Viisitoista vuotta se kesti. Etelävirolainen Heino Rull rakensi Varsinais-Suomessa halleja, päiväkoteja ja asuintaloja.

Elämä oli vakaata kuukausipalkalla. Loimaalla oli vuokra-asunto ja Etelä-Virossa Mulgimaalla koti, jossa Rull kävi noin kerran kuukaudessa, keväisten maatöiden ja kesäteatterikauden aikaan useammin. 

Sitten huhtikuun 2023 lopulla Turun seudulla valmistui kerrostalo, minkä jälkeen seuraavaa työmaata ei enää tullut.

Suomessa rakennusalan yrityksiä on kaatunut konkursseihin ja päätynyt saneeraukseen, kun korot nousivat keväällä. Taustalla ovat vaikuttaneet koronapandemia ja sota.

Työttömäksi jää suomalaisten lisäksi virolaisia, joiden varassa ala on pyörinyt merkittävästi varsinkin Etelä-Suomessa. Heitä on alalla 10 000–20 000, arvioivat työntekijöitä edustava Rakennusliitto ja työnantajia edustava Rakennusteollisuus.

”Työvoimaa on jouduttu vähentämään viidenneksen. Se koskee ulkomaista työvoimaa samaan tapaan kuin muita”, sanoo Rakennusteollisuuden vastaava lakimies Ville Wartiovaara.

Pääosa ulkomaisesta työvoimasta on Virosta.

Virolaiset työmiehet täyttävät yhä ruuhkalaivojen lepo-osastoa Tallinnan ja Helsingin välillä, mutta eivät yhtä paljon kuin aiemmin.

Reittiä säännöllisesti matkustavien virolaisten yksityishenkilöiden ja yritysasiakkaiden määrä on Tallink Siljan mukaan hieman vähentynyt viime aikoina. 

Rakennusalalle työvoimaa välittävien virolaisten vuokratyöyritysten luvut kertovat romahduksesta. Estemployn toimitusjohtaja Priit Koik sanoo, että Suomesta on palannut kolmannes, noin 60 työntekijää 180:stä. Ilo Tulev pienestä Rentservicestä taas kertoo, että 30 työntekijästä on jäänyt jäljelle 6.

Rakennusmies Heino Rull lähti Suomesta pian töiden päätyttyä. 

”Olen pettynyt Suomen valtioon ja sosiaalijärjestelmään”, hän sanoo puhelimitse.

”Maksoin verot Suomeen työttömyyskassan maksut. Kun jäin työttömäksi, olin kaksi kuukautta ilman tuloja. En saanut korvausta, koska en ollut vakituinen asukas.”

Rullista tuntui siltä, ettei rehellistä työntekijää arvostettu.

Vuokra-asunto oli Suomessa mutta kotipaikka Virossa. Niin Rull kirjasi tilanteen myös rekistereihin. Se koitui kohtaloksi töiden loputtua.

”Kun aloin maksaa työttömyyskassaan, kukaan ei sanonut, että on oltava vakituinen asukas.”

Korvausta olisi maksettu lomautuksesta mutta ei väliaikaisen asukkaan työttömyydestä.

Rakennusmies sanoo Suomen merkittävimmäksi ongelmaksi byrokratian. Siihen hän kompastui myös Suomen-uransa alkuvaiheessa. Mieleen jäivät verovirkailijan kysymykset, joiden tarkoitus ei selvinnyt: Onko työvaatteita? Missä säilytät niitä?

”Haloo!”

Huhtikuun lopulla Rull pakkasi Škodaansa muuttokuorman, haki Suomesta vielä toisen kuorman ja jäi Viroon. 

Kesäkuun lopulla tuttu neuvoi Rullia kirjautumaan pikaisesti Virossa työttömäksi työnhakijaksi. Siitä alkaen Rull on saanut suomalaisen palkan perusteella korvausta Viron työttömyyskassasta.

Korvaus on ensimmäiset kolme kuukautta 60 prosenttia palkasta. Sen jälkeen osuus pienenee 40 prosenttiin.

Virolaisten muutto Suomeen alkoi rajojen avauduttua 1990-luvun alussa. Muuttoliike kiihtyi vuonna 2004 Viron EU-jäsenyyden seurauksena ja uudestaan vuosina 2008–2009, kun maassa oli lama.

Paluumuutto alkoi viime vuosikymmenen puolivälissä, kun Viron talous koheni ja elintasokuilu Suomeen verrattuna alkoi kaveta.

Moni paluumuuttaja on tehnyt päätöksensä nopeasti. Se ei ole vuosikausien haikailun tulos, sanoo maantieteen professori Jussi Jauhiainen Turun yliopistosta. Hän on ollut mukana Turun ja Tarton yliopistojen tutkimuksessa, johon haastateltiin viime vuonna 60:tä paluumuuttajaa.

Tarttolainen yritys Positium laati puolestaan vuonna 2013 videopalvelu Youtubeen kartan virolaisten matkapuhelinten liikkumisesta. Siitä näkee, että työntekijöitä liikkui Suomeen kaikkialta Virosta, Latvian ja Venäjän rajoilta asti. 

Etelä-Virossa Mulgimaalla maantie kiemurtelee kumpareiden välissä. Heino Rull parkkeeraa hopeanharmaan Škodansa Abja-Paluojan puutalokaupungissa.

Tältä seudulta Rull lähti Suomeen keikkatöihin vuonna 2007. Työ järjestyi tuttujen avulla. Perheettömänä oli helppo lähteä.

”Lähdin ensin pariksi kuukaudeksi ravintolaa rakentamaan. Kun se valmistui, kutsuttiin seuraavaan paikkaan”, Rull kertoo kahvikupillisella Mulgi Kõrts -ravintolassa.

Kahden vuoden jälkeen Rull siirtyi vuokratyövoiman välittäjän palkkalistalta kuukausipalkkaiseksi suomalaiseen rakennusyritykseen. Hän oppi suomen kielen ja vuokrasi asunnon.

Suhdetta suomalaiseen työnantajaan Rull kiittelee. Jossain vaiheessa työmaalle tuli myös kosovolaisia, joiden kanssa syntyi hankausta. Kerran Rull ilmoitti työnantajalle, että joko kosovolaiset sulkevat äänekkään musiikkinsa tai hän lähtee. Musiikki hiljeni.

Elämä oli yhä toisaalla. Mulgimaalla oli kesäteatteri, jossa Rull esitti rooleja Viron suurmiehistä venäläiseen sotilaaseen. Jouluksi hän meni aina kotiin Mulgimaalle. 

Nyt Rull haluaa näyttää kotiseutunsa kauneimman paikan.

Karksin keskiaikaisen ritarikunnan linnan raunioiden välistä aukeaa avara näkymä yli Karksi-Nuian tekojärven, jonka toisella puolen häämöttää hänen entinen koulunsa. Tänne hän tuli juoksemaan juhannusjuoksua Suomesta.

Toinen kodin läheinen merkkipaikka on Baltian ihmisketjun muistomerkki Latvian rajalla. Siellä 18-vuotias Rull seisoi vapauden puolesta vuonna 1989. Se oli elämän suuri hetki, joka saa hänet nytkin hymyilemään.

”Suomalaiseen kulttuuriin en saanut kosketuspintaa”, Rull sanoo.

Suomessa asuu Tilastokeskuksen mukaan vakituisesti yli 50 000 Viron kansalaista. He kuuluvat suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. 

Lisäksi noin 20 000 virolaisen kännykkäliittymän omistajaa elää käytännössä kahdessa maassa eli on Suomessa 25–75 prosenttia vuodesta. Tämä kävi ilmi Tarton ja Turun yliopistojen maantieteilijöiden tutkimuksesta vuonna 2019.

Kaikkia työttömyys ei aja takaisin Viroon.

”Minulla ei ole Virossa enää edes asuntoa”, sanoo rakennusmies Toomas Valt.

Hän päätti jäädä kotipaikkaansa Espooseen, kun työt loppuivat.

”Puolisoni työskentelee Suomessa. Työttömyyskorvaus on vähäisempi syy jäädä. Se on pieni, vaikka parempi kuin Virossa”, Valt sanoo puhelimitse.

”Tulemme toimeen sen ansiosta, että puolisoni työskentelee.”

Valt kertoo ajaneensa yhdentoista kuukauden työttömyysjakson aikana tuhansia kilometrejä työhaastatteluihin Suomessa.

Samaan aikaan hän perii Rakennusliiton avulla 5 000 euron palkkasaataviaan suomalaiselta työnantajalta. Valt kehuu sitä, että Suomessa toimii rakentajien oikeuksia edustava liitto, josta saa apua. 

Virosta hän muutti pois vuonna 2013, eikä paluu houkuta. Tuolloin mitta täyttyi, kun työnantaja suhtautui sairastuneeseen työkaveriin huonosti. Silloin Valt löysi puolessatoista viikossa uuden työmaan Suomesta.

Virossa paluumuuttajia odottaa toista vuotta jatkunut taantuma.

”Taantuma ei suoraan vaikuta talon rakennusmarkkinoihin, ehkä hiukan jopa laskee hintoja”, sanoo Raivo Rand Viron rakennusyrittäjien liitosta.

Valtio tilaa parhaillaan uusia kouluja ja rakennuksia puolustusvoimien tarpeeseen, mutta maanteiden rakentajia on jäänyt työttömäksi. Rand ei ennakoi alalle suurta paluumuuttoa.

”Monet lähtivät vuosina 2007–2008. He haluavat kerryttää eläkettä Suomessa ja jäädä sinne osaksi sosiaalijärjestelmää”, Rand arvioi. 

Virossa tilalle on tullut vuokratyövoimaa muun muassa Ukrainasta ja Georgiasta. Randin mukaan runsas kymmenesosa alan työntekijöistä on ulkomailta.

Taantumasta huolimatta palkat nousevat Virossa jatkuvasti. Rakennusalalla palkat ovat virolaisen Palgad.ee-sivuston mukaan tänä syksynä 1 136–2 264 euroa kuukaudessa. 

Suomessa työnvälityspalvelu Duunitorin sivuilla kerrotaan rakennustyöntekijän keskimääräiseksi palkaksi 2 753 euroa.

Etelä-Virossa Heino Rull etsii töitä luottavaisin mielin. 

Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta maksetaan Virossa niukemmin ja kolmisen kuukautta vähemmän kuin Suomessa. Tästä Rull ei valita. 

”Hyvä työmies löytää aina töitä. Kyse on siitä, onko palkka likimainkaan samaa tasoa kuin Suomessa.”