Washington

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on vaikeuksissa.

Vaaleihin on alle vuosi, ja kysely toisensa jälkeen on tuonut demokraateille huolestuttavia uutisia. Jos vaalit järjestettäisiin nyt, Donald Trumpista tulisi todennäköisesti presidentti. 

Tulokset ovat lietsoneet puolueessa paniikkimielialaa ja käynnistäneet Yhdysvalloissa keskustelun siitä, pitäisikö Bidenin peräti luopua ehdokkuudesta.

Omienkin joukossa on epäilijöitä. Yksi heistä, edustajainhuoneen jäsen Dean Phillips ilmoitti lokakuun lopussa haastavansa Bidenin esivaaleissa. Hän perusteli ehdokkuuttaan Bidenin vääjäämättömällä häviöllä.

Samaan aikaan demokraattipuolueella itsellään menee hyvin. 

Ensimmäisenä on vaikea olla mainitsematta ikää.

Useiden kyselytutkimusten mukaan yli 70 prosenttia amerikkalaisista ajattelee, että maanantaina 81 vuotta täyttävä Biden on yksinkertaisesti liian vanha. (Runsaat kolme vuotta nuoremmasta Trumpista näin ajattelee noin puolet.) 

Ikää on vaikea peitellä. Sen vaikutukset näkyvät aina, kun Biden esiintyy. 

Hän kävelee vaappuen, eivätkä verbaaliset kyvyt ole entisellään. Hän hapuilee yksinkertaisissa kysymyksissä, eikä tahdo kuulla muiden puhetta. Hänelle on kehittynyt yskä, joka vaikeuttaa julkista puhumista. Hänestä on tullut kömpelö, mistä vastapuolen kärkkäästi jakamat kaatumisvideot muistuttavat.

Presidenttipelissä on kyse mielikuvista, ja siksi tällä kaikella on väliä.

Biden on kyllä käynyt säntillisesti terveystarkastuksissa, ja niiden perusteella hän on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Lääkärit eivät ole kuitenkaan testanneet hänen kognitiivisia kykyjään – asia, joka saattaa tulla vielä vastaan ennen vaaleja. 

On perusteltua kysyä, miten Biden selviää kuluttavasta vaalikampanjoinnista. Viimeksi hän pääsi koronaviruksen vuoksi helpolla, kun kiertäminen ympäri maata ei ollut mahdollista tavalliseen tapaan.

Ei. Toinen suuri ongelma on talous – ja ennen kaikkea amerikkalaisten kokemus siitä.

Yhdysvaltojen taloudella menee sinänsä oikein hyvin: inflaatio on taittunut, yksityinen kulutus kukoistaa, eikä työttömyys ole lähtenyt pelätynlaiseen nousuun.

Tästä huolimatta amerikkalaiset ovat tyytymättömiä. Vain 14 prosenttia sanoo taloudellisen tilanteensa parantuneen Bidenin presidenttikaudella.

Myös kuudessa kriittisessä vaa’ankieliosavaltiossa Biden saa kylmää kyytiä. Niissä vain 37 prosenttia rekisteröidyistä äänestäjistä katsoo, että Biden hoitaisi taloutta paremmin kuin Trump. Se on luku, joka voi vielä koitua hänen kohtalokseen.

”Bidenomics”-puhe ei yksinkertaisesti ole uponnut äänestäjiin. Hänen hallintonsa on kyllä tehnyt merkittäviä investointeja esimerkiksi infrastruktuuriin ja uusiutuvaan energiaan, mutta ne eivät ole vielä heijastuneet kansalaisten arkeen. 

Iso osa tyytymättömyydestä liittyy siihen, mitä arkiset asiat maksavat.

Ruuan hinta on noussut keskimäärin 20 prosenttia sen jälkeen, kun Biden astui virkaan. Bensalitra maksaa nyt keskimäärin 95 senttiä – vähemmän kuin vuosi sitten, mutta yli kolmanneksen enemmän kuin ennen koronaviruspandemiaa. 

Latinot ja mustat äänestäjät siivittivät Bidenin voittoon vuonna 2020. Nyt heidän tukensa osoittaa murentumisen merkkejä. 

The New York Timesin ja Siena Collegen mielipidemittaus kertoi marraskuussa erityisen huolestuttavia lukuja mustista äänestäjistä. Kuudessa vaa’ankieliosavaltiossa peräti 22 prosenttia heistä sanoi aikovansa äänestää Trumpia. 

Muutos on hämmästyttävä. The New York Timesin mukaan yksikään republikaani ei ole koskaan tavoittanut vastaavia lukuja matkalla presidentinvaaleihin. 

Demokraateille tulokset olivat kova isku: he ovat 1950- ja 1960-lukujen kansalaisoikeusliikkeen jälkeen voineet luottaa mustien ääniin. Nyt erityisesti vähätuloiset ja matalasti koulutetut ovat kuitenkin alkaneet tähyillä enenevissä määrin republikaanien suuntaan. 

Kyseessä on vasta kysely, jossa näkyvä pettymys Bidenia kohtaan ei välttämättä lopulta kanavoidu ääniksi. On kuitenkin helppo nähdä, missä tyytymättömyyden juuret ovat.

Vuoden 2020 vaalikampanjassa Bidenilla oli suuria puheita järjestelmällisen rasismin kitkemisestä ja tasa-arvon edistämisestä. Moni keskeinen uudistus on kuitenkin hautautunut kongressin uumeniin.

Kyllä: viime viikon paikallis- ja osavaltiovaaleissa useimmat kriittiset kilvat päättyivät demokraattien voittoon. 

Iso osa amerikkalaisista on siis tyytyväinen asioihin, joita demokraatit ajavat. Erityisesti aborttikysymys on saanut monet kavahtamaan republikaaneja. 

Ongelmallista on se, että Biden ei ole pystynyt tekemään vaikutusta edes näissä olosuhteissa.

The New York Timesin ja Siena Collegen mielipidemittaus valotti rekisteröityneiden äänestäjien ajattelua kuudessa vaa’ankieliosavaltiossa eli Arizonassa, Georgiassa, Michiganissa, Nevadassa, Pennsylvaniassa ja Wisconsinissa.

Vuoden 2020 presidentinvaaleissa Biden voitti ne kaikki. Nyt Trump johtaa Bidenia niistä viidessä 4–10 prosenttiyksikön kaulalla. Biden on edellä vain Wisconsinissa.

Konservatiivisen tutkimusyhtiön Stack Data Strategyn kyselytutkimus kertoi samansuuntaista tarinaa: jos vaalit järjestettäisiin nyt, Trump veisi valitsijamiehet luvuin 292–246. (Biden saisi kuitenkin enemmän ääniä.)

Kilpailtujen osavaltioiden äänistä tullaan käymään kova kamppailu. 

Muuttujia on kuitenkin paljon. Trump on vanha ja epäsuosittu hänkin, eikä ole varmaa, miten esimerkiksi mahdollinen rikostuomio vaikuttaisi hänen suosioonsa. Varhaiset kyselyt tapaavat myös olla epäluotettavia.

Bidenin tilanne ei ole ennenkuulumaton. Esimerkiksi Barack Obama oli kiusallisessa kannatusalhossa ensimmäisen presidenttikautensa lopulla. 

”Onko Obama tuhoon tuomittu?” kysyi The New York Times Magazine marraskuussa 2011 – siis noin vuosi ennen presidentinvaaleja, kuten nyt. Kannatuskyselyt kertoivat, että Obama häviäisi republikaanien Mitt Romneylle. Vuotta myöhemmin Obama voitti selvällä erolla. 

Obama oli kuitenkin poliitikko parhaassa iässä, viisikymppinen, ja hänellä oli poikkeuksellinen kyky innostaa äänestäjiä. Bidenista ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa samaa.

Toisaalta Biden on aiemminkin onnistunut osoittamaan luulot vääräksi. Monet povasivat viimeksikin hänelle häviötä demokraattien esivaaleissa tai viimeistään kaksintaistelussa Trumpille. 

Biden ei niistä piitannut, ja Valkoisen talon ovet aukesivat.

Kysyntää olisi – ja olisi potentiaalisia hakijoitakin. Esimerkiksi Michiganin kuvernööri Gretchen Whitmer, Illinois'n kuvernööri J. B. Pritzker tai Kalifornian kuvernööri Gavin Newsom voisivat kaikki haastaa Bidenin esivaaleissa ja tarjota uskottavan vastuksen.

Se on kuitenkin tässä vaiheessa hyvin epätodennäköistä. Vaalikampanjan suunnittelu vie aikaa ja rahaa, ja ainakin enimmät spekulaatioissa esiintyneet nimet ovat antaneet tukensa Bidenille.

Demokraatit pelkäävät, että esivaalitaistelu vain jakaisi puoluetta ja voisi auttaa Trumpin voittoon. Biden on ikään kuin pienempi paha – puutteistaan huolimatta paras ehdokas Trumpia vastaan. 

Yksi mahdollisuus, vaikkakin ohut, voisi olla Bidenin varapresidentin Kamala Harrisin nostaminen ehdokkaaksi. Harrisin ongelma on se, ettei hän ole tehnyt varapresidenttinä vaikutusta vaan on pikemminkin pettänyt odotukset.

Biden onnistui kovassa paikassa yhdistämään länsimaiden rivit Venäjää vastaan. Amerikkalaisia se ei enää paljon lämmitä, varsinkaan sodan pitkityttyä ja kulujen kasvettua.

Juuri nyt katse on tiiviisti Lähi-idässä, jossa Biden on asettunut varsin näyttävästi Israelin tueksi.

Bidenin linja ei miellytä kaikkia, varsinkaan nuoria (jotka myös ovat yksi tärkeä äänestäjäryhmä, jonka tuki on alkanut rapautua). Vain 39 prosenttia 18–34-vuotiaista amerikkalaisista kannattaa esimerkiksi aseapua Israelille.

Riskinä ei ole niinkään se, että Bidenin Israel-politiikkaan tympääntyneet nuoret äänestäisivät republikaania. He voivat kuitenkin äänestää itsenäistä ehdokasta tai jättää kokonaan äänestämättä. 

Biden esiintyy mieluusti järjen äänenä, kontrastina kaoottiseksi kehystämälleen Trumpille. Se on toiminut tähän asti ihan hyvin; viime vuoden välivaaleissa sama strategia toi demokraateille torjuntavoiton. 

Muisto Trumpista alkaa kuitenkin olla koko ajan kauempana.

Äänestäjät eivät arvioi Bidenia enää samalla tavalla suhteessa Trumpiin kuin vuonna 2020. He arvioivat Bidenia itseään: hänen lupauksiaan, aikaansaannoksiaan, persoonaansakin. 

Olosuhteet ovat Trumpin kaltaiselle populistille varsin otolliset. Epävarmuus toimeentulosta ja tunne siitä, etteivät asiat ole kehittymässä hyvään suuntaan, antavat hänelle tilaa kukoistaa.

Päätös on lopulta Bidenin oma.

Obaman entinen neuvonantaja David Axelrod puki marraskuussa sanoiksi sen, mitä monet ajattelevat.

Hän alusti toteamalla, että jos Biden pyrkii jatkokaudelle, hänestä kyllä tulee demokraattien ehdokas. 

”Hänen pitäisi päättää, onko se viisasta; onko se hänen vai Yhdysvaltojen hyväksi.”