Pieni palanen sipsiä kelluu ohi vedessä, ja pala kaarnaa tarttuu kaulan ihoon. Pesuvati, jossa olemme huljutelleet jalat ennen paljuun tuloa, vaikuttaa pikemmin likaavan kuin puhdistavan.

On tiistaiaamu, ja kykimme kahdeksan ihmisen kesken lämpimässä paljussa omakotitalon takapihalla. Simuloimme tavallista paljuiltaa.

Kokeemme jälkeen joukko paljusta otettuja vesinäytteitä matkaa laboratorioon. Pian selviää, millaisia terveysriskejä suomalaisten rakastamassa kylpytynnyrissä piilee. Kuinka likaiseksi vesi lillumisen aikana muuttuu?

Testipalju on hyvin perinteinen: vesijohtovedellä täytettävä, puukamiinalla lämmitettävä. Paljun omistajat ovat olleet tarkkoja sen sisäpintojen puhtaudesta, ja se on tyhjennetty ja kuurattu emäksisellä pesuaineella ja harjalla jokaisen käyttökerran jälkeen. Palju vaikuttaa lähtökohdiltaan huomattavasti esimerkiksi keskimääräistä bilepaljua siistimmältä.

Ennen testiä palju on lämmennyt kolmisen tuntia.

Vedestä otetaan yhteensä viisi näytettä, ensimmäinen niistä ennen kuin kukaan on vedessä.

Näytteenoton jälkeen paljuun molskahtaa seitsemän suihkussa käynyttä paljuilijaa. Toinen näyte otetaan puolen tunnin jälkeen niin, että näytteen ottajaa lukuun ottamatta kukaan ei vielä nouse paljusta.

Kolmas näyte otetaan tunnin jälkeen, kun tynnyristä on rampattu pois viilentymään ja takaisin, testiryhmä on syönyt sipsejä ja juonut limua. Kolmannen näytteen ottamisen jälkeen paljuun kiipeää kahdeksas ihminen, joka ei käy suihkussa etukäteen.

Lilluttelemme paljussa kahdeksistaan tyytyväisenä ihmiskeittona.

Toisin kuin paljussa yleensä, tällä kertaa takaraivossa kolkuttaa pieni huoli. Voikohan tästä saada vaikka ripulin tai korvatulehduksen? Onko paljussa ihmisten lisäksi kolibakteereja tai legionellaa?

Paljujen hygienia on aina omistajan tai toiminnanharjoittajan vastuulla. Paljuvesien laatua ei valvota, toisin kuin uimahallien ja kylpylöiden vedenlaatua, toteaa ylitarkastaja Heli Laasonen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta Valvirasta.

Terveydensuojelulaki velvoittaa kuitenkin huolehtimaan, ettei paljun käyttäjille aiheudu terveyshaittaa, Laasonen huomauttaa.

”Yrittäjän pitäisi ajatella, että hän palvelun tarjoajana viime kädessä vastaa, jos paljun käytöstä aiheutuu käyttäjille terveyshaittaa. Oman selustan turvaamiseksi olisi hyvä tietää, että vesi on puhdasta”, Laasonen sanoo.

Paljussa lilluessa harva tulee ajatelleeksi, että vedenlaatuun voi liittyä riskejä, jos paljun omistaja ei ole huolehtinut kunnolla vastuulleen kuuluvasta pesusta ja desinfioinnista.

Julkisissa paljuissa riski liittyy Laasosen mukaan myös siihen, että niihin mennään usein peseytymättä ja hikisinä. Vedessä voi olla kerrallaan paljon ihmisiä, siellä vietetään pitkiäkin aikoja – ja mahdollisesti nautitaan myös alkoholia.

Paljuun voi kaatua juomia, ruokaakin, mikä lisää likakuormaa.

Lisäksi vesi lämmitetään ennen käyttöä, ja lämpimässä ja seisovassa vedessä mikrobit pääsevät kasvamaan.

Kuumavesialtaissa ja kylpytynnyreissä voi esiintyä samoja tauteja aiheuttavia mikrobeja kuin muissakin allasvesissä, todetaan Valviran julkaisemassa ohjeessa.

Niissä voi olla esimerkiksi iho-, silmä- ja korvatulehdusta aiheuttavaa Pseudomonas aeruginosa -bakteeria ja ihotulehdusta aiheuttavia Staphylococcus aureus -bakteeria.

Vedessä saattaa olla myös alkueläimiä, jotka toisinaan aiheuttavat silmätulehduksia suoran vesikontaktin kautta. Veden nieleminen voi aiheuttaa suolistoinfektioita, jos vedessä on ulosteperäisiä mikrobeja.

Hengityksen kautta elimistöön voi kulkeutua legionelloja, jotka aiheuttavat legionelloosia. Se on kuumetauti, johon yleensä liittyy keuhkokuume. Yhtä lailla paljun pinnoilta saattaa tarttua viruksia, jotka voivat oireilla suolistoinfektioina, näppylöinä ja ihotulehduksina. Myös sienet voivat aiheuttaa erilaisia jalka- ja kynsitulehduksia.

Laasonen suosittelee hankkimaan vuokrakäytössä oleviin paljuihin puhdistusjärjestelmän. Sen sijaan kotipaljuissa tavallisesti riittää, että vesi vaihdetaan säännöllisesti ja palju suojataan esimerkiksi kannella, ettei sinne pääse likaa.

Palju pitää myös pestä kunnolla aina käytön jälkeen. Paljun myyjän tai valmistajan ohjeita puhdistuksesta ja puhdistusaineiden käytöstä on syytä noudattaa.

”Jos vesi on fyysisestikin likaisen näköistä, maalaisjärkeäkin voi käyttää. Itse en ainakaan sukeltaisi paljussa”, Laasonen toteaa.

Jos epäilee, että paljusta on ollut terveyshaittaa, siitä voi Laasosen mukaan tehdä ilmoituksen kunnan terveysviranomaisille. Myös paljun omistajalle kannattaa ilmoittaa.

Helsingin kaupungin ympäristötarkastajan Lotta Kivikosken mukaan on erittäin harvinaista, että terveysviranomaisille raportoidaan paljuihin liittyvistä terveyshaitoista.

Hänen mukaansa ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä osaa yhdistää vaikkapa ihotulehduksia siihen, että ovat kylpeneet paljussa. Pienenkään ihovaurion tai haavan kanssa ei saisi mennä paljuun, jotta bakteerit eivät pääse elimistöön.

Esimerkiksi suomalainen kylpytynnyrien valmistaja Kirami suosittelee, että jos kesämökin paljun vesi tulee järvestä tai merestä, se pitäisi vaihtaa jokaisen käyttökerran jälkeen.

Lisäksi veteen pitäisi lisätä klooria. Se on yleinen ja tehokas puhdistusaine, joka voi kuitenkin aiheuttaa yliherkkyyttä. Vaihtoehto kloorille ovat aktiivihappitabletit.

Joillain vuokramökeillä paljuissa saattaa olla sama vesijohto- tai kaivovesi vaikka koko kesän. Silloin paljussa täytyisi olla kemikaalien lisäksi suodatin, joka poistaa irtonaisen lian, Kirami ohjeistaa.

Vaikka paljujen likaisuutta ei siis varsinaisesti tutkita tai rajoiteta, ohjeita piisaa. Senkin vuoksi on kiinnostavaa nähdä, millaisia tuloksia HS:n testissä paljastuu.

Kahden tunnin takarajan lähestyessä paljussa alkaa tulla kuumat paikat. Testiryhmällä on hiki, jano ja väsynyt olo. Vihdoin ajastin pirahtaa sen merkiksi, että on aika ottaa neljäs ja oletettavasti likaisin näyte.

Tämän jälkeen testiryhmä nousee pois. Lopuksi paljuvesi kloorataan, jotta selviäisi, miten paljon reilu määrä kemikaalia puhdistaa vettä.

Viides ja viimeinen näyte otetaan, kun kloorin laittamisesta on kulunut kaksi tuntia. Sen verran kloorituotteen valmistaja kehottaa odottamaan, kunnes veteen on taas turvallista pulahtaa.

Sitten jääkaapissa odotelleet näytteet viedään terveydensuojelulain nojalla hyväksyttyyn talousvesilaboratorioon.

Kaikista näytteistä mitataan laboratoriossa heterotrofinen pesäkeluku 22 ja 36 asteen lämpötiloissa. Luvut kuvaavat veden hygieenistä laatua ja desinfioinnin tehokkuutta. 22 asteen luku kertoo veden yleisestä hygieniatasosta ja ympäristön vaikutuksesta veden laatuun. 36 asteen luku puolestaan kuvaa ihmisistä peräisin olevaa likaantumista.

Lisäksi kaikista näytteistä mitataan Pseudomonas aeruginosa -bakteeri. Se kestää hyvin kloorinkin vaikutuksen ja aiheuttaa muun muassa ihottumaa ja silmä-, korva- tai hengityselininfektioita.

Likaisimmasta eli kahden tunnin kohdalla otetusta näytteestä analysoidaan lisäksi ripulia aiheuttavien suolistoperäisten enterokokkien ja Escherichia coli - eli kolibakteerien määrä. Molemmat elävät ihmisen suolistossa, mutta niitä voi tulla veteen ulosteen ohella myös ympäristöstä. Nekin elävät pinnoilla pitkään.

Likaisimmasta näytteestä analysoidaan myös paljujen vaarallisin bakteeri, legionella.

Näytteet viedään jääkaappiin välittömästi niiden ottamisen jälkeen, jotta ne pysyisivät mahdollisimman hyvin samassa tilassa kuin niiden ottohetkellä.

Tästä huolimatta bakteerit alkavat kuitenkin lisääntyä niissä välittömästi. Näin ollen ensimmäisenä otettujen näytteiden bakteerimäärät ovat kerenneet analyysihetkeen mennessä lisääntyä jonkin verran enemmän kuin viimeisissä näytteissä.

Viikon päästä laboratoriotulokset tulevat. Ensialkuun ne ovat järkytys.

Paljuveden puhtaudelle ei ole asetettu rajoja, joiden sisällä eri arvojen pitäisi pysyä, mutta verrattuna uima-altaan kriteereihin vesi vaikuttaa saastaiselta.

Tiedossa on, että uima-altaissa molempien heterotrofisten pesäkelukujen on oltava alle 100 pesäkkeen muodostavaa yksikköä sadassa millilitrassa, pmy/ml. Muuten uima-altaassa ei saa uida.

Testipaljun vedessä on ollut jo valmiiksi moninkertainen määrä pesäkkeitä – siis ennen kuin kukaan on edes astunut veteen. Lopulliset määrät ovat puolestaan huimat 17 000 ja 18 000 pmy/ml.

Bakteereja vedestä löytyy joka lähtöön: on kolia, enterokokkeja ja Pseudomonas aeruginosaa. Mitään näistä ei saisi olla julkisessa uima-allasvedessä ollenkaan.

Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Jukka Kiesi auttaa analysoimaan tuloksia. Hänestä koko testiasetelma on mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen: vastaavia testejä tavallisesta paljuvedestä ei ole tullut juurikaan vastaan.

”Aika hurjiltahan nämä luvut näyttävät verrattuna uima-allasveteen. En kuitenkaan sanoisi tätä aivan saastaiseksi”, Kiesi toppuuttelee.

”Kahden tunnin jälkeen en tosin itse menisi enää tuohon veteen.”

Ensimmäisenä Kiesin huomio kiinnittyy siihen, että Pseudomonas aeruginosaa on tuloksissa ensimmäisestä näytteestä lähtien eli ennen kuin kukaan testiryhmästä on edes molskahtanut paljuun. Kloorikaan ei ole tappanut sitkeää bakteeria.

Pseudomonas aeruginosa ei kuitenkaan ole vaarallinen, jos iho on ehjä ja vastustuskyky tavanomainen, Kiesi lohduttaa. Bakteerin kyky aiheuttaa infektioita on melko heikko, joten perusterve ihminen voi saada korkeintaan silmä- tai korvatulehduksen. Haava voi kuitenkin tulehtua bakteerin myötä pahastikin.

”On yllättävää, että sitä on jokaisessa näytteessä. Herää kysymys siitä, miten hyvin tätä paljua on puhdistettu. Näyttää siltä, että sen kaikki osat ja saumat pitäisi putsata valmistajan suosittelemalla desinfiointiaineella.”

Testipaljua on kuurattu luultavasti keskimääräistä tunnollisemmin aina käytön jälkeen pesuaineella. Selvästikään se ei ole riittänyt, sillä puhdistukseen ei ole kuulunut desinfiointia.

”Paljussa pää kannattaa pitää vedenpinnan yläpuolella. En ottaisi paljuvettä suuhun edes niin, että purskauttaisin sen nopeasti ulos, saati joisi”, Kiesi sanoo.

Korkeita heterotrofisia pesäkelukujakaan ei pidä säikähtää liikaa. Ne nousevat ajan myötä aivan tavallisessa lasiin jääneessä vedessä eivätkä kerro suoraan taudinaiheuttajien määrästä, Kiesi muistuttaa.

”Lasissa tai juomapullossa seissyt vesihän maistuu usein vähän oudolta, mikä johtuu bakteerien lisääntymisestä lämmenneessä vedessä. Vatsa voi mennä sen juomisesta vähän löysäksi, mutta ei siitä muita suoria seurauksia ole.”

Pesäkelukuja seurataan, sillä niillä voidaan mitata altaan puhdistuksen onnistumista. Jos pesäkeluvut ovat korkeita, on suurempi todennäköisyys sille, että vedessä on vaarallisempia bakteereja.

Kloorauksen myötä molemmat pesäkeluvut laskivat huomattavasti. Kloori on myös haihtunut vedestä lähes kokonaan, vaikka sitä laitettiin ohjeen mukaan kolminkertainen määrä tavalliseen ylläpitomäärään nähden. Puhdistus on toiminut, Kiesi arvioi.

Ikävin tieto on, että vedessä on ollut myös suolistoperäisiä koli- ja enterokokkibakteereja, jotka voivat aiheuttaa muun muassa vatsatautia.

”Nehän kertovat siitä, että jotain pientä hygieenistä vahinkoa on tapahtunut. Jostain se bakteeri veteen aina tulee, usein takakautta.” 

Kolibakteerien ja enterokokkien määrä on kuitenkin maltillinen. Paljuvedessämme molempia on ollut suunnilleen saman verran tai vähemmän kuin Helsingin yleisillä uimarannoilla. Uima-allasvedessä kolia tai enterokokkeja ei saa olla lainkaan.

Kaikkein vaarallisinta paljujen pahista, legionellaa, vedessä ei sentään tulosten mukaan ollut. Jos sitä olisi löytynyt, hieman epämiellyttävä tulos olisi kääntynyt kauhistuttavaksi.

Paljuilua ei kannata jättää väliin bakteerien pelossa. Tärkeintä olisi, että kaikki peseytyisivät hyvin ennen paljuun menemistä, Kiesi sanoo.

Paljuilun yhteydessä tulee kuitenkin usein nautittua alkoholia ja saunottua, eikä suihkussa aina viitsitä ottaa uimapukua pois.

Bakteerien määrää vedessä lisää myös se, että paljussa on usein paljon ihmisiä pienessä tilassa ja vesimäärässä.

”Paljukulttuuriin liittyy kieltämättä paljon hygieniaa heikentäviä asioita”, Kiesi muotoilee.

Riskit ovat silti hänen mukaansa siedettäviä.

”Kyllä paljussa voi käydä, ja suosittelenkin sitä. Se on hieno rentoutumiskeino.”