”Japanissa uskotaan, että Suomessa on täydellinen koulutusjärjestelmä”, sanoo tamperelainen Yusuke Ota. 

Japanista kotoisin oleva Ota on vienyt japanilaisia opettajia tutustumiskierroksille suomalaisiin kouluihin noin kahdeksan vuotta.

Hän kertoo monen japanilaisen esimerkiksi uskovan, ettei Suomen kouluissa ole kiusaamista eikä lintsaamista. Todellisuus on kuitenkin toinen. 

”Monet lähtevät pettyneinä vierailunsa jälkeen. Heillä on liian korkeat ihanteet.”

Japanissa Suomea pidetään Otan mukaan maana, jolla on vahva näyttö opetusmenetelmiensä toimivuudesta. Niinpä Suomesta on otettu mallia.

”Lasten itsenäisyyttä ja vuorovaikutusta painottavaa aktiivista oppimista käytetään nykyisin monissa Japanin ala- ja yläkouluissa.” 

Japanissa ajatellaan, että Suomessa on tärkeä jutella lasten kanssa, oppilaat tekevät päätökset keskenään ja oppitunnit perustuvat osallistumiseen, Ota luettelee.

Kun japanilaisopettajat ovat vierailleet suomalaiskouluissa, kokemukset eivät olekaan vastanneet odotuksia.

Jotkut opettajat ovat luulleet esimerkiksi näkevänsä luokkahuoneita ilman tuoleja. Niitä ei Otan mukaan ole ollut monia.

”Oppitunnit olivat pääosin samanlaisia kuin ennenkin: opettaja puhui luokassa ja oppilaat tekivät tehtäviä. Opettajat eivät antaneet yksilöllistä ohjausta, eivätkä opiskelijat pystyneet keskittymään opiskeluun”, hän sanoo.

”Keskustelevia tai epämotivoituneita opiskelijoita kohdeltiin samalla tavalla kuin ennenkin: antamalla suullisia varoituksia tai nimeämällä istumapaikkoja.”

Ota antaa esimerkin eräästä suomalaisissa kouluissa vierailleesta japanilaisesta. 

Kyseinen opettaja ei salli luokassa juttelua ja sanoi keskustelleensa oppilaidensa kanssa siitä, millaisessa ympäristössä kullakin on mahdollisuus keskittyä. 

”Silloin oppilaat itse tulevat tietoisiksi siitä, että jotkut eivät pysty keskittymään, elleivät ole hiljaa. Seuraavaksi he voivat keskittyä työhönsä ja kokea onnistumisen tunnetta suorittaessaan tehtäviään tehokkaasti ja saavuttaessaan tuloksia”, Ota muistelee opettajan kertoneen.

Opettaja kiinnitti huomiota siihen, että monet suomalaiset nuoret keskustelevat oppitunnin aikana, Ota sanoo.

”Oli myös mielenkiintoista nähdä, miten muut opettajat suhtautuivat oppilaiden väliseen keskusteluun oppitunnin aikana. Japanilaiset opettajat ovat erittäin kohteliaita tämän asian käsittelyssä. Tosin se riippuu henkilöstä.”

Japanilaisilla on vahvoja ajatuksia myös opettajien arjesta suomalaisissa kouluissa. Muun muassa tällaiseksi suomalaisten opettajien työ ajatellaan, Ota kertoo:

Opettajat lopettavat työpäivänsä kolmelta iltapäivällä. Ylitöitä ei ole lainkaan.

Oppilailla ei ole koulussa juuri lainkaan sääntöjä, joten opettajan ei tarvitse ohjeistaa niistä.

Kerhotoiminta ja muu ”opiskelijoiden koulutusta syventävä toiminta” ei kuulu opettajan tehtäviin. 

Japanissa opettajan vastuulle ei kuulu lapsista huolehtiminen vain itse koulupäivän ajan. Opettaja myös valvoo lasten kerhotoimintaa koulupäivän päätyttyä.

Toisinaan ylitöitä aiheuttavat myös muun muassa kokeiden arviointi ja vuorovaikutus vanhempien kanssa.

Lisäksi Japanissa järjestetään vuosittain suuria taide- ja urheilutapahtumia, Ota kertoo. Tapahtumien valmistelut ovat opettajille ”erittäin aikaavieviä”. 

Japanilaisille ei aiheuttanut suomalaisissa kouluissa pettymystä ainoastaan päivittäinen toiminta vaan myös asenne muutoksia kohtaan. 

Ota kertoo, että osassa luokkahuoneista oli sohvia oppilaiden rentoutumista varten. Vierailuryhmän haastattelema suomalainen opettaja suhtautui negatiivisesti näihin ”rentoihin luokkahuoneisiin”, Ota kertoo.

”Japanilaiset opettajat kokivat, että suomalainen koulutusfilosofia ja opettajien tunteet eivät olleet yhtenevät.”

Ota itse suhtautuu suomalaiseen koulujärjestelmään realistisemmin kuin moni vieraileva opettaja muun muassa siksi, että hänen lapsensa käy suomalaista koulua.

”Uskon, että Suomen ja Japanin ongelmat ovat hyvin samankaltaisia. Jos jaamme totuuden toisillemme ja vaihdamme tietoja, molempien maiden tilanne paranee.”