Suomi voi olla monin tavoin outo paikka niille runsaalle 99,9 prosentille maailman ihmisistä, jotka eivät asu täällä.

Maa-alueita peittää pörröinen metsäturkki, kodeissa hipsutellaan aina sukkasillaan ja marketeissa humisevat laveat maitohyllyt.

Nykyisin siitä kaikesta yrittää saada tolkkua myös – ja etenkin – yhä useampi täällä asuva.

Suomi on ollut historiansa varrella usein pikemminkin maastamuutto- kuin maahanmuuttomaa, mutta viime vuosikymmeninä tilanne on ollut aivan toisin päin. Tällä vuosituhannella ulkomaalaistaustaisen väestön määrä on peräti 4,5-kertaistunut. Viime vuoden lopussa Suomessa asui vakituisesti jo 508 173 ihmistä, joiden molemmat vanhemmat ovat kotoisin ulkomailta. Se on 9,1 prosenttia väkiluvusta.

Vuoden 2022 muuttovoitto ulkomailta oli mittaushistorian suurin, 34 364 henkilöä – eivätkä lukuun edes sisältyneet ne kymmenettuhannet Ukrainan sotaa paenneet, joita ei ole vielä virallisesti kirjattu väestöön.

Ei siis ihme, että maahanmuutosta riittää puhetta. Hiljattain on keskusteltu esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten katujengeistä, väkivaltarikollisuudesta ja Ruotsin tiestä. On huolestuttu maahanmuuttajien keskittymisestä tiettyihin lähiöihin, jonne uhkaavat kasautua myös sosiaaliset ongelmat. On kiistelty maahanmuuttopolittikasta, jota nykyinen hallitus aikoo kiristää joka puolelta.

Ne ovat kaikki tärkeitä kysymyksiä, ilman muuta, ja niistä pitääkin puhua, mutta yhdessäkin ne ovat hyvin pieni kaistale kaikesta siitä, mitä maahanmuuttajaväestön elämään liittyy.

Maahanmuutossa on kyse lukemattomista elämänkohtaloista – menestyskertomuksista, tragedioista ja aivan kaikesta niiden väliltä. Niitä kertomuksia on tärkeä kuunnella, jotta ihmisiä ja ilmiöitä voi ymmärtää.

Mutta yksilötarinatkaan eivät kerro maahanmuuton suurta kuvaa.

Nyt on tarkoitus katsoa juuri sitä kuvaa, tilastoja.

Mitä ne kertovat maahanmuuttajista?

Aloitetaan perusteista.

Suomessa on siis puoli miljoonaa maahanmuuttajaa tai heidän lastaan. Missä heidän juurensa ovat?

Monelle maahanmuutosta tulevat ensiksi mieleen Afrikasta tai Lähi-idästä tulleet pakolaiset. Sodan säikyttämät tummatukkaiset miehet ja hunnutetut naiset.

Mielikuva ei aivan vastaa todellisuutta. Katsokaa vaikka seuraavaa diagrammia.

x

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN KUVIO MAAHANMUUTTAJIEN TAUSTAMAAOSISTA)

x

x

x

x

x

x

x

Kuten näkyy, ylivoimaisesti suurin ja myös kiivaasti kasvanut maahanmuuttajaryhmä ovat Euroopasta tulleet. Heitä on Suomen ulkomaalaistaustaisista puolet.

Yksittäisistä lähtömaista kärjessä ovat Venäjä ja Viro. Läheltä muuttaneet vain eivät yleensä korostu mediassa – tai erotu kalpeasta enemmistöstä samalla lailla kuin afrikkalaistaustaiset, joita on ulkomaalaistaustaisista vain noin kahdeksasosa.

Viime vuosina nopeimmin on kasvanut aasialaisperäisten tulijoiden määrä. Nyt heidän osuutensa maahanmuuttajaväestöstä on kolmasosa.

Katsotaanpa seuraavaksi, missä Suomen ulkomaalaistaustaiset asukkaat ovat.

Vastaus: Uudellamaalla. Peräti kolme viidestä maahanmuuttajataustaisesta asuu siellä. Koko maakunnan väkiluvusta he muodostavat jo 17 prosenttia. Tilanteen voi todeta seuraavasta kartasta.

x

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN KARTTA ULKOMAALAISTAUSTAISTEN OSUUKSISTA MAAKUNNITTAIN)

x

x

x

x

x

x

x

Tosin Uuttamaatakin suurempi osuus väestöstä, vajaat 18 prosenttia, ulkomaalaistaustaisia on Ahvenanmaalla. Saaristomaakuntaan muutetaan eniten ilmeisimmästä suunnasta, Ruotsin puolelta, mutta tulijoita on riittänyt myös esimerkiksi Romaniasta ja Latviasta.

Suhteellisesti pienin osuus, kolme prosenttia väestöstä, maahanmuuttajataustaisia on Etelä-Pohjanmaalla.

Ulkomaalaistaustaiset ovat kerääntyneet paitsi Uudellemaalle myös kaupunkeihin, joissa heistä asuu 87 prosenttia, kun kantaväestön luku on 71 prosenttia.

Maahanmuutto ei siis pelasta maaseutua näivettymiseltä. Harvaan asutuilla seuduilla elää kantasuomalaisista viisi prosenttia, maahanmuuttajataustaisista vain runsas prosentti.

Jatketaan asumisen tarkastelua. Eroavatko maahanmuuttajat valtaväestöstä muilla tavoin kuin maantieteellisissä asuinpaikoissa?

Ainakin kodit taitavat olla keskimäärin vaatimattomampia. Sen voi päätellä esimerkiksi seuraavasta kaaviosta.

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN KUVIO ASUMISMUODOISTA)

x

x

x

x

Omistusasunnossa asuu kantaväestöstä tukeva enemmistö, 71 prosenttia. Maahanmuuttajien luku on alle puolet siitä, 34 prosenttia.

Vuokralla asujien osuudet ovatkin lähes päinvastaiset. Erot ovat selkeät myös, kun vuokralaisia tarkastellaan hiukan lähemmin. Kaikista maahanmuuttajista 25 prosenttia asuu ara-vuokra-asunnoissa, siis kaupunkien vuokrakodeissa, joihin valitaan ensisijaisesti vähävaraisia hakijoita. Muusta väestöstä osuus on monin verroin pienempi, kahdeksan prosenttia.

Entä asumisväljyys? Tilastoissa ahtaus tarkoittaa, että asunnossa on vähemmän huoneita kuin asukkaita. Maahanmuuttajista sellaisissa kodeissa asuu 35 prosenttia, muusta väestöstä 14 prosenttia.

Asuntojen vähäinen tila ei johdu siitä, että maahanmuuttajaperheet olisivat keskimäärin erityisen suuria – ehkä vastoin monen aivoihin uponnutta stereotypiaa. Lapsiperheet, joissa molemmat vanhemmat ovat maahanmuuttajia, ovat keskimäärin 3,66 henkilön kokoisia. Kantaväestön lapsiperheissä jäseniä on jopa hiukan enemmän, keskimäärin 3,70.

Huomattava osa ulkomaalaistaustaisista myös jakaa kotinsa kantasuomalaisen kanssa. Niistä maahanmuuttajalähtöisistä, jotka elävät avo- tai avioliitossa, täkäläinen puoliso on kolmasosalla.

Tilastot kertovat senkin, että maahanmuuttajat ovat merkittävästi kantaväestöä nuorempaa väkeä.

Sen voi todeta, kun vertaillaan väestöryhmien ikäpyramideja eli kaavioita, jotka kuvaavat ikäluokkien kokoa.

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN IKÄPYRAMIDIT)

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

Ulkomaalaistaustaisista kolme neljästä, 76 prosenttia, on työiässä eli 15–64-vuotiaita. Erityisen terävänä piikkinä heistä erottuvat noin 25–44-vuotiaat.

Kantasuomalaisilla työikäisten osuus on paljon pienempi, 60 prosenttia.

Myös lapsia, siis tulevaisuuden työntekijöitä, on ulkomaalaistaustaisissa monin verroin enemmän kuin eläkeikäisiä. Heidän suhteellinen osuutensa on erityisen suuri pakolaistaustaisella väestöllä, kuten syyrialaisilla ja somaleilla.

Kantasuomalaisten tilanne on aivan toinen. Heidän ikäpyramidissaan pullottavat eläkeiän saavuttaneet tai sitä lähestyvät ikäluokat. Valtaväestöstä 65 ikävuoden rajapyykin on ylittänyt peräti 25 prosenttia. Maahanmuuttajataustaisista vastaavaan ikään on ehtinyt vain harva, kuusi prosenttia.

Entä sukupuolijakauma? Muistatte varmasti uutiskuvat vuodelta 2015, jolloin Suomeen saapui ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita. Valtaosa tulijoista oli nuoria miehiä, enimmäkseen Lähi-idästä.

Miten hyvin he vastaavat maahanmuuton kokonaiskuvaa?

Eivät kovinkaan hyvin. Kaikista ulkomaalaistaustaisista miehiä on vain niukka enemmistö, 52 prosenttia. Kantaväestön luku on 49 prosenttia.

Miesten osuus ei myöskään ole suurin niissä lähtömaissa, joista tulee paljon pakolaisia. Kärjessä ovat brittitaustaiset, joista peräti 80 prosenttia on miehiä. Saarivaltiosta tulleet ovatkin solmineet eniten avioliittoja suomalaisnaisten kanssa.

Suurin naisenemmistö, 83 prosenttia, puolestaan on thaimaalaistaustaisilla. Vastaavasti he kuuluvat suomalaismiesten tyypillisimpiin ulkomaalaislähtöisiin puolisoihin.

Miten koulutettua väkeä maahanmuuttajat sitten ovat? Onko heissä enemmän kirjoitus- ja lukutaidottomia vai yliopistosta valmistuneita?

Siitä ei ole tarkkaa tietoa, sillä iso osa ulkomailla suoritetuista tutkinnoista jää kirjaamatta rekistereihin. Tähän saakka parhaana arviona on pidetty Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimusta, jonka Tilastokeskus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteuttivat 2014. Sekin on pian jo kymmenen vuotta vanha.

Tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaiset olivat koulutustasoltaan jakautuneempaa väkeä kuin kantasuomalaiset. Korkeintaan peruskoulututkinnon varaan jääneitä oli työikäisistä maahanmuuttajataustaisista varsin iso osa, 24 prosenttia. Valtaväestöllä osuus oli 17 prosenttia.

Toisaalta korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus oli ulkomaalaistaustaisilla yhtä suuri kuin kantasuomalaisillakin, 34 prosenttia. Miesten ja 30–34-vuotiaiden ryhmissä maahanmuuttajat olivat jopa kantaväestöä useammin korkeasti koulutettuja.

Aiheeseen liittyy varjopuoli. Tällä hetkellä merkittävä osa maahanmuuttajamaisterien osaamisesta jää hyödyntämättä. Moni ei onnistu saamaan Suomessa koulutustaan vastaavaa tehtävää vaan päätyy tekemään jotain muuta. Kotiäidiksi, siivoojaksi tai taksikuskiksi.

Kun me Suomessa asuvat mietimme maahanmuuttoa, päässä saattaa kuhista laskelmia. Mitä hyötyä tulijoista meille on? Paikkaavatko he kestävyysvajetta, korjaavatko huoltosuhdetta, kiihdyttävätkö talouskasvua. Vai ovatko he kuluerä?

Muuttajat eivät pohdi sellaisia. Kukaan ei tule tänne valtion budjetti tai bruttokansantuote mielessään. Kaikilla, niin kovapalkkaisilla it-johtajilla kuin sotaa pakenevilla, syy muuttoon on pohjimmiltaan sama.

He uskovat, että Suomessa elämä voisi olla tavalla tai toisella parempaa kuin lähtömaassa.

Mutta millä tavalla parempaa? Tullaanko tänne ensisijaisesti turvallisuuden, rakkauden, työn vai kenties koulutuksen perässä?

Jotain muuttajien keskeisistä tarkoitusperistä voi päätellä Maahanmuuttoviraston tilastosta, joka kertoo, mistä syistä Suomeen saapuneille on myönnetty oleskelulupia.

Viime vuosi oli tilastossa hyvin poikkeuksellinen. Peräti 45 000 Ukrainan sotaa paennutta sai Suomesta tilapäistä suojelua. Vertailun vuoksi: suurena pakolaiskriisivuonna 2015 Suomeen saapui 32 500 turvapaikanhakijaa, joista tosin vain vähemmistö sai turvapaikan.

Poikkeusvuosi ei tarjoa pätevää yleiskuvaa maahanmuuton syistä, joten seuraavaan diagrammiin on koottu tiedot neljältä edeltäneeltä vuodelta 2018–2021. Tuolloin yhteensä 145 288 ulkomaalaista sai oikeuden asua Suomessa pidempään kuin väliaikaisesti.

x

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN KUVIO MAAHANMUUTON SYISTÄ)

x

x

x

Silmäilläänpä tulijoiden joukkoa tarkemmin.

Kuten kaaviosta näkyy, pakolaisten osuus on kovin pieni. Turvapaikka, toissijainen suojelu tai kiintiöpakolaisuus oli perusteena vain yhdeksään prosenttiin maahanmuutosta.

EU-kansalaiset eivät tarvitse Suomeen muuttaakseen oleskelulupaa. Unionin periaatteisiin kuuluu työvoiman vapaa liikkuvuus, joten heille riittää oleskeluoikeuden rekisteröinti. Ehtona kuitenkin on, että toimeentulon täytyy olla turvattu. Tällaisia EU-kansalaisten rekisteröintejä oli neljäsosa, 25 prosenttia, Suomeen muuttaneista.

Entä loput, unionin ulkopuolelta tulleet? Kuviosta näkee, että suurimmat ryhmät olivat perheen tai työn perusteella oleskeluluvan saaneet, joita molempia on noin kolmannes kaikista Suomeen muuttaneista. Perhesyistä saapuneet ovat yleensä puolisoita tai lapsia, joiden läheinen asuu Suomessa tai on muuttamassa tänne työn tai opiskelun takia.

Opiskelu oli perusteena vajaaseen viidesosaan, 18 prosenttiin, kaikista muutoista.

Joukko suuria numeroita on järjestetty taulukkoon ryhdikkäiksi riveiksi.

Pekka Myrskylä osoittelee kannettavan tietokoneensa näyttöä.

”Tässä on väestön määrä”, hän sanoo.

”Ja tässä työlliset.”

Myrskylä on Tilastokeskuksesta eläkkeelle jäänyt väestöasiantuntija, joka on jatkanut tutkimuksia vielä eläkepäivilläänkin. Maahanmuutto kuuluu häntä kiehtoneisiin aiheisiin. Siksi olen pyytänyt häntä esittelemään ulkomaalaistaustaiseen väestöön liittyviä lukuja.

Pian päästäänkin aihepiireihin, joiden ympärille iso osa maahanmuuttokeskustelusta käpertyy.

Poliitikot ovat vuosikausia puhuneet julkisen talouden kestävyysvajeesta eli siitä, että Suomi elää jatkuvasti yli varojensa. Valtion ja kuntien tulot eivät riitä kattamaan menoja.

Myrskylä luvuista näkee syyn siihen, miksi kaikesta ollaan koko ajan höyläämässä ja leikkaamassa.

Hänen taulukkonsa vertaa nykytilannetta 1980-luvun loppuun, siis niihin vuosiin ennen 1990-luvun lamaa, joista puhutaan toisinaan hyvinvointivaltion kulta-aikana. Vuosina 1987–2021 työtä tekemättömän väestön määrä on kasvanut 24 prosenttia mutta työtä tekevien määrä vain 2,5 prosenttia. Keskeiset selitykset ovat väestön ikääntyminen ja aiempaa suurempi työttömien osuus.

Jokainen ymmärtää, että suunta on huono.

Työtä tekevät ovat yhteiskunnan elättäjiä, siis se osa väestöstä, jonka maksamilla veroilla ja sosiaaliturvamaksuilla pidetään kunnossa tiet, rahoitetaan sosiaalitukia, maksetaan hoitajien, opettajien ja poliisien palkat ja niin edelleen. Muu osa väestöstä – kuten lapset, eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät – kuuluu yhteiskunnan elätettäviin.

”Melkein ennallaan pysynyt työllisten määrä on saanut lähes 600 000 lisäelätettävää”, Myrskylä tiivistää.

Juuri siksi päättäjät haluavat vimmatusti kasvattaa työllisten eli elättäjien määrää. Siihen pyrkivät Juha Sipilän ja Sanna Marinin hallitukset, ja siihen pyrkii myös nykyinen Petteri Orpon hallitus.

Miten työtä tekevien määrä sitten on 2000-luvulla kehittynyt?

Myrskylä ottaa esiin uuden taulukon, jonka mukaan vuonna 2021 työllisiä oli noin 149 000 enemmän kuin vielä vuosituhannen alussa. Mistä kasvu on tullut?

Ei ainakaan kotimaisia kieliä puhuvista. Taulukon alariviltä voi huomata, että työtä tekevien kantasuomalaisten määrä on itse asiassa vähentynyt 15 000 henkilöllä. Sen sijaan vieraskielisten työllisten määrä on kasvanut 164 000:lla, siis peräti kuusinkertaistunut.

”Koko 2000-luvun työvoimakehitys on ollut maahanmuuttajien varassa”, Myrskylä toteaa.

Mutta eipä vielä juhlita. Kun puhutaan julkisen talouden kantokyvystä, ei tietenkään pidä tuijottaa vain absoluuttisia lukuja. Työllisten määrän kasvu edes miljoonalla ei lämmitä, jos samaan aikaan elätettävien määrä paisuu kaksi miljoonaa.

Maahanmuuttajatyöllisten kasvuluvut näyttävät kyllä komeilta myös silloin, kun ne suhteutetaan maahanmuuton kasvuun. Työllisten vieraskielisten määrä on siis kuusinkertaistunut, kun samaan aikaan kaikkien vieraskielisten määrä on noin 4,5-kertaistunut.

Se merkitsee, että huomattavasti entistä suurempi osuus maahanmuuttajista tekee töitä. Katsokaa esimerkiksi seuraavaa diagrammia, joka kuvaa vieraskielisten työllisten ja työttömien määriä tällä vuosituhannella.

x

x

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN KUVIO TYÖTTÖMISTÄ JA TYÖLLISISTÄ VIERASKIELISISTÄ 2000-LUVULLA)

x

x

x

x

x

Käyrät kertovat, että vieraskielisten työttömien joukko on toki 2000-luvulla kolminkertaistunut – mutta samassa ajassa työllisten määrä on siis kuusinkertaistunut.

Absoluuttisia lukumääriä kuvaavampi julkisen sektorin kestävyysmittari on taloudellinen huoltosuhde, siis luku, joka vertaa työtä tekemättömien määrää työllisten määrään. Toisin sanoen se kertoo, kuinka monta elätettävää väestössä on elättäjää kohden.

Maahanmuuttajista maalataan joskus yksipuolista kuvaa sosiaaliturvan varaan ripustautuneina elätteinä, joilla ei ole halua tai kykyä työntekoon. Ovatko he tilastojen valossa voittopuolisesti yhteiskunnan kannattelijoita vai kannateltavia?

Myrskylä vierittää näytölle kaavion, joka kuvaa sitä, mitä väestö ensisijaisesti arjessaan tekee.

”Tämä hämmästyttää”, hän lupaa.

x

x

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN KUVIO PÄÄASIALLISESTA TOIMINNASTA)

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

Ensiksi huomio kiinnittyy työllisten osuuteen. Kaikista vieraskielisistä – kun mukaan siis luetaan aivan kaikki vauvasta mummoon ja vaariin – töitä tekee yhtä suuri osuus kuin kotimaisia kieliä puhuvista, noin 43 prosenttia.

Toisin sanoen: maahanmuuttajaväestön huoltosuhdemittari näyttää samaa lukemaa kuin kantaväestöllä.

Merkittävin selitys on ikärakenne. Kotimaisten kielten puhujista eläkkeellä on 28 prosenttia, vieraskielisistä vain kuusi prosenttia.

Tulevaisuuden työvoimaa eli lapsia ja opiskelijoita on vieraskielisistä suurempi osuus kuin kantaväestöstä.

Toisaalta myös työttömien osuus heistä on kovin suuri, yli kaksinkertainen muihin verrattuna. Vieraskielisistä työttömänä on yhdeksän prosenttia, kotimaisia kieliä puhuvista neljä prosenttia.

Samoin sellaisia työikäisiä, jotka ovat työelämän ulkopuolella muusta syystä kuin opiskelun, eläkkeen, työttömyyden tai asevelvollisuuden takia, on vieraskielisissä moninkertainen osuus muuhun väestöön nähden. Tähän ryhmään sisältyvät esimerkiksi kotiäidit ja -isät.

Kaikki luvut eivät siis mairittele maahanmuuttajaväestöä. Siksi Myrskylä toistaa vielä varmuuden vuoksi keskeisen huomionsa:

”Vaikka työttömyys on vieraskielisillä suurempaa, aivan yhtä suuri osa heistä käy töissä kuin muistakin.”

Tarkennetaan katse vielä erikseen työikäisiin, eli jätetään laskuista eläke- ja alaikäiset.

Miltä näyttää maahanmuuttajien työllisyysaste – siis luku, joka kertoo, kuinka suuri osuus 18–64-vuotiaista tekee töitä?

Se jää selvästi kantaväestöä pienemmäksi, vaikka ero onkin 2000-luvulla kaventunut. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tuoreimmat tiedot ovat vuoden 2021 lopusta. Silloin ensimmäisen polven maahanmuuttajien työllisyysaste oli 58,1 prosenttia, kun muulla väestöllä se oli 74 prosenttia. Eroa jäi siis lähes 16 prosenttiyksikköä.

Jälleen on muistettava, etteivät maahanmuuttajat ole yhtenäinen joukko. Lähimmäksi kantaväestön tasoa pääsivät EU-maista muuttaneet miehet, joista töissä oli 69 prosenttia. Kauimmaksi, 40 prosenttiin, jäivät afrikkalaistaustaiset naiset.

Iso osa valtaväestön ja ulkomaalaistaustaisten erosta selittyy juuri maahanmuuttajanaisten heikoilla luvuilla. He ovat tulleet Suomeen miehiä useammin perhesyistä ja jääneet ehkä kotiin hoitamaan lapsia.

Suomessa äitien työssäkäyntiä pidetään melkein itsestäänselvyytenä, mutta kaikkialla ei ajatella samoin. Silti perinteiset sukupuoliroolit ovat vain osaselitys heikonpuoleisiin lukuihin. Tutkimusten mukaan vielä merkittävämpiä työllistymisen esteitä ovat esimerkiksi heikko kielitaito ja syrjintä.

Tutkittua tietoa on sekin, että maahanmuuttajilla kyllä riittäisi työhaluja. Siitä töiden saaminen ei siis yleensä jää kiinni.

Se, että Suomeen ehtii kunnolla asettua, vaikuttaa paljon. Esimerkiksi alle viisi vuotta maassa olleista afrikkalaistaustaisista naisista vain joka viides tekee töitä, mutta yli kymmenen vuotta maassa olleista jo puolet.

Kun mietitään työtä tekevien maahanmuuttajien vaikutuksia julkiselle taloudelle, pitää tietysti tarkastella myös tulotasoa. Jos palkka riittää hädin tuskin omaksi elannoksi, ei siitä kerry juuri mitään yhteiseen verokirstuun.

Katsotaan siis seuraavaa diagrammia, joka kuvaa työllisten maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten 2000-luvun tulokehitystä. Kuten näkyy, muuttajien ansiot ovat laahustaneet varsin tasaisesti muita työllisiä jäljessä, joskin viime vuosina ero on ollut kapenemaan päin.

x

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN TAULUKKO TULOEROISTA)

x

x

x

x

x

x

x

x

Vuonna 2021 kantasuomalaiset ansaitsivat työstään keskimäärin 34 809 euroa, maahanmuuttajat puolestaan 29 871 euroa eli 86 prosenttia muiden työllisten tuloista.

Siihen nähden, että mielikuvissa ulkomaalaistaustaiset ovat usein pienipalkkaisia siivoojia ja ruokalähettejä, ero voi tuntua jopa yllättävän pieneltä.

Todellisuus on toki stereotypioita monipuolisempi. Maahanmuuttajien kirjavaan joukkoon mahtuu aivan kaikkea pikaruokatyöntekijästä satumaisia summia ansaitsevaan toimitusjohtajaan.

Sukupuolten erot näkyvät ulkomaalaistaustaisten tuloissa, kuten kantaväestölläkin. Työllisten maahanmuuttajamiesten keskimääräiset vuosiansiot – kun vain työstä saadut tulot huomioidaan – ovat itse asiassa hiukan suuremmat kuin muun väestön naisilla.

Toisaalta muuta väestöä heikompi työllisyysaste näkyy suurena pienituloisten osuutena. Kaikista maahanmuuttajien asuntokunnista köyhyysrajan alapuolelle jää 34 prosenttia. Kantaväestöllä luku on puolet siitä, 17 prosenttia.

Entä millaisia töitä ulkomaalaistaustaiset tyypillisesti tekevät? Poikkeavatko he ammateiltaan paljonkin valtaväestöstä? Karkean vastauksen antaa seuraava kaavio.

x

x

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN KUVIO TYÖLLISISTÄ AMMATTIRYHMITTÄIN)

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

Diagrammista näkee, että ulkomaalaistaustaisia työskentelee suhteellisesti vähemmän johtajina ja asiantuntijatehtävissä kuin valtaväestöä. Hienosyisempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että hiukan suurempi osuus (4,3 prosenttia) heistä työllistyy tieto- ja viestintäteknologian erityisasiantuntijoiksi kuin kantasuomalaisista (kolme prosenttia).

Muuhun väestöön verrattuna ulkomaalaistaustaiset ovat rahtusen yliedustettuna palvelu- ja myyntitehtävissä, joissa heistä työskentelee runsas viidesosa. Tämän ryhmän ammateista heitä on verraten paljon esimerkiksi ravintola-alalla.

Lisäksi ulkomaalaistaustaiset toimivat huomattavasti muita useammin rakennustyöntekijöinä ja luokassa ”muut työntekijät”, johon kuuluu esimerkiksi siivoojia, varastotyöntekijöitä, pikaruokatyöntekijöitä, lehdenjakajia ja lähettejä.

Itse asiassa ulkomaalaistaustaisten ammattirakenne muistuttaa jonkin verran sellaisia kantaväestön nuoria, jotka ovat aloittaneet työelämän vasta hiljattain. Koko maan 18–24-vuotiaista työllisistä harva on johto- tai asiantuntijatehtävissä. Sen sijaan runsas kolmannes – vielä ulkomaalaistaustaisiakin suurempi osuus – työskentelee palvelu- ja myyntitöissä.

Kantaväestöön verrattuna maahanmuuttajat perustavat yrityksiä melko puuhakkaasti. Töitä tekevistä ensimmäisen polven maahanmuuttajista yrittäjiä on 12 prosenttia, muista työllisistä kymmenen. Merkittävimmän alan näkee katukuvastakin: ilman maahanmuuttajayrittäjiä kaupungeista puuttuisivat lukemattomat kebab-pitseriat, aasialaiset noutopöytäravintolat ja muut etniset ruokapaikat.

Osa maahanmuuttokeskustelijoista tuntuu toivottavan Suomeen tervetulleeksi vain huipputuloiset huippuosaajat. Mutta tarvitaan täällä muitakin.

Ilman maahanmuuttajia kokonaiset alat joutuisivat pinteeseen. Helsingin bussikuskeista yli puolet on ulkomaalaistaustaisia, samoin siivoojista. Kuinka moni toimisto, hotelli tai sairaala jäisi siivottomaksi, jos heidän työpanoksensa puuttuisi? Talo rakentamatta? Bussivuoro ajamatta?

Suuntaviivoja voi katsoa Britanniasta. Kun saarivaltio erosi EU:sta ja maahanmuutto vaikeutui, seurasi vihlova pula rekkakuskeista. Kontit ruuhkautuivat satamiin ja huoltoasemilta loppui polttoaine, kun jakelu petti kuljettajapulan takia.

Iso osa maahanmuuttajista huolehtii hiljaa siitä, että yhteiskunnan arki sujuu.

Katse seuraavaan kaavioon. Se kertoo maahanmuuton vaikutuksesta Suomen väestökehitykseen. Punainen käyrä kuvaa Suomen vuosittaista väestönkasvua, sininen ulkomailta saatua muuttovoittoa.

Vuoteen 2016 saakka väkilukua kasvatti maahanmuuton lisäksi myös syntyvyys. Sen voi päätellä siitä, että väestönkasvua kuvaava käyrä pyristelee muuttovoittokäyrän yläpuolella.

x

x

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN KUVIO VÄESTÖNKASVUSTA JA NETTOMAAHANMUUTOSTA)

x

x

x

x

Mutta juuri vuonna 2016 koitti historiallinen käänne. Kuolleiden määrä ylitti syntyneiden määrän ensimmäistä kertaa sitten talvisodan. Siinä kohtaa väestönkasvu- ja muuttovoittokäyrät leikkaavat.

Väestö kasvaa kyllä yhä – viime vuonnakin lisäystä tuli melkein 16 000 henkeä – mutta kasvu on enää pelkän muuttovoiton varassa. Totuus on se, että ilman maahanmuuttoa Suomen väkiluku olisi pienentynyt jo monta vuotta.

Tulevaisuuden työntekijöitä, siis veronmaksajia, syntyy nyt pahaenteisen vähän. Viime vuonna vauvojen määrä oli ennätyksellisissä pohjalukemissa. Suomessa syntyi vain 44 951 lasta, lähes 15 000 vähemmän kuin vielä vuosikymmen aiemmin. Kehnoihin lukuihin on haettu vertauskohtia kansakunnan syvimmistä kriiseistä, 1900-luvun sodista ja 1800-luvun nälkävuosilta.

Jotta väkimäärä pysyisi ennallaan ilman muuttovoittoa, yleisen hedelmällisyysluvun – laskennallisen arvion siitä, kuinka monta lasta naiset saavat keskimäärin elinaikanaan – pitäisi olla noin 2,1. 

Nyt hedelmällisyysluku on Suomessa mittaushistorian pienin, 1,32. Ensimmäisen polven maahanmuuttajilla se on hiukan muuta väestöä suurempi, 1,56.

Ulkomaalaistaustaiset eivät vaikutakaan Suomen väestökehitykseen ainoastaan tuomalla tänne muuttovoittoa, vaan myös hankkimalla täällä lapsia. Ilman heitä karut syntyvyysluvut olisivat vieläkin karummat.

Hedelmällisyysluku vaihtelee suuresti lähtömaan mukaan. Merkittävistä maahanmuuttajaryhmistä se on korkein – 3,1 – somaleilla, joiden kulttuurissa arvostetaan suuria perheitä. Tosin luku on alle puolet siitä, mitä se on Somaliassa asuvilla naisilla.

Kantasuomalaisia pienempi hedelmällisyysluku on esimerkiksi kiinalais-, vietnamilais- ja venäläistaustaisilla naisilla.

Hedelmällisyyslukuja ratkaisevampaa on kuitenkin se, että merkittävä osa maahanmuuttajanaisista on parhaillaan lastenhankintaiässä. Siksi heidän vaikutuksensa syntyvyyteen on jo huomattava. Sen osoittaa seuraava kaavio.

x

x

x

x

x

x

x

x

((TÄHÄN KUVIO SYNTYNEISTÄ ÄIDIN SYNTYPERÄN MUKAAN))

x

x

x

x

x

x

x

x

x

Diagrammi kertoo, että nyt ulkomaalaistaustaisille äideille syntyy kolminkertaisesti lapsia 2000-luvun alkuun verrattuna. 

Samassa ajassa kantasuomalaisten vauvojen määrä on kutistunut runsaan viidenneksen.

Viime vuonna ulkomaalaistaustaiset äidit saivat jo 15 prosenttia kaikista vuoden aikana syntyneistä lapsista.

Maahanmuuttajaäideistä suurin ryhmä ovat eurooppalaislähtöiset naiset. Toissa vuonna he saivat 42 prosenttia kaikista ulkomaalaistaustaisille äideille syntyneistä lapsista.

Pekka Myrskylällä on huojentavia uutisia niille, jotka murehtivat viime vuosien ennätyspieniä ikäluokkia. Hänen mielestään huoleen ei ole aivan niin suurta syytä kuin pelkistä syntyvyysluvuista voisi päätellä.

Seuraava diagrammi vertaa ikäluokkien kokoa niiden syntymävuonna ja vuonna 2021. Käyrät alkavat 1980 syntyneistä.

x

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN KUVIO IKÄLUOKISTA)

x

x

x

x

x

x

x

x

Myrskylä ryhtyy esittelemään taulukkoa, josta käyvät ilmi diagrammin tarkat luvut.

Minua kiinnostaa tietysti oma ikäluokkani. Mikä on 1991 syntyneiden tilanne? Nyt olemme 32-vuotiaita, erinomaisessa työiässä.

Myrskylän taulukosta voi todeta, että vuonna 1991 syntyi lisäkseni 65 394 muutakin lasta. Toissa vuoden loppuun mennessä ikätovereistani oli ehtinyt kuolla 1 152, siis vajaat kaksi prosenttia.

Silti lukumäärämme oli kasvanut 73 108 henkilöön, siis 12 prosenttia. Siihen on täsmälleen yksi selitys, jonka taidattekin arvata. 

Kaiken lisäksi kasvu vain jatkuu, sillä ikäluokkani saa muuttovoittoa edelleen. Veronmaksajaa tietysti ilahduttaa, että moni tulijoista on koulutettu lähtömaassaan. Heidän päivähoitonsa, opetuksensa ja koulukirjansa on siis kustantanut joku muu kuin suomalainen veronmaksaja.

”Kun lasketaan, kuinka kalliiksi maahanmuutto tulee, tätä hyötyä ei juuri muisteta”, Myrskylä huomauttaa.

Entä viime vuosina syntyneet hälyttävän pienet ikäluokat? 

Voidaan olettaa, että vastaavasti myös ne kasvavat tulevina vuosikymmeninä, kunhan ehtivät kerryttää muuttovoittoa, Myrskylä sanoo.

”Väitän, että tämä suorastaan pelastaa meidät.”

Kaikki maahanmuuttoon liittyvät luvut eivät suinkaan ole myönteisiä.

Ikävimmästä päästä ovat rikostilastot. Viime vuonna rikoksesta epäiltiin noin 298 000:aa Suomen vakituista asukasta. Heistä 92 prosenttia oli Suomen kansalaisia.

Ulkomaalaisia oli siis kaikista epäillyistä vain pieni osa, kahdeksan prosenttia, mutta määräänsä nähden he olivat yliedustettuina, sillä ulkomaiden kansalaisten osuus koko väestöstä on vajaat kuusi prosenttia. Kun rikoksista epäiltyjen määrät suhteutetaan väestöryhmien kokoon, ulkomaalaisia epäiltyjä oli yli puolitoistakertaisesti Suomen kansalaisiin verrattuna.

Vertailu on hieman epäreilu. Osin eroa selittää se, että rikoksia tekevät etenkin nuoret miehet, joita on maahanmuuttajissa enemmän kuin kantaväestössä. Mutta se selittää vain osan. Jos iän ja sukupuolen vaikutus poistettaisiin laskennallisesti, erot loivenisivat mutta pysyisivät samansuuntaisina.

Mistä se johtuu? Ehkä kulttuurieroista, ehkä sopeutumisvaikeuksista. Myös maahanmuuttajien elämäntilanne on usein kantaväestöä kolhuisempi. Pienituloisia ja työttömiä on heissä suhteellisesti enemmän.

Vilkaistaan vielä tarkemmin muutamaa rikosluokkaa: omaisuus-, henki- ja väkivalta-, seksuaali- sekä huumerikoksia. Väestöryhmien kokoon suhteutettuna ulkomaiden kansalaiset olivat viime vuonna yliedustettuina niistä jokaisessa. Sen voi huomata seuraavasta kaaviosta.

x

x

x

x

x

x

x

x

x

(TÄHÄN KUVIO RIKOKSISTA)

x

x

x

x

x

Pienin ero Suomen ja ulkomaiden kansalaisten välillä oli omaisuusrikoksissa, kuten varkauksissa, ryöstöissä, vahingonteoissa ja petoksissa. Niistä ulkomaalaisia epäiltiin väkimäärään suhteutettuna 26 prosenttia useammin kuin suomalaisia.

Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista, kuten murhista, tapoista ja pahoinpitelyistä, ulkomaiden kansalaisia oli epäiltynä 2,5-kertaisesti suomalaisiin verrattuna, huumerikoksista puolitoistakertaisesti.

Seksuaalirikoksilla on tapana kuohuttaa tunteita. Niissä ero oli merkittävin: ulkomaalaisia epäiltyjä oli väkimäärään suhteutettuna peräti nelinkertaisesti suomalaisiin nähden.

Maahanmuuttajat eivät, luonnollisesti, ole yhtenäinen joukko myöskään rikostilastoissa. Viime vuonna merkittävistä ryhmistä Kiinan, Intian, Filippiinien ja Thaimaan kansalaiset olivat rikoksista epäiltyinä huomattavasti harvemmin kuin suomalaiset.

Sen sijaan määräänsä nähden erityisen paljon rikoksista epäiltiin irakilaisia (lähes 4,5-kertaisesti Suomen kansalaisiin verrattuna), somaleja (kolminkertaisesti) ja ruotsalaisia (2,5-kertaisesti).

Syyrian kansalaisia oli seksuaalirikoksista epäiltynä väkimäärään suhteutettuna peräti 29-kertaisesti suomalaisiin nähden. Sen sijaan ukrainalaisia ja filippiiniläisiä epäiltiin vastaavassa rikosluokassa huomattavasti suomalaisia harvemmin.

Rikostilastoilla on toki toinenkin puoli. Maahanmuuttajat joutuvat myös uhreiksi suhteellisesti useammin kuin suomalaiset, sillä iso osa rikollisuudesta on ryhmien sisäistä.

Maahanmuutossa ei tietenkään ole kyse vain siitä, mitä tulijat voivat Suomelle antaa. Tai siitä, mitä heiltä odotetaan tai vaaditaan.

Suomessa on siis jo puoli miljoonaa ulkomaalaistaustaista asukasta. Se on valtava joukko, eikä ole yhdentekevää, miten sitä joukkoa kohdellaan. Kantaväestönkin on tehtävä osansa, jotta maahanmuuttajista kertovat tilastot näyttäisivät mahdollisimman myönteisiltä.

Aiheeseen liittyy monia kysymyksiä.

Tuntevatko muuttajat kuuluvansa tänne? Halutaanko heidät vain käsipareiksi vai aidosti yhteisön jäseniksi?

Kohdellaanko heitä samalla lailla kuin muitakin? Onko oma etunimi rasite, kun hakee töitä tai vuokra-asuntoa? Saavatko lapset kutsuja syntymäpäiväjuhliin?

Mihin sävyyn heistä keskustellaan? Puhutaanko heistä kunnioittavasti vai nimitetäänkö heitä halpa- tai haittamaahanmuuttajiksi? Tai joillakin vielä paljon loukkaavammilla sanoilla?

Toivottaako Suomi heidät tervetulleeksi vai yrittääkö se riuhtoa ovia kiinni? Sanooko se heille, että hus, painukaa pois täältä?

Siitäkin kaikesta maahanmuutossa on kyse.