”Kaikki hajoaa käsiin”, huokaa kannabisaktivisti Victor Pinho, joka järjestää suosittuja Emerald Tours -kannabiskiertoajeluita San Franciscon lahden alueella.

Kun Kaliforniassa sallittiin kannabiksen käyttö muutenkin kuin lääkkeenä vuoden 2016 marraskuussa, Pinho ja lukuisat muut kalifornialaiset olivat riemuissaan.

Kun uudet lait lopulta astuivat voimaan vuoden 2018 alusta alkaen, kaikesta kannabikseen liittyvästä tuli luvanvaraista: viljelystä, jakelusta, valmistuksesta, testauksesta ja vähittäismyynnistä – ja jokaiseen niistä tarvittiin omat lupansa.

Ajatuksissa siinsi silloin uusi aika, jolloin on vapaus käyttää kannabista, mutta samalla viranomaiset voivat säädellä sen haittoja ja vaaroja kuten alkoholin ja tupakan kanssa.

Kaliforniasta piti tulla malli muille laillistamista havitteleville osavaltioille ja valtioille.

Sen sijaan Kaliforniasta on muodostunut ylevien aikeiden ja pitämättömien lupauksien varoittava esimerkki.

Miten niin pääsi käymään?

Kannabiksen laittomalla tuotannolla on Kaliforniassa syvät juuret. Sen kasvatusta ja myyntiä harjoitettiin jo kauan ennen kannabiksen lääkekäytön laillistamista vuonna 1996. Kun sota huumeita vastaan alkoi presidentti Ronald Reaganin kaudella (1981–1989), hippikommuunit menivät maan alle ja rikollisjoukot ottivat kannabiksen kasvatuksesta ja myynnistä yhä laajemman ja tiukemman otteen.

Eivätkä ne ole päästäneet bisneksestään vieläkään irti. Päinvastoin. Kuusi vuotta kannabiksen laillistamisen jälkeen pimeä markkina on edelleen ainakin kaksinkertainen lailliseen viiden miljardin dollarin bisnekseen verrattuna.

Esimerkiksi Kalifornian Mendocinon Countyn alueella on noin 600 laillista kannabiskasvattajaa, kun taas laittomien kasvattajien määrä on paikallisten viranomaisten mukaan noin 5 000.

Laillista tuotantoa ja myyntiä hankaloittavat jatkuvasti muuttuva, pirstaleinen ja suuria toimijoita suosiva ankara sääntely, tiukka verotus sekä juridiset porsaanreiät.

Samaan aikaan laiton tuotanto kukoistaa, vaikka sen parissa työntekijöitä hyväksikäytetään, pahoinpidellään ja heitä kuolee. Rikollisuus terrorisoi yhteisöjä, ja poliisin ratsaamat kohteet ovat usein uudelleen pystyssä vain muutamia päiviä ratsioiden jälkeen.

Viranomaiset myös puuttuvat laittomuuksiin aina vain harvemmin, koska oikeuden antamat tuomiot kannabikseen liittyvistä rikoksista ovat entistä lievempiä.

Kannabiksen käyttäjälle tilanne on toki erinomainen, Pinho muistuttaa. Pelkästään viime vuonna kuluttajahinnoista lähti 10 prosenttia.

Kannabiksen laatu on myös nykyään parempi ja käyttökokemus turvallisempi, jos hankkii tuotteensa laillisilta markkinoilta.

Laillisen tuotantoketjun ahdinkoa kohtaan Pinho tuntee suurta sympatiaa.

”Toisaalta kaikki tiesivät jo 20 vuotta sitten, että hinnat romahtavat laillistamisen myötä. Jos et ollut valmis siihen, niin oma vika.”

Pinhon mukaan kaiken kannabikseen liittyvän luultiin olevan laillistamisen jälkeen yksinkertaista. Nyt se onkin vaan uudella tavalla monimutkaisia.

Yrittäjä-juristi Travis Kelly unelmoi vielä muutama vuosi sitten kannabismyymälän avaamisesta San Franciscon suomalaisimpaan rakennukseen. 

Se on 110 vuotta vanha rakennus, jossa piti aikoinaan sepänpajaa Kellyn isoäidinisä, Pohjanmaan Mustasaaressa syntynyt Edwin Klockars.

Paja sijaitsee vain kivenheiton päässä kaupungin uudesta, valtavasta julkisen liikenteen keskuksesta.

”Luvat saatiin, mutta rahoitus ei sitten koskaan järjestynyt. Tuotannon ja kulutuksen välillä on aivan liikaa kitkaa, joka tekee myymäläkonseptista mahdottoman”, Kelly harmittelee.

Kivijalkamyymälät ovat vaikeuksissa myös siksi, että suuri osa kannabiksen käyttäjistä ostaa tuotteet kotiinkuljetuksella, jolloin ne tulevat halvemmiksi. Mutta suurin osa ostaa kannabiksensa edelleen laittomilta markkinoilta, koska siellä hinnat ovat vain noin puolet laillisten myymälöiden tasosta.

Moni yrittäjä on myös siirtynyt takaisin pimeälle puolelle, koska säännösten noudattaminen on osoittautunut liian kalliiksi ja työlääksi.

”Veikkaan, että vuoden sisällä moni laillinen jakelupiste menee kumoon. En ymmärrä, miten ne voivat selvitä.”

Verottajan näkökulmasta tilanne ei ole lähimainkaan yhtä huono. Kalifornian verotulot kannabiksesta ovat vuositasolla reilusti yli miljardi dollaria.

Nykyään Kelly toimii kannabistuotteiden valmistajana. Hittituotteeksi hän uumoilee lääketippapullosta annosteltavaa 97-prosenttista kannabisuutetta.

Muut hoitavat kasvattamisen, myynnin ja ketjun muut osat. Ja hyvä niin, Kelly sanoo.

Haaste on se, että hintojen romahdus kulkee läpi tuotantoketjun, joka alkaa viljelijästä. Tilannetta kuvaa se, että raaka-aine maksaa nyt 80 prosenttia vähemmän kuin pari vuotta sitten, Kelly hämmästelee.

”Kaikki ovat vihaisia. Viljelijät eivät pääse omilleen. Myymälät kamppailevat selviämisestä. Valmistajalle maksetaan tuotteesta usein vasta, kun se on myyty hyllyltä.”

Jos saavat silloinkaan. Vaikeuksissa olevat yrittäjät jättävät laskut ja palkat maksamatta.

”Alalla on aivan liikaa yrittäjiä. Jokaista asiaa on tekemässä 25 muutakin. Pitää leikata hintoja, jotta voi selvitä. Ainoastaan parhaiten resurssoidut voivat selvitä”, Kelly sanoo.

Usein se tarkoittaa, että yhtiön taustalla on esimerkiksi tupakkayhtiö tai muu varakas ja pitkämielinen sijoittaja. Pienyrittäjät kuihtuvat pois.

Kelly purnaa, että tippapullo on hänen ehdottomasti viimeinen yrityksensä kannabiksen parissa.

Ainakaan kannabisjuristiksi hän ei ryhdy.

”Saisi tehdä ainoastaan konkurssikeissejä.”

National Cannabis Industry Associationin kartoituksen mukaan Kalifornian kannabistuottajista vain 26 prosenttia toimii kannattavasti.

”Koko toimiala on sairas, väsynyt ja köyhä”, Luma Californian perustaja ja Sonoman kannabisviljelijöiden yhdistyksen puheenjohtaja Alexa Wall sanoo.

Viljelijän näkökulmasta mikään ei ole parantunut laillisena aikana.

”Moni on lopettanut. Tämä ei todellakaan ole mikään kukoistava bisnes.”

Kannabiskasvattajan elämä osoittautui siinä määrin rankaksi ja ahdistavaksi, että Wall muutti Kaliforniasta Texasiin.

”Oli pakko päästä pois. Petyin, koska teimme niin kovasti töitä toimialan ja sääntelyn järkevöittämisen puolesta.”

Wallin vuodet kannabiskasvattajana ovat hänen mukaansa täydellinen myrsky, johon sekoittui kaikkea mahdollista.

Vuonna 2017 Sonoman laajat tulipalot tuhosivat 5 300 kotia ja kannabiksen kasvatuslupien myöntäminen kesti ”ikuisesti”, kun niiden käsittely ruuhkautti piirikunnan hallinnon.

Sittemmin sääntelyä on muutettu jatkuvasti niin osavaltion kuin piirikunnan tasolla, ja ohjeet ovat epäselviä.

Hintojen romahduksen jälkeen viimeinen pisara oli naapurien vastarinta.

”Sonomassa asuu paljon varakkaita eläkeläisiä, jotka laittoivat juristinsa asialle. He jakoivat jokaiseen alueen postiluukkuun kaasumaskilla kuvitettuja kampanjamateriaalia.”

Piirikunta säikähti ja muutti lainsäädäntöä niin, että se rajasi pois pienimmät viljelmät. Nykyään vähimmäisviljelyala on neljä hehtaaria.

Kannabista kasvaa Sonomassa laillisesti enää yhteensä noin 20 hehtaarilla. Esimerkiksi viiniä alueella viljellään 28 000 hehtaarilla.

Vuonna 2014 perustettu Alexa Wallin Luma California -yhtiö on korjannut vasta kolme satoa. Onnenpotkuna hän pitää Emerald Cup -kannabistuotekilpailun voittamista.

”Siitä huolimatta selviäminen on hilkulla. Pakko olla todella tiukasti trimmattu laiva, muuten ei ole mitään mahdollisuutta”, Wall sanoo.

Kaikki tulot investoidaan takaisin yritykseen.

”Haluaisimme rakentaa kasvihuoneita. Jos tulee vielä yksi hyvä sato, pääsemme ehkä omillemme”, Wall laskee.

Kannabis on edelleen laitonta liittovaltion tasolla, mikä on merkittävä rasite viljelijöille.

”Verot on maksettava, mutta mitään vähennyksiä ei voi tehdä. Oli kyse sitten työmatkasta tai koulutuksesta.”

Se estää myös vakuutusten ottamisen.

”Suurin pelkoni ovat metsäpalot, jotka saattavat tuhota koko sadon. Sitten vasta olen rauhallinen, kun tallessa on kahden sadon edestä varoja.”

Yhdysvalloissa suosituilla häämessuilla kävijät unelmoivat ja etsivät omiin juhliinsa erilaisia ideoita ja palveluita. Kannabiksen ympärille teemoitetuilla San Franciscon häämessuilla oli vielä muutama vuosi sitten vilskettä.

Nyt esillepanijoita on selvästi enemmän kuin asiakkaita.

Laaja messurakennus tuulisella merenlahdella Richmondissa kaikuu tyhjyyttä.

Kannabiksen myyminen, lahjoittaminen ja käyttäminen messuilla on ankarasti kiellettyä. Siitä varoitetaan jo pääsylipuissa.

Kannabiksen ympärille toimintaa kehittävillä yrityksillä riittäisi ideoita, mutta ne ovat joutuneet sääntelyn vuoksi sopeutumaan tilanteeseen, jossa ne eivät voi kaupata kannabista vaan ainoastaan kaikkea muuta sen käyttöön liittyvää.

Jos asiakas haluaisi häihinsä esimerkiksi Irie Weddings & Events -baaripalvelun, joka maksaa 1 200–2 800 dollaria (noin 1 100–2 600 euroa), hän joutuisi silti ostamaan itse erikseen kannabiksen.

Kun tuotteet on häissä toimitettu baaripalvelulle, se laittaa vieraille tarjolle esimerkiksi kannabiksen höyrystämiseen tarkoitetun vaporisaattorin sekä kannabiskeksejä, -karkkeja ja -teetä.

Yrityksen mainosvaltti on, että se ylistää rullaavansa muita pienempiä sätkiä.

”Näissä on vain gramman neljäsosa tai gramman kolmasosa kannabista eli todella paljon vähemmän kuin muilla”, yrityksen perustaja Madlyne Kelly sanoo.

Hänen mukaansa ammattitaitoinen henkilöstö kannabisbaarissa on tarpeen, sillä tarjoilussa on haasteensa.

”Alkoholin kanssa päihtymisen tuntee, mutta kannabiksen vaikuttaminen voi viedä tunnin tai kaksi. Mieti vaikka tilannetta, jossa parin paukun juominen ei tuntuisi missään ja ottaisit useita putkeen”, Kelly vertaa.

Valikoimaan kuuluu myös ”haittavaikutuspakkaus” niille, jotka ovat nauttineet liikaa kannabista. Kelly kertoo, että se on homeopaattinen sekoitus c-vitamiinia, mustapippuria sekä kannabiksen päihdyttämätöntä ainesosa cbd:tä.

Messuilla vieraileva pariskunta, Miya Sindle ja Melissa Hines, aikoo tarjota kannabista tulevissa hääjuhlissaan.

“Kokeilimme kannabiksen tarjoamista jo kihlajaisissa, ja se toimi, vaikka äiti ja kaikki olivat paikalla”, psykologina työskentelevä Sindle sanoo.

Hines on käyttänyt kannabista 22 vuotta ja pitää sitä parempana kuin alkoholia.

”Jos juon alkoholia, seuraavana päivänä tuntuu kuin juna olisi ajanut päälle. Niin ei käy kannabiksen kanssa.”

Yhdysvaltalaisen, vuodesta 2014 lähtien muutosta seuranneen Journal of Addiction -tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö kasvaa sen laillistaneilla alueilla noin 20 prosentilla.

San Franciscon katukuvassa ei kannabista kuitenkaan huomaa tai haista yhtään enempää kuin aiemmin.

Mitä laillistamisesta sitten on seurannut? Dataa on rajoitetusti, mutta ajatushautomo Cato Instituten mukaan faktat eivät tue sen paremmin kannabiksen vastustajien kuin sen kannattajienkaan laillistamista koskevia vahvoja väitteitä.

”Merkittävien kielteisten seurausten puuttuminen on erityisen silmiinpistävää, kun otetaan huomioon laillistamisen vastustajien ankarat ennusteet”, vuoden 2021 raportti tiivistää.

Kannabisaktivisti Victor Pinhon mielestä hämmentävin ongelma tällä hetkellä on se, että Yhdysvaltojen 50 osavaltiossa on keskenään täysin poikkeavia tapoja toteuttaa kannabista koskevaa lainsäädäntöä.

Kokonaan laitonta kannabis on vain neljässä osavaltiossa: Idahossa, Wyomingissa, Kansasissa ja Etelä-Carolinassa. Täysin laillistettua se on Kalifornian lisäksi 20 osavaltiossa, ja lopuissa jotain täysin laillisen ja kokonaan laittoman väliltä.

”On aivan loputon määrä eroja”, Pinho huokaa.

Kaliforniassa yksi asia on kuitenkin hänelle täysin selkeä: tarvitaan suuri nollaus ja tilalle uusi selkeä lainsäädäntö.