Turun saaristoon on suunnitteilla poikkeuksellinen poliisitutkinta.

Erikoisen tutkinnasta tekee se, että mitään rikosepäilyä ei ole.

Silti on mahdollista, että jälleen löytyy ruumis.

Kaikki sai alkunsa kuuluisasta murhatutkinnasta yli vuosi sitten.

Helmikuussa 2022 merenpohjasta, Satavan ja Vepsän saarten tuntumasta, löytyi miehen ruumis. 

Hän ei kuitenkaan ollut se, jota poliisi etsi. Tämä mies oli ollut kateissa vuosikymmeniä. Poliisi arvioi myöhemmin, että hän oli kadonnut jo vuonna 1979.

Seuraavilla sukelluksilla pohjasta löytyi halkosäkki ja ruostuneita metalliosia, jotka kuuluivat ehkä moottoripyörään.

Ja sitten – se oli viides tai kuudes sukellus – löytyi mies, jota poliisi etsi: lähes 30 vuotta kateissa ollut lakimies Ilpo Härmäläinen. Hänet oli kääritty jätesäkkiin ja upotettu ankkuri mukanaan meren pimeyteen yli 40 metrin syvyyteen. 

Härmäläinen oli kadonnut jäljettömiin kauniina kesäpäivänä vuonna 1994. Hänen kohtalonsa oli pitkään epäselvä, kunnes poliisi avasi vanhan jutun ja alkoi tutkia sitä murhana.

Jo ennen kuin sukellukset Airiston merialueella viime talvena alkoivat, merenpohjaa oli tutkittu erilaisin teknisin menetelmin. Sieltä oli löytynyt lukuisia pohjaan kuulumattomia kohteita. 

Osaa löydöistä oli pidetty niin kiinnostavina, että ne oli päätetty tarkistaa sukeltamalla. Niille oli annettu myös värikoodi. Kiinnostavat oli merkitty keltaisella, erityisen kiinnostavat punaisella. 

Tällaisia kohteita oli kaikkiaan 32. 

Henkirikoksen uhriksi joutuneen Ilpo Härmäläisen ruumis löytyi lopulta paikasta, joka oli alun perin merkitty keltaiseksi. Sukeltaja laittoi hänen jäännöksensä mteensä nostokoriin ja se vedettiin laivan kannelle. 

Sen jälkeen tapahtui tulevan tutkinnan kannalta ratkaiseva asia. 

Kun Härmäläisen ruumis oli löytynyt, sukellukset loppuivat. Poliisit ja etsinnöissä avustaneet sukeltajat pakkasivat tavaransa ja lähtivät.

Pohjaan jäi kymmeniä kohteita, jotka eivät sinne kuulu – ja joita ei koskaan tutkittu tarkemmin.

On maaliskuu 2023. Merenpinta on seesteinen. Maisemaa täplittävät saaret, jää ja sulapaikat. Jossain kaukana vaakkuu vesilintu.

Tältä samalta alueelta, melko tarkasti keskeltä Turusta Maarianhaminaan kulkevaa laivaväylää, Merivoimien sukeltajat löysivät Ilpo Härmäläisen ruumiin noin vuosi sitten.

Ja tänne Keskusrikospoliisi suunnittelee nyt uusia etsintöjä. Yksityiskohdista poliisi on kuitenkin vaitonainen.

Kysymyksiä olisi paljon. Koska etsinnät alkavat? Missä tarkalleen? Mitä muita viranomaisia etsintöihin osallistuu?

Ja mitä poliisi odottaa merenpohjasta löytävänsä? Montako ruumista? 

”Me emme spekuloi sillä. Kyse on tarkastuksesta. Meillä ei ole mitään arviota siitä, montako ruumista siellä voisi olla”, sanoo Keskusrikospoliisin henkirikostutkintalinjan rikosylikomisario Risto Lohi.

Tämä tekee operaatiosta poikkeuksellisen. Poliisi ei etsi pohjasta kenenkään tietyn ihmisen jäännöksiä. Aluetta tutkitaan ikään kuin varmuuden vuoksi – löytyihän sieltä jo kaksi vainajaa. 

Jos ruumiita löytyy lisää, kyseessä on Lohen mukaan kuolemansyyn selvittäminen tai pahimmassa tapauksessa henkirikostutkinta. Siksi monet etsintöihin liittyvät tiedot eivät Lohen mukaan ole toistaiseksi julkisia.

Viime talvena Ilpo Härmäläisen ruumista etsittiin alueelta, joka oli kooltaan noin neljä neliökilometriä.

Poliisi ei ole kertonut alueen tarkkaa sijaintia julkisuuteen. Murhatutkinnan esitutkintapöytäkirjaan on kuitenkin liitetty kartta Airiston merialueelta. Siihen on rajattu alue, joka mukailee Vepsän ja Satavan saarten välissä kulkevaa laivaväylää. Suunnilleen sen keskeltä löytyi Härmäläisen ruumis.

Samalle alueelle uudetkin etsinnät todennäköisesti keskittyvät.

Kartta esittää aluetta, jonka Liikenne- ja viestintävirasto kävi poliisin pyynnöstä läpi. Virasto oli kuvannut Airistolla kulkevaa syväväylää ja matalikkoja monikelaintekniikalla vuosina 2016 ja 2021. Poliisitutkintaa varten viraston merenmittaus- ja syvyystietopalveluiden asiantuntija oli tutkinut näitä vanhoja kartta- ja kaikukuvia. Poliisille hän oli lähettänyt ne, joissa näkyi poikkeavia esineitä tai pohjanmuotoja.

Poliisin pyynnöstä pohjaa oli tutkinut myös Merivoimat.

Näiden selvitysten perusteella Airiston pohjasta oli löytynyt kaikkiaan noin 750 poikkeavaa kohdetta. Ne olivat siis jotain muuta kuin osa luonnollista merenpohjaa. Näistä 32 luokiteltiin kiinnostaviksi. 

Nyt Keskusrikospoliisi suunnittelee tutkivansa ne kohteet, jotka jäivät vuosi sitten murhatutkinnan yhteydessä tarkistamatta. Sen enempää Lohi ei kerro.

Hän ei esimerkiksi luovuta tietoja siitä, miten nämä noin kolmisenkymmentä poliisia kiinnostavaa kohdetta poikkeaa muista 750:stä pohjaan kuulumattomasta kohteesta.

Airiston vedenalainen maailma on salaperäinen ja samea. Talvisin on karua ja hiljaista.

Kesällä rantavesissä voi tulla vastaan vihreänä mattona kasvavaa viherahdinpartaa, jonka suojissa elää kotiloita ja leväkatkoja. Syvemmällä kasvavat puna- ja ruskolevät.

Kun valo ei enää riitä yhteyttäville lajeille, tilaa on sinisimpukoille ja polyypeille.

Lieju- ja savipohjat ovat Airistolla yleisiä. Jos happipitoisuus on riittävä, pohjasedimentin joukossa elää esimerkiksi monisukasmatoja ja liejusimpukoita.

Merenpohjan muodot alueella vaihtelevat. Aivan rantaviivan tuntumassa on matalaa, mutta keskellä on syvänteitä. Yhdessä niistä pohja katoaa jopa 87 metriin.

Pääsääntö on, että mitä syvemmälle sukelletaan, sitä kylmempää ja suolaisempaa vesi on. Airiston alue kärsii rehevöitymisestä, ja näkyvyys veden alla on huono. Pohjalta voi löytyä hapettomia alueita.

Jos Airistolla merenpohjassa on lisää ruumiita, jokin pitää niitä siellä. Lohen mukaan ruumis on voinut esimerkiksi tarttua kiinni johonkin, ja pysyy siksi pohjalla. Tai sitten ruumis on voitu upottaa pohjaan painojen avulla.

Olosuhteetkin saattavat aiheuttaa sen, että ruumis pysyy pohjalla eikä nouse pintaan.

Kylmissä ja hapettomissa vesissä ruumiin mätänemismuutokset voivat hidastua tai niitä ei tapahdu juuri lainkaan. Tällöin ei synny kaasuja, jotka kelluttavat ruumista.

Kaasujen pintaan nostama vainaja puolestaan voi vajota uudelleen pinnan alle, kun mätäneminen etenee ja pehmytkudokset hajoavat.

Erilaisissa olosuhteissa vainajat voivat siis säilyä vedessä pitkäänkin. Tai sitten vainajasta on jäljellä vain luut.

Itämeressä ei ole pysyviä merivirtoja, jollaisia tavataan valtamerillä. Itämerellä virtauksiin vaikuttavat esimerkiksi pyörteitä synnyttävät pohjanmuodot, tuulisuus, ilmanpaine-erot ja tiheyserot vesimassojen välillä.

Ruumiiden ajelehtimista Itämeren vesillä on siten vaikea ennustaa. Osa voi kulkea pitkän matkan ja osa pysytellä paikoillaan.

Ruumiiden sijaan Airiston pohjassa voi olla erilaista roskaa, kuten moottoreita, tynnyreitä ja jätesäkkejä. Merta kohdeltiin vuosikymmenten ajan kaatopaikkana.

Ruumiiden löytyminen on kuitenkin mahdollista. Poliisilla on tiedossa, että Airiston alueelle on vuosien saatossa hukkunut ihmisiä. Lisäksi meri on voinut kuljettaa ruumiita kauempaa.

Keskusrikospoliisilla on lista kateissa olevista henkilöistä. Siihen on erikseen merkitty merialueilla kadonneet. Lista alkaa vuodesta 1990. Se ei ole täysin kattava, sillä katoamiset ilmoitetaan yleensä paikallispoliisille.

Listalla on 56 tapausta, joissa ihminen on kadonnut merelle, eikä häntä ole koskaan löydetty. Yhdeksän on kadonnut ulkomailla ja viiden katoamispaikaksi on merkitty ”tuntematon”.

Kadonneiden luettelo on karu.

Kesäkuu 1991, 45-vuotias mies, katoamispaikka Uusikaupunki.

Lokakuu 2008, 22-vuotias mies, katoamispaikka Korppoo.

Toukokuu 2009, 27-vuotias nainen, katoamispaikka Turku.

Listan uusin tapaus on viime syksyltä: 18. marraskuuta 2022, 22-vuotias mies, katoamispaikka Maarianhamina.

Tuona yönä Baltic Princess -alukselta katosi nuori mies kesken opiskelijaristeilyn. Länsi-Suomen merivartioston mukaan mies oli kiivennyt aluksen yökerhon ulkokatolla olevien kaiderakenteiden päälle ja pudonnut sieltä mereen lähes välittömästi.

Merellä kateissa olevista yhdeksän on naisia ja 47 miehiä. Nuorin oli kadotessaan 18-vuotias ja vanhin 85-vuotias. Keskusrikospoliisin mukaan merellä kadonneet ovat lähinnä kalastajia, merimiehiä ja laivamatkojen aikana kadonneita.

Sitä on mahdotonta sanoa, voiko esimerkiksi ruotsinlaivoilta kadonneita löytyä Airistolta. Laivareitti kulkee Vepsän ja Satavan välistä, mutta Turun satama on aivan lähellä. Matkustajat katoavat yleensä kaukaisemmilla vesillä, kuten Ahvenanmaan lähistöllä.

Ahvenanmaan poliisin alueelta ilmoituksia merelle kadonneista on listalla yli kymmenen. Krp:n mukaan he kaikki ovat kadonneet ruotsinlaivoilta.

Lue lisää: Itämeri voi ”säilöä” ruumiin – Oikeuslääketieteen professori kertoo, mistä harvinaisessa ilmiössä on kyse

Kun mitään rikosepäilyä ei ole, tulee helposti mieleen yksi kysymys:

Miksi poliisi palaa rikospaikalle?

Ilpo Härmäläisen henkirikostutkinnassa Airiston pohjaan jäi kymmeniä kohteita, joita sukeltaja ei tarkastanut.

Niitä käydään Lohen mukaan nyt läpi, jotta ruumiiden olemassaolo alueella voidaan poissulkea tai vahvistaa. Se voi tarjota mielenrauhaa merelle kadonneiden omaisille, jotka pohtivat, onko heidän rakkaansa Airiston pohjassa.

Lohi uskoo, että ruumiita ei löydy lisää. Mikään ei esimerkiksi viittaa siihen, että Itämeren virtaukset kuljettaisivat ruumiita juuri Airistolle.

”Tässä ei ole sellaista mystiikkaa”, Lohi sanoo.

Poliisi ei välttämättä käy pohjassa tarkistamassa kaikkia vajaata kolmeakymmentä kohdetta. Lohen mukaan osa voidaan ehkä rajata tarkistusten ulkopuolelle vanhoja  tietoja analysoimalla.

Lohi painottaa, että kenenkään ei pidä mennä omin luvin sukeltelemaan Airiston pohjalle ruumiita etsimään.

”Monesti tällaisten tekojen takana on halu auttaa, mutta se haittaa viranomaistoimintaa ja voi aiheuttaa vaaratilanteita”, Lohi sanoo.

Kohteiden tarkistamisella ei hänen mukaansa ole juuri nyt akuuttia kiirettä. Hän ei vastaa kysymykseen siitä, tehdäänkö etsintöjä edes tänä vuonna.

Se on kuitenkin selvää, että mitä lähemmäs kesää mennään, sen vilkkaampaa vesiliikenne Airistolla on. Alue on suosittu niin purjehtijoiden kuin moottoriveneilijöiden keskuudessa. Ja sitten ovat ne ruotsinlaivat.

Keväällä ongelmia taas aiheuttaa jäälauttojen liikehdintä.

Joko olette sukeltaneet?

”En ota kantaa.”

Airiston uusista etsinnöistä kertoi ensimmäisenä Yle.

Juttua varten on haastateltu Ilpo Härmäläisen henkirikostapauksen tutkinnanjohtajaa, nyt Europolissa työskentelevää Aki Lahtista, Liikenne- ja viestintäviraston merenmittaus- ja syvyystietopalvelun tiiminvetäjää Maarit Mikkelssonia ja Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijatohtori Katja Mäkistä.