanoo.

Hänestä on hämmästyttävää, että terveydenhuollossa on mahdollisuus valita mittava, haastava ja kallis operaatio, mutta ei yksinkertaista kirurgista toimenpidettä.

Turun yliopistollisen keskussairaalaan (Tyks) plastiikka- ja yleiskirurgian palvelualuejohtaja Esko Veräjänkorvan mukaan taustalla on se, että rintarekonstruktiossa hoidetaan sairasta rintaa ja toimenpide kuuluu osaksi syövän hoitoa. 

Syynä ovat myös resurssit:

”Meidän tulee kohdentaa olemassa olevat resurssit potilaisiin, joilla on osoitettavissa oleva kohonnut riski saadaan terveeseen rintaansa syöpä ja näin ollen lääketieteellisesti perusteltu syy terveen rinnan hoitoon”, Veräjänkorva kertoo.

Hänen mukaansa hoitoa valitessa tulee aina pohtia, onko se yksilön edun kannalta järkevää.

Tyksissä toimiva kirurgian erikoislääkäri Anselm Tamminen kertoo, että terveen kudoksen poisto on aina riski, ja leikkaukseen liittyy huomattavia komplikaatioita: runsasta verenvuotoa, haavan tulehtumista ja haavaontelon serooma eli kudosnesteen kertyminen isoon kudospuutoksen kohtaan. 

Hän mainitsee yhtenä tärkeänä seikkana myös sen, että tällä hetkellä leikkausjonot ovat pitkiä. 

”Jos poistamme terveitä rintoja, saattaa jonkun syöpäleikkaus viivästyä.”

Litteärintaisuus on Suomessa uusi ilmiö. 

Anu Niemi kertoo, että Ruotsin rintasyöpäliitto Bröstcancerförbundet on ottanut sileän ja esteettisen viimeistelyn konseptin ohjelmaansa rinnan korjausleikkauksen vaihtoehtona. 

Liitto korostaa litteää symmetriaa, mikä tarkoittaa mahdollisuutta poistaa terve rinta rintakehän symmetrian palauttamiseksi. 

Ruotsissa toimiva Plattnormen-yhdistys eli ”Litteän rintaman naiset” painottaa valinnanvapauttaan elää rinnanpoiston jälkeen ilman rintoja, litteinä. He vaativat kirurgeilta esteettistä ja mahdollisimman sileää viimeistelyä rintakehälleen.

Tammisen mukaan keskustelu terveen rinnan poistosta syöpähoitojen jälkeen on kirurgin kliinisessä työssä vain harvoin esillä. Hänestä aihe kaipaakin lääkärikunnan yhteistä tarkastelua.

”Meillä ei ole tällä hetkellä olemassa yhteistä toimintalinjaa. Itse en esimerkiksi tiedä, millaisia käytänteitä Suomen eri sairaaloissa on.”

Hän sanoo, että rintasyövän leikkaushoidossa tärkeintä on syövän hoito. ”Vasta sitten pohditaan, millainen jälki operaatiosta jää tai miten rintaa korjataan. Leikkauksen vaikutus rinnan ulkomuotoon kuitenkin  huomioidaan aina leikkaustekniikkaa suunniteltaessa.”

Terveen rinnan poisto voidaan tehdä Suomessakin perustellusti. Tammisen mukaan perusteltuja syitä ovat muun muassa geenivirhe ja voimakas alttius terveen rinnan sairastumiseen sekä selkeät terveydelliset haitat rintakehän epäsymmetrisyydestä.

Anu Niemi sanoo, että tässä mennään vikaan. Potilaan tulisi saada valita, miten häntä hoidetaan ilman perusteltuja syitäkin. Tarjolla pitäisi olla kaksi vaihtoehtoa, korjausleikkaus tai rinnan poistoleikkaus. 

Kolmantena vaihtoehtona on se, ettei tehdä minkäänlaista leikkausta, jolloin nainen voi halutessaan käyttää ulkoista proteesia.

 

”Vaikka suuri osa potilaista haluaa edelleen rinnan korjauksen, naisen pitää saada jatkossa tietoa erilaisista vaihtoehdoista. Hänen pitää saada valita, miten rintakehän symmetrisyys syövän ja sen hoitojen jälkeen mahdollistetaan.”