Elämä ei ole aina töitä ja verojen maksamista, joskus se on myös erilaisia juustoja erilaisten keksien päällä.

Näin tiivisti keskiluokkaisuuden loppuvuodesta Instagramin suosittu meemitili vainkeskiluokkajutut. Tili nauraa keskiluokkaisuudelle ja sen erilaisille ilmentymille.

Niitä ovat tilin mukaan esimerkiksi aamiaiskaappi, merinovillakerrasto ja kahdeksan euron artesaanileipä.

Keskiluokkaisuus kiinnostaa ja vitsit naurattavat, koska suuri osa meistä kuuluu keskiluokkaan, vaikka ei sitä haluaisi myöntääkään. 

Mutta mistä oikein tunnistaa keskiluokkaisen elämäntyylin? Pitävätkö stereotyyppiset oletukset paikkansa?

Keskiluokkaa määrittää aivan erityisesti korkeakoulutus ja sen mukanaan tuomat kulttuuriset piirteet, toteaa Tampereen yliopiston tutkija, sosiologian dosentti Riie Heikkilä.

Heikkilä on tutkinut muun muassa sitä, millaisia eroja kulttuurisessa maussa ja kulutusvalinnoissa on yhteiskuntaluokkien välillä.

Ja eroja tosiaan on.

Tässä jutussa listataan mieltymyksiä, jotka voidaan luokitella keskiluokkaisiksi. Jutun lopussa on myös leikkimielinen testi, jolla voit testata, montako keskiluokkaisuuspistettä saat. 

Keskiluokan voi määritellä monella tavalla. Yksi tapa on katsoa tuloja ja varallisuutta. Tulojen perusteella mitattuna Suomi on yksi Euroopan keskiluokkaisimpia maita.

OECD luokittelee keskituloisiksi kotitaloudet, joiden käytettävissä olevat tulot ovat yli 75 prosenttia mutta alle 200 prosenttia väestön mediaanitulosta. Mediaanitulo on keskimmäinen tulo, kun kaikki tulot asetetaan suuruusjärjestykseen. 

Näin luokiteltuna 67 prosenttia kaikista suomalaisista on Tilastokeskuksen mukaan keskituloisia. 

Toinen tapa määritellä luokkaa on katsoa koulutustasoa ja ammattiasemaa. Keskiluokkaisina pidetään usein korkeakoulutettuja. Usein he ovat keskiluokkaisia myös tulojensa perusteella.

Kulttuurisosiologit puolestaan tarkastelevat luokkia kulttuuristen erojen perusteella. 

Pelkkä raha ei riitä, vaan pitää olla myös ymmärrystä siitä, miten sitä kuuluu käyttää, Heikkilä tiivistää. Sosiologit kutsuvat tällaista ymmärrystä kulttuuriseksi ja sosiaaliseksi pääomaksi.

Toisaalta jos on paljon rahaa, sillä voi hankkia kulttuurista pääomaa esimerkiksi käymällä ahkerasti teatterissa.

Keskiluokalla on taloudellisia resursseja, mutta ei yllin kyllin. On yleensä omistusasunto, rahaa sijoitettuna ja varaa matkustella jonkin verran. 

Ökyily tai pröystäily ei Heikkilän mukaan kuulu keskiluokkaisuuteen. 

Rahankäyttöön kuuluu tiedostavuus. Halutaan näyttää, että tehdään kestäviä valintoja.

”Keskiluokkaan liittyy taito navigoida ylimmän ja alimman luokan välillä”, Heikkilä sanoo. 

Keskiluokka yrittää kulttuurisosiologian mukaan jäljitellä yläluokkaa, mutta ei koskaan pääse samaan, koska yläluokka siirtyy aina eteenpäin kuluttamaan toisenlaista kulttuuria.

Samaan aikaan keskiluokka pyrkii erottautumaan työväenluokasta. 

Nykyinen pääministeri Petteri Orpo linjasi vuonna 2016 kokoomuksen puheenjohtajaksi pyrkiessään, että keskiluokkaan kuulumisen määrittää ahkeruus. Hänen mukaansa kaikki ahkerat suomalaiset, jotka opiskelevat ja tekevät työtä, kuuluvat keskiluokkaan.

Heikkilän mukaan ahkeruus ei yksin riitä määrittämään keskiluokkaisuutta, vaan siihen liittyy kulttuurisia arvoja ja asenteita, jotka peritään useimmiten vanhemmilta.

Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, että keskiluokan elintaso on laskenut. On puhuttu jopa keskiluokan ahdingosta.

Taloustilanteen heikentyminen vaikuttaa keskiluokan kulutusmahdollisuuksiin, mutta Heikkilän mielestä se ei kuitenkaan uhkaa keskiluokkaista identiteettiä.

”Kulttuurisemmin määrittyvälle keskiluokkaiselle ihmiselle taloustilanne ei olekaan niin iso juttu, vaan tärkeää on se, että esimerkiksi osaan kieliä, pystyn käyttäytymään oikein jossain tilanteessa, soitan vaikkapa jotain soitinta, ja niistä taidoista voi olla hyötyä”, Heikkilä sanoo.

Kulttuurinen luokka voidaan määritellä kulutusvalintojen ja harrastusten kautta. Valinnat kertovat kulttuurisesta mausta, ja tutkijat ovat havainneet eri yhteiskuntaluokkien välillä selviä eroja.

Heikkilä on yksi Suomalainen maku -kirjan (Gaudeamus 2014) kirjoittajista. Kirjan taustalla on laaja tutkimus suomalaisten kulttuurisista mieltymyksistä ja luokkien eroista.

Kirjaa varten tutkijat selvittivät, missä kulttuuriin ja harrastuksiin liittyvissä kysymyksissä keskiluokka eniten eroaa alemmista yhteiskuntaluokista.

Tämän jutun lopussa oleva keskiluokkaisuustesti perustuu tähän tutkimukseen. Testissä mainitut kulttuurituotteet ovat niitä, joissa koulutettu keskiluokka eroaa muista kaikkein eniten.

Sen sijaan asioita, joista lähes kaikki suomalaiset pitävät yhteiskuntaluokasta riippumatta, ei lasketa erityisen keskiluokkaisiksi.

Tutkimuksen aineisto on vuodelta 2008, ja moni asia on sen jälkeen muuttunut. Moni asia pitää kuitenkin edelleen paikkansa, Heikkilä uskoo.

Heikkilä tutki kirjaa varten suomalaisten koteja ja sitä, miten keskiluokkaisuus niissä näkyy. 

Keskiluokkaisuuteen kuuluu kulttuurin arvostaminen. Kodissa on ainakin aikaisemmin pitänyt olla kirjahylly. Seinillä on tauluja.

Kodeissa näkyvät Iittalan esineet ja Finlaysonin tekstiilit. Myös Marimekon tuotteet ovat Heikkilän mukaan erityisen keskiluokkaisia. 

Lukemista arvostetaan paljon, vaikka kirjahylly onkin ehkä menettänyt asemaansa statussymbolina.

”Äänikirjat ovat todella keskiluokkaisia, niissä yhdistyvät lukeminen ja myönteisyys kaikkea teknologiaa kohtaan”, Heikkilä toteaa.

Asiaan kuuluu myös olla perillä siitä, mitä teatterimaailmassa on meneillään.

Yksi vahva keskiluokkaisuuden ilmentymä ovat Heikkilän mukaan lasten harrastukset. 

Moni vanhempi ajattelee, että lapsella pitää olla kehittävää ja sivistävää tekemistä, ja kalenteroi pienestä pitäen lapselleen vauvamuskaria, taaperomaalausta, soittotunteja ja vaikkapa taitoluistelua tai jalkapalloa.

Vahva keskiluokkaisuuden merkki on hänen mukaansa myös halu pitää itsestään huolta, harrastaa liikuntaa ja hoidattaa hampaansa. Liikkumista ja vaikkapa unen laatua kuuluu mitata älykellolla tai muilla laitteilla.

Tyypillinen keskiluokkainen yrittää syödä järkevästi ja vastuullisesti ja samaan aikaan terveellisesti, Heikkilä sanoo. Keskiluokka on viime vuosina vähentänyt alkoholin käyttöä ja pyrkii siinäkin kohtuuteen.

Keskiluokkaisia liikuntaharrastuksia ovat hänen mukaansa esimerkiksi ryhmäliikunta, hiihto, laskettelu ja golf.

Musiikkimaussa keskiluokkaista on pitää klassisesta musiikista ja jazzista. Kesätapahtumista keskiluokkaisia ovat Heikkilän mukaan esimerkiksi Pori Jazz ja Savonlinnan oopperajuhlat. 

Keskiluokkaista on matkustaa kaupunkilomalle Eurooppaan omaa vastuullisuutta korostaen. Erityisen keskiluokkaista on asunnonvaihto vaikkapa pariisilaisen perheen kanssa.

Keskiluokkaista ei sen sijaan ole matkustaa viikoksi Bulgarian Sunny Beachille rellestämään.

Pukeutumisessa näkyy Suomi-designia, jolla voi osoittaa omaa vastuullisuuttaan. Entinen pääministeri Sanna Marininkin (sd) esiintyi muotilehti Voguessa tamperelaisen Uhanan mekossa. 

Keskiluokkaista voisi Heikkilän mukaan olla myös esimerkiksi laadukas kotimainen untuvatakki, laadukkaat ja käytännölliset ulkoiluvaatteet ja vaikkapa Eccon tai Clarksin käytännölliset ja aikaa kestävät kengät. 

Omistusasuminen on keskiluokkaista, mutta kesämökki ei Heikkilän mukaan ole erityisesti keskiluokan juttu, sillä kesämökkejä on kaikissa yhteiskuntaluokissa varsinkin suurilla sotien jälkeen syntyneillä ikäluokilla. 

Automerkeissä keskiluokka suosii järkivalintoja, sellaisia merkkejä kuin Škoda, Volkswagen ja Toyota. 

”Ei todellakaan Tesla, BMW tai Mersu”, Heikkilä sanoo.

Sähköauto sinänsä on hyvin keskiluokkainen valinta.

”Sähköauto toteuttaa keskiluokan idean, että ostan muutakin kuin tuotteen: siihen ladatun symbolisen hyvyyden. Se kertoo, että olen hyvä kuluttaja ja olen tietoinen ilmastokysymyksistä”, Heikkilä toteaa.